...tuumi Inca.
Näimme Anitaa pikimiltään ja hän lainasi meille Ellin kuonopannan, josta oli aikoinaan ollut apua, kun Elli veti remmissä. Ehkä tuo auttaa Incan vetämiseen tässä vaiheessa, kun keinot ovat aika vähissä. Tänään laitoin taas pitkästä aikaa valjaat ja niissä Inca on rauhallisempi, kun se ei tykkää valjaista, mutta vetää tietenkin silti. Yritin kovasti saada sitä pysymään myös jalkakäytävän reunassa, siellä turvallisemmalla puolella, hokemalla sitä reunaa. On vähän helpompi kontrolloida Incaa sillä puolen.
Tänään Inca ei ole (vielä) haukkunut yhtään autoja tai mitään muutakaan, mutta ehkä tuo riehuminen koirapuistossa söi energiaa. Tosin Inca ei haukkunut ennen puistoon menoakaan, että ehkä haukkuminen ja jahtaaminen on ajoittaista. Ja toisaalta olen niin varautunut jokaiseen autoon ja ihmiseen, että siinä ei Incalle jää paljon mahdollisuuksia jahdata.
Pihalla harjoittelimme seuraamista, mikä sujui sikäli ihan hyvin, että nameja ei tipu kovin helposti, aina pitää pysähtyä, että saan palkattua Incan, mutta siinä samalla sitten harjoitellaan sivulle menoa ja siitä jatketaan seuraamista. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes Inca näki Anitan!
Nyt Inca on taas lenkillä ulkoiluttajan kanssa. Eilen he kävelivät nelisen kilometriä ja Inca oli taas ihan väsynyt. Tosi hyvä!
Olemme nukkuneet Incan kanssa paljon päikkäreitä, kun emäntää väsyttää tämä lenkkaaminen ja jalkaakin pitää pitää kohollaan. Inca on ihmeissään, kun tänäänkin kaksi kertaa olin päivällä sängyssä torkuilla. Mutta Incahan torkkuu itsekin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti