sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Viiman luona leikkimässä

Kävimme illalla Viima-portugeesin luona leikkimässä. Viima on nyt 3 kuukautta ja se on kasvanut paljon siitä, kun sen ensimmäisen kerran näimme. Se on melkein kohta Incan kokoinen :o Liinu oli niin pikkuinen, mutta tomerasti se komensi ja leikki, ei siltä puhtia puutu.

Viima oli ensimmäinen vieras koira, jonka kanssa Liinu on ollut kunnolla tekemisissä. Kyllähän se ensin katsoi, että mikäs tuo musta otus on ja oli vähän varovainen. Incalle Viima on jo tuttu kaveri ja niiltä leikit sujuivatkin hyvin. Aikansa komennettuaan Liinukin pääsi vauhtiin mukaan!






Viksuja koiria

Aloitetaan siitä oikeasti fiksusta koirasta eli Incasta. En tiedä, näytteleekö se vaan vai onko se oikeasti niin fiksu kuin antaa ymmärtää. Eilen olimme illalla taas nurtsilla ja kentällä juoksentelemassa (koirat juoksivat) ja pupuhan sieltä jostain heinikosta taas pinkaisi ja Inca perään. Minä huudan, että Inca ei ja kas kummaa, Inca lopetti juoksun, kääntyi takaisin ja alkoi nuuskia nurmikossa olevia pupun hajuja. Olin varma, että se juoksee ties minne, mutta ihmeekseni ei juossutkaan. Hieno koira :)

Tänään olimme toisessa paikassa kallioilla ja pikkumetsässä, minä söin mustikoita ja koirat haahuilivat ympärillä. Inca oli kauempana ja taas pupu lähti juoksemaan, Inca perään, minä kieltämään ja taas Inca lopetti jahtaamisen. Joko se tietää, että puput juoksee kovempaa tai sitten se muistaa taannoisen "löylytyksen", joka seurasi pupujahdista tai sitten se vaan tottelee kieltoa, kun sellainen kuuluu. On tuo pupu vaan semmoinen epeli, että aika vaikea siitä on koiran luopua etenkin kun vastineeksi ei saa muuta kuin emännän hyvähymistelyt. Ei ees mitään herkkua :( Pupujahtia saiskin harrastaa, jos asuttais jossain korvessa, mutta täällä ei. Vaikka kummallakaan kerralla ei ollut vaaraa autoista tai muusta, niin joku kerta voi olla. Eli se on aina ei, kun pupuja on näköpiirissä. Noh, kunhan pääsen kehumasta, ni varmasti lähtee kolmannen pupun perään, höh.

Ja entäs sitten tämä toinen sankari! Otin tänään froteepyyhkeen pois vesikepun alta, kun kuppi on saanut olla rauhassa monta päivää. Mitäs pyyhettä suotta pitää lattialla, kun vesi pysyy kupissa, eikä Liinu käy sitä kuopimassa ympäriinsä. Se olikin sitten niin viksu koira, että kun pyyhe katosi kupin alta, niin tämäpä innostui läiskyttämään vedet ylt'ympäriinsä :o Liinu kai ajatteli, ettei ole mitään mieltä läiskytellä vesiä, eikä yhtään kivaa ainakaan, kun pyyhe on kupin alla. Sitten läiskyttely on mukavaa, kun kaikki paikat kastuu! Semmosia lutusia murusia mulla :)


Tässä retuutetaan leijonaa...

...mutta kuulostaa siltä, että retuuttelijat olisivat leijonia :)

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Incan kanssa metsässä, Liinun kanssa maailmalla

Aamupäivällä Inca sai paljon omaa aikaa, kun kävimme kahden melkein parin tunnin metsäreissulla. Menimme oikein pitemmän kaavan mukaan, viime kerrasta onkin aikaa. Aika vaan hurahtaa siihen malliin, että kovin montaa metsälenkkiä ei olla tehty kahden Liinun tulon jälkeen. Yleensähän Liinu on mukana ja silloin lenkki mennään Liinun ehdoilla. No, on tässä ollut kuumaakin, ettei niin kovasti olla jaksettu lenkkeilläkään.

Liinu oli kiltisti kotona ja heräili eteisessä kun tulimme kotiin. Iltapäivällä oli sitten Liinun vuoro saada uusia kokemuksia, joten nappasin koiran kainalooni, menimme bussilla Kupittaalle ihmettelemään tekniikan suuria saavutuksia, junia. Incaa en ottanut mukaan, kun Liinun pitää oppia siihenkin, että välillä me reissataan kahdestaan, eikä isosisko ole aina mukana näyttämässä mallia ja antamassa koiramaista turvaa.

Bussimatka oli lyhyt, eikä oksennuksia tullut :) Liinu käveli erilaisilla pinnoilla, itsestään avautuvista ovista, katseli bagaasejaan kantavia ja vetäviä ihmisiä, tulevia ja lähteviä junia, autoliikennettä Kupittaan ylikulkusillalta sekä ajeli kahdella erilaisella hissillä, toisella alas ja toisella ylös ja myös liukuportaissa mentiin, mutta Liinu oli sylissä. Muutoin se joutui kävelemään joka paikkaan (ovista, hisseissä), että tuli kokemusta itsenäisestä kulkemisesta ja siitä, että maailma ei ole vaaroja täynnä ja pieni koirakin selviää hyvin emännän kanssa.

Takaisin tullessa jouduimme odottamaan bussia yllättävän kauan, ehkä yksi vuoro oli välistä pois, mutta Liinu otti lunkisti, kävi kerälle odottamaan ja aikansa kuluksi näykki jotain maassa olevaa kasvillisuutta. Ihan vilkkaan autotien vieressä olimme, mutta eipä tuo koiraa haitannut. Piipaapoliisiautokin meni ohi, sekään ei herättänyt sen suurempaa ihmetystä.

Juna-asemalla Liinu vähän vinkui, oli se sen verran outoa. Välillä pidin sitä hetken sylissä ja sitten taas se sai tepastella itse. Mutta ihan rauhallisesti se reissun otti, ei ollut paniikissa tai muuta sellaista.

Kun pääsimme kotiin, vaihdoin koiran lennossa, Liinu jäi nukkumaan ja Inca pääsi remmilenkille.

Illansuussa koirat olivat sitten niin intoa täynnä, kun eivät olleet saaneet telmiä yhtään ulkona yhdessä, että piti mennä pikkumetsään ja siellä jopa Inca "repesi". Se juoksi edes takaisin kuin hepulikohtauksen saanut pikkupentu, mikä oli enemmänkin koomisen näköistä, kun se ei todellakaan ole pikkupentu. Siinä vauhdissa olimme Liinun kanssa enemmän tai vähemmän tiellä. Liinu yritti pysyä parhaansa mukaan Incan vauhdissa mukana, mutta huonolla menestyksellä.

Pikkumetsän kallioilla nämä bongasivat pari lätäkköä, joissa ei todellakaan ollut kirkasta vettä, vaan semmoista sammaleen, mullan ja muun maa- ym. aineksen sumentamaa vettä. No juotavaksi se kelpasi hyvin ja sitten lätäköitten ympärillä alkoi juoksu- ja maassapiehtaroimisesitys ja Liinu-pieni erityisesti nautti lammikoista koko pikkukoiran innollaan. Onneksi oli remmi mukana, ettei tarvinnut kantaa koiraa kotiin. Se oli mutainen kasa, joka joutui heti ammeeseen.

Liinu onkin ollut jo monta kertaa ammeessa ja shamppoopesutkin se on saanut. Talvikoira Inca sai odottaa ekaa suihkuaan paljon kauemmin, ei turkki likastunut ja toisaalta talvipakkasilla ei koiraa viitsi silleen huvikseen kastella.

Sukkashow

Eilisella iltalenkillä Liinu oli vapaana ja Inca remmissä. Matkan varrelta Liinu löysi sukan, otti sen ja tietenkin Inca nappasi sukasta kiinni. Siitä sitten alkoi show, eikä voi kuin harmitella, että ei ollut kameraa mukana, olisi tullut kivoja videopätkiä!

Liinu roikkui sukassa ja Inca piti sitä suussaan, se ei päässyt minnekään, kun kerta oli remmissä. Inca murisi matalaa murinaa ja Liinu vähemmän matalaa murinaa. Inca isompana sai sukan itselleen, otin Liinun kainaloon ja lähdettiin nurtsille, jossa Inca pääsi vapaaksi ja alkoi sen päiväinen sukan jahtaaminen. Inca juoksi sukka suussa edellä, Liinu perässä, minkä pienillä jaloillaan pääsi. Eihän se Incaa saa kiinni, mutta kun Inca kävi maahan sukan kanssa lepäämään, Liinu alkoi hivutuksen. Muina koirina se pureskeli nurmikkoa ja haisteli pensaikkoa ja meni sinne tänne kuin ei olisi ollut ollenkaan kiinnostunut sukasta. Ja sitten äkkinäisiä hyökkäyksiä, mutta Inca oli niin varuillaan ja skarppina, että eipä Liinu onnistunut puuhissaan.

Tuommoista show'ta ei olisi ikinä päässyt seuraamaan, jos ei olisi pikkuinen Liinu tullut taloon. Se on saanut Incaan vauhtia niin, että liikuntaa varmasti tulee riittävästi ja juuri tuommoista spurttailua leikin lomassa, joka on oikein hyvää lihaksistolle ja luustolle. Ja tietenkin Liinu saa liikuntaa vaikka kuinka paljon kokoonsa nähden, kun se joutuu mittelöimään aikuisen koiran kanssa.

Kun koirat olivat aikansa temmeltäneet, niin lopulta sukka sai jäädä, kun lähdettiin kotiin. Se ei jaksanut sitten enää kiinnostaa kumpaakaan, mutta hyvä lelu se oli ja kaiken ilon koirat ottivat siitä irti. Minä nautin katselemisesta ja luulenpa vaan, että koirat nauttivat koirana olemisen riemusta.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lilla ja Liinu

Lilla kävi kyläilemässä :)

Mitä? Näenkö kaiken kahtena???

Incako alakynnessä?

Pitääkö mun paimentaa näitä?

Lilla takana, Liinu edessä

Noita ipanoita, niin kavereita että!

Viileetä

Mun uus bestis :)

Tosi mukava :)

Liinua nukuttaa

Me ja meidän luu

Inca saa kyytiä Lillalta!

Liinu osoittautui oikeaksi käskyttäjäksi ja pomottajaksi, haukkui ja komensi Lillaa sillä tavoin, että ei koskaan Incaa noin komenna. Sille ei vissiin uskalla, mutta siukulle kyllä nyt, kun on tullut kokemusta ISON koiran kanssa. Ja Inca taisi olla ihmeissään, että mitäs tämä nyt merkkaa, kun on kaksi samanlaista otusta, ettei vaan tule meille toi toinenkin. Ehkä se kuitenkin hoksasi, että Maria oli Lillan emäntä, eikä pelkoa lisäpennusta ole.

Ensin ajattelin jättäväni Incan kotiin metsäretken ajaksi, että pennut saavat riehua rauhassa, mutta lopulta ei Incasta ollut haittaa, se ei kauheasti riehunut mukana, vaan antoi nuorison "juhlia" suht rauhassa. Enemmän se tuppaa rapsutettavaksi ja Mariasta ja Incasta tulikin hyvät kaverit :)

Sisällä Lilla ihastui Incan jämäluihin ja uskaltautui lopulta kunnon painiin Incankin kanssa. Ulkona se aluksi vähän arasteli, oli häntä koipien välissä, mutta nopeasti se tottui suureen uuteen koiraan ja hyvin ne tulivat juttuun keskenään. Samanlainen korvissaroikkuja Lilla on kuin Liinukin, ja siihen Inca on jo tottunut.

Liinu uupui jo metsässä ja nukahti sinne, kun istuskelimme paikoillamme, kotona se vähän aikaa jaksoi olla hereillä, mutta sitten Inca ja Lilla saivat painia kahdestaan Liinun nukkuessa. Lopulta keittiön lattialla torkkui kolme koiraa. Ja oli ihan rauhallista.

Reippaasti Lilla kuitenkin lähti Marian matkaan, oma lauma on sentäs kaikista paras!

Aiemmin päivällä Inca otti Liinusta oikein kunnon otteen ja yritti astua sitä :o Se huvi loppui alkuunsa!

Ja kas kummaa, Liinu tosiaan tietää, mitä ei tarkoittaa. Tänään oikein tein testin, laitoin naudanmahapullia lautaselle sulamaan ja lautasen lattialle. Liinu käveli kohti herkkua, minä sanoin ei ja Liinu lopetti siihen. Ei edes katsonut lautasta, vaikka se oli lattialla. Myös Incan ruuan se jätti rauhaan, joten kyllä oppi on mennyt hienosti perille.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Tirppis alkaa oppia, mitä kielto tarkoittaa

Liinulla on kova hinku Incan ruokien kimppuun, mutta sillä nyt on joka tapauksessa vielä omat ruuat, joita se syö. Tänäänpä vaan totesin, että Liinu on alkanut ymmärtää, mitä meillä eit ja ä-ääät tarkoittaa. Kun Liinu on pyrkinyt väärälle ruokakupille, olen estänyt pääsyn sinne menemällä itse väliin seisomaan ja sanomalla juuri ein tai ä-ään ja liikkunut siinä sinne tänne niin kauan, että Liinu on luovuttanut. Nyt se sitten uskoi jo pelkkää kieltoa. Ensin kielsin jykevämmin, vähän myöhemmin riitti jo aika pieni ä-ää. Liinu katsoi minua ja jätti suunnitelman sikseen.

Kuuluuhan täällä kieltoja, mutta ne ovat olleet enemmän Incalle. Ehkä äänensävystä kumminkin voi päätellä jotain oleellista kiellon tarkoituksesta ja merkityksestä. Se tässä onkin ollut vähän mutkikasta, kun Inca on luullut, että kiellän sitä, vaikka kiellän Liinua väärälle ruokakupista menosta. Inca on katsonut minua, että mitä nyt?? Olen sitten vaan selventänyt Incalle, että se saa syödä rauhassa ruokansa. Luulen, että sekin jo hiffaa, ketä kielto milloinkin koskee.

Positiiviseen koirankasvatukseen ei kieltoja kai kuulu, kun aina vaan yritetään kiinnittää koiran huomio pois kielletystä asiasta ja niillä nameilla kaiken kukkuraksi. Siitä Leinosen Janitan pentukurssi oli hyvä, että siellä koiralle opetettiin järeästi, että ei on ei ja sillä selvä. Liinu on niin helppo tapaus, että sille riittää vähempikin. Mutta kyllä se ei on minusta tärkeä tai oli se sitten mikä murahdus tai ärähdys tahansa. 

Vähän olemme jo harjoitelleet käskystä istumistakin. Eilen grillattu makkara oli hyvä opetusväline. Meni se Liinunkin peppu maahan ja sitten heti makkaranpala suuhun ja kehut päälle! Tosin Inca näytti mallia vieressä, mutta Liinuhan hyppii ja pomppii, kun se luulee sillä tavoin saavansa herkun nopeammin. Samaa on tehty ruokakipolla, mutta yleensä vaan lykkään ruuat molemmille ilman sen suurempia seremonioita. Liinukin aluksi vinkui ja vikisi, kun näki minun puuhaavaan ruokien parissa, nyt se on jo rauhallisempi. Sekin malli kai on Incalta, kun Inca ottaa lunkisti, niin Liinu tekee samoin.

Soitin tänään Liisalle ja kerroin, miten erilaisia koirat ovat ja miten helpolla Liinun kanssa pääsee. Incahan oli aivan hurja lahkeissa roikkuja ja riekkuja, kunnes se sitten jossain vaiheessa jäi pois. Samalla lailla se roikkui minun lahkeissani, kuin mitä Liinu nyt roikkuu Incan korvissa tai milloin missäkin. Liinu saa siinä tyydytettyä roikkumis- ja riekkumistarpeensa, eikä sen tarvitse vehdata minun lahkeitteni kanssa. On se sitä vähän tehnyt, mutta se ei ole mitään verrattuna Incan vauhtiin.

Mutta Liinu onkin lähes pentu-Incan vastakohta ja se on tavallaan hurjan kiva. Nyt oikein itse tajuaa, että perrot ihan oikeasti ovat hyvin eri luonteisia. Inca näistä kahdesta on se "vaikeampi" tapaus, jolle pitää välillä muistuttaa erilaisista asioista jämäkästi. Mutta sitten pitää muistaa sekin, että Inca on vielä hyvin nuori koira.

Poistin ekan punkin Liinusta. Katselin sen korvia, pitäisikö niitä putsata taas (piti) ja huomasin, että punkkikin oli löytänyt tiensä korvanjuureen. Se sitten otettiin pois ilman suurempia mukinoita. En tiedä, oliko eilisen reissun jäljiltä vai ihan näitä kotipunkkeja. Kertoivat vaan, että punkkeja on saaressa paljon ja että naapurin neljä kuukautta vanhalla vauvallakin oli ollut kaksi punkkia, mikä on jo aika ihme.

Niin, Liinun korvia olen putsannut melkein joka toinen päivä, kun niihin näkyy kertyvän töhnää helposti, paljon helpommin kuin Incan korviin. Kynnet leikkasin eilen molemmilta ja hyvin Liinu taas antoi leikata. Ensin se vähän mukisi vastaan ja välillä kiljahti, taisi olla pelkkää esitystä, että muka sattuu kauheasti. Incan kynsienleikkuukin oli vauvana paljon hankalampaa kuin Liinun, mutta nykyisin se seisoo ja on ihan paikallaan niin kauan, että olen kaikki saanut leikattua edestä ja takaa.

Huomenna Liinu saa leikkikaveriseuraa, kun Lilla-sisko tulee tänne leikkimään :)

Eilistä videosatoa

Aihe nyt on tuttuakin tutumpi jo, että tylsää ja yksitoikkoista filmatisointia. Noh, yritän keksiä uusia aiheita :D

Tuo vaan herättää niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ihmetystä, miten Inca osaa leikkiä pennun kanssa, purematta siltä niskoja nurin ja luita säpäleiksi. Liinun luut ovat niin heiveröiset ja Incan hampaat ja leuat niin vahvat, että se ei olisi juttu eikä mitään. Muita olen vaan valistanut, että kyllä koira pennun tunnistaa ja käyttäytyy sen mukaan. Parempaakaan vastausta en tiedä.





keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Saaripäivä

Ja taas Inca ui...

...ja taas!

Minä olen kiivennyt huipulle!

Tarkkana

Jossakin luuraa Liinu jotenkin päin

Täällä mä nukun, mun oma nukkumapaikka :)

Hui! Rantaan tuli isoja laivanlaineita, niitä piti lähteä karkuun!

Menomatkalla Liinu oli etupenkillä sylissäni ja Rymättylän kohdalla se okseni. Olin varautunut siihen ja talouspaperia oli käden ulottuvilla, mutta oksennus tuli niin vauhdikkaasti, että sitä oli sitten vaatteillani. Ja kun siitä sotkusta vähän selvisin, laitoin pyyheliinan syliini mahdollisia uusia oksennuksia varten. Niitä ei tullut, mutta pissat tuli :D Olin siis oksennuksessa ja pissassa, että huh hei vaan tätä vauvan kanssa matkustamista! Kun päästiin lossirantaan, siellä tuli sitten loput oksennukset maahan lossia odotellessa.

Lopulta osoittautui, että Liinu tykkäsi olla auton lattialla jaloissani, jossa se nukkui lopun menomatkasta ja lähes koko tulomatkan. Inca oli takapäässä, mennessä se uikutti ja läähätti, kuten sillä tapana on, kun jotain "tapahtuu". Se ei tahdo nahoissaan pysyä. Tulomatkalla oli ihan rauhallista.

Liinu pääsi nyt ekaa kertaa veneeseen, mutta ei siinä ollut sen suurempia ongelmia. Siinä se nökötti sylissäni soutumatkan ajan. Ja kun päästiin mökkirantaan, niin Liinu nuuskutteli paikkoja tarkkaan, eikä juurikaan välittänyt ensikertaa tapaamistaan ihmisistä. Kun se oli aikansa nuuskutellut ja kun minä sanoin lapsille, että Liinun pitää saada nukkua, niin sitten tuo pieni kääryle valitsi paikakseen vanhan lipputangon juuren, jossa se nukkui pitkään pariin otteeseen. Siinä se oli ihmisten lähellä, mutta kuitenkin syrjässä.

Liinun nukkumista eivät häirinneet lapset, ei aikuiset. Eikä ne häirinneet sitä muutenkaan. Hereillä ollessaan se oli kuin kala vedessä, vaikka ympärillä oli omasta takaa neljä 1,5 - 8-vuotiasta lasta ja lisänä ajoittain naapurin kolme samaa ikäsorttimenttia olevaa lasta plus aikuiset päälle. Se leikki Incan kanssa, puuhaili omiaan ja otti pallutukset vastaan mitenkään arastelematta ketään. Ja Incallehan tämä kaikki oli entuudestaan tuttua.

Tiistaitokoilut ja pieni metsäretki

Illalla olin Incan kanssa Kupittaalla ja Liinu jäi yksin kotiin. Noin kaksi tuntia se oli yksin, mutta ilmeisesti se on nukkunut koko sen ajan. Ja väsyneenä se jäikin kotiin, siitä pidin huolen. Incalle pitää järjestää kahdenkeskistä puuhaa aina välillä, vaikka voi olla, että se ei sitä kummemmin kaipaakaan. Ni ja tokoilut, mikä pointti tässä nyt oikeen on, tuntuu Inca kerta toisensa jälkeen ajattelevan (ja sitä ajattelee emäntäkin välillä :o), vai kuvittelenko vaan. Namitkin unohtuivat kotiin, eikä pelkät lelut riitä pitkälle. Onneksi ystävälliset kanssatokoilijat auttoivat meitä :) Saatiin harjoiteltua seuraamista, sivulle tuloa ja paikalla makuuta paremmin.

Mukana oli Hugo ja Oiva, kaksi salskeaa miehenalkua :D Ja tietysti Inca, joka taas ärähti muutaman kerran, kun ympärillä oli liian innokkaita ihailijoita.

Inca muuten jo murahteli Liinulle, joka tykkäsi Incan luusta enemmän kuin omastaan, vaikka molemmilla oli saman elukan luu pureskeltavana. Hyvä, että alkaa kertoa Liinulle, mitä saa tehdä ja missä kulkee raja. Minä en nyt kumminkaan voi jatkuvasti vahdata, syövätkö nuo omia vai toistensa luita. Ja tuntui olevan myös niin, Incasta Liinun luu oli parempi, kun välillä se kävi sitäkin pureskelemassa vai yrittikkö haalia kaikki luut itselleen :o

Kävin tokoilun jälkeen Liinun kanssa kahden metsäretkellä, kun havahduin siihen, että Inca on aina ollut mukana. Halusin oikeastaan nähdä, miten Liinu on metsässä, kun olemme kahdestaan. Rauhallinenhan Liinu oli. Siinä se kulki takana tai lähellä ja jos se välillä jäikin jotain nuuskuttelemaan, juoksi se vikkelään luokseni, kun huomasi minun olevan kauempana. Ei se haahuile minnekään (vielä), eikä spurttaile.

Vimpaksi ennen yöunia kävimme vielä yhdessä ulkona ja koirat saivat juosta keppeinensä. Se on jännä tuo keppileikki, että vaikka annan molemmille oman kepin, niin ei se ole yhtään kivaa. Kivaa on se, kun jompikumpi yrittää saada toiselta kepin pois :D Sitten juostaan, pidetään kiinni samasta kepistä, muristaan ja puolustetaan saalista. Jotenkin niin koiramaista puuhaa :)

Aamuherätys oli kuuden aikaan, kun Liinu tuhisteli taas sängyssä siihen malliin, kohta voitais nousta ylös. Incalla ei koskaan ole aamuisin kiire, se jatkaa torkkujaan ja vähän sitä risoo, jos Liinu yrittäisi leikkiä sen kanssa. Incalla on oma rytminsä, jota se näköjään noudattaa pennusta huolimatta. Inca pääsee ekan kerran ulos siinä vaiheessa, kun vien Liinun toiselle pisureissulle ja samalla teemme pienen metsälenkin, kun vielä on viileää.

Tänään on suunnitelmissa autoajelua, veneretki ja saarielämää.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Viikko täynnä :)

Niin aika hurahtaa, että Liinu on ollut jo viikon Incan "seurakoirana" :) Ja onhan se ollut minunkin seurakoira! Ja hyvin on mennyt koko ajan, mitään ongelmia ei ole ollut näitten kanssa, mitä tuo pieni tirppana nyt kuseksii nurmikolle :D Mutta se ei ole minun ongelmani.

Mitä Liinu on oppinut? Ei varmaan paljon mitään, kun en ole sille mitään erityistä opettanut. On se tietty oppinut heti olemaan yksin sekä Incan kanssa kahdestaan ja se on paljon se. Pannat ja remmit eivät ole tuottaneet hankaluuksia, eikä vapaana olo. Tuossa juuri kun kävelimme metsästä kotia kohti ja Liinu seurasi ihan perässäni, minulle tuli mieleen Yodo. Menomatkalla vastaan tuli pari ihmistä ja pistin koirat polun viereen odottamaan, niin Liinu meinasi lähteä ihmisten luo, mutta nappasin sen kiinni ja sanoin, että odotetaan tässä. Ei ees unelmoida kaikkien vastaantulevien ihmisten luo ryntäämisestä. Muuten minulla on kohta kaksi koiraa, jotka luulevat, että kaikki maailman ihmiset rakastavat niitä yli kaiken :D Ja se on kerrassaan väärä luulo :o

Illalla olin Liinun kanssa kaksisteen pihalla nurtsilla ja Paavo-koira tuli meitä treffaamaan. Nyt ne saivat nuuskutella toisiaan niin, että Liinu oli maassa ja oli se vähän ehkä peloissaan aluksi, mutta sitten se ei enää siitä sen kummemmin välittänyt vaan nuuskutteli nurmikkoa. Paavo on semmoinen suunnilleen Incan kokoinen koira, mutta musta. Siinä on snautseria ja muistaakseni lapinkoiraa tms.

Näissä taloissa on kääpiösnautserin pentukin, joka on ollut pari päivää kotona, kertoi Paavon emäntä. Ehkä saamme siitä Liinulle yhden pentukaverin, kun törmäämme jossain vaiheessa.

Incan kanssa olin illan vähän viilettyä katsomassa lehmiä ja lampaita eli teimme kaksisteen pitemmän remmilenkin, ettei unohdu sekään taito.

Taitaa Liinusta kehkeytyä "metsäkoira", kun useimmiten olemme jossain metsässä. Siellä on vaan niin kätevää olla noitten kanssa ja oppiihan Liinu siinä seuraamaan, missä lauma - ja etenkin lauman johtaja - liikkuu. En minä sitä koko ajan huutele, eikä sitä tarvitsekaan huudella, se pitää tarkkaan huolen, ettei se jää yksin. Välillä Liinu menee Incan perässä Incan polkuja, mutta kyllä se nopeasti tulee perääni, jos menen vaan. Ja jos Liinu kulkee edessäni, se pysähtyy vähän väliä katsomaan, tulenko perässä. Ja sitähän Incakin tekee kyllä.

Koirat telmivät keskenään tosi paljon, mutta saan ne kyllä rauhoittumaan, kun niin haluan. Jos esimerkiksi Liinu on valvonut kauan, niin en anna Incan jallittaa sitä leikkiin. Enkä myöskään anna Liinun hyppiä Incaa päin. Kun on lepohetken aika, niin silloin huilitaan. Ja kyllähän ne rauhoittuvat itsekseenkin, kun aikansa ovat telmineet.

Tänään vein Liinun ekoille pisuille puoli kahdeksan jälkeen. Vimpalla iltapisulla oltiin kahdentoista aikaa. Yöt menevät siis hienosti. Niin ne menivät Incankin kanssa.

Tämmöistä meidän arki nyt on :)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Rauhallista eloa koiravaltakunnassa

Tämähän on koiravaltakunta, kun kaksi kolmesta asukkaasta on koiria, mutta onneksi valtakunnassa on hallitsijana ihminen, niin ainakin luulen :D

Lauantaisen menopäivän jälkeen olemme olleet rauhallisesti kotinurkissa, mitä nuo kaksi nyt peuhaavat keskenään välillä enemmän, välillä vähemmän. Liinun elinpiiriä on taas laajennettu, kun olemme kävelleet uusia teitä ja polkuja. Pikku hiljaa otamme haltuun Liinun kanssa Incalle tutut maastot.

Eilen kävin Incan kanssa Lemmikkiasemalla ostoksilla ja Liinu sai huilia kotona sen aikaa. Kävimme täydentämässä raakamuonavarastoa, etenkin broilerituotteilla on kysyntää, mutta ostin myös heppaa ja lammasta. Tänään ostin pari jätskipakettia ja oli yhtä sullomista, että sain ne mahtumaan pakastimeen koiranruokien sekaan :D

Liinu on niin raakaruokien perään, että se melkein vapisee, kun semmoisia ilmaantuu näkösälle. Tänään se sai lampaanlihapaloja ja niin se söi niitä kuin olisin sitä nälässä pitänyt :o Inca taas syö kaiken melko rauhallisesti vaikka broitskun siivet sujahtavat parina suupalana mahaan.

Eilen annoin Incalle jonkun elukan luun, eikä se tahtonut millään saada rauhassa syödä sitä, kun Liinu oli koko ajan kimpussa. Sohvan päällekin pikkuinen yritti hypätä Incan perään, mutta ei ihan vielä onnistu sinne pääsemään. Ja Inca ei osaa tai halua ärähtää Liinulle, se vaan ottaa luun takaisin ja etsii rauhaista paikkaa. Inca söi puolet luusta, sitten Liinu järsi sitä jonkun aikaa siitä mitään irtisaamatta ja sitten Inca söi sen lopulta.

Tässä parin minuutin pätkässä on koirapainista pienen pieni murunen, välillä sitä nimittäin jatkuu, jatkuu ja jatkuu...ja lataaminen youtubeen kesti 83 minuuttia, oho!


Fiinan emäntä Sari käväisi kurkkaamassa Liinua ja koirathan olivat niin mielin kielin kuin olla saattaa. Täällä nääs kukaan ei koskaan rapsuta meitä, kiva, että joku tulee joskus rapsuttamaan! Fiina ei ollut tällä kertaa matkassa mukana. (Öh, piti korjata Fiinan nimi, kun olin kirjoittanut sen väärin. Alkaa menemään koirien nimet suloisesti sekaisin :D)


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Koiranautintoa :)

Taidan osata nauttia Liinusta ihan erilailla kuin Incasta sen pentuaikoina. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Tuli Incan kanssa hösötettyä paljon enemmän, mutta toisaalta silloin ei ollut toista koiraa, joka hösöttää pennun kanssa. Nuo ovat liikkeessä keskenään paljon ja minulle jää sivustaseuraajan mukava rooli.

Illan viimeisellä pisureissulle suunnistin koirineni kentälle mukana pari leluakin. Ei siellä paljon leluja tarvittu, kun nämä kaksi peuhasivat ja pitivät huolen toistensa sekä minun viihdyttämisestä. Sitä painia on vaan niin mukava seurata ja etenkin Liinua, joka on kovasti aktiivinen ja Inca antaa sen ollakin aktiivinen. Siihenhän se on sitä koko ajan jallittanut. Se on jotenkin niin koomista, kun Liinu on niin pieni ja kumminkin se käy Incan kimppuun niin tosissaan.

Liinu nukkuu yöt sängyssä ja Inca milloin missäkin. Tänä aamuna Liinu alkoi tuhista ympäri sänkyä siinä ennen kuutta ja sitten se tuli pääni viereen ja minä palluttelin sitä, meillä oli oikein hellä hetki :) Vaikka yö on takana, niin ei meidän kuitenkaan tarvitse ampaista ulos pisulle, mutta toki heti sitten, kun nousen ylös, lähdemme saman tien ulos. Sanomalehtiähän minulla ei ole, vaan mennään ulos riittävän usein. Toki vahinkoja välillä tulee lattialle, mutta se kuuluu asiaan. Inca ei koskaan oppinut pissimään paperien päälle ja Liinulle en sitä mahdollisuutta ole tarjonnutkaan.

Aamupisuilla Liinu tutustui varovasti Paavo-koiraan, Incan bestikseen. Liinu oli sylissäni ja Paavo nuuskutteli sitä, että mikäs koira tuo on. Liinu varmaan vähän pelkäsi vierasta koiraa, kun maassa ollessaan se oli ihan jalkojeni juuressa piilossa. Mutta Paavo on tosi kiltti ja lempeä koira ja tietenkin meille tuttu koira, että sen puoleen ihan hyvä ensitutustuminen muihin koiriin. Isot koirat spurttailivat ympäriinsä hetken aikaan, joten tuli siinä samalla purettua yön aikana kertynyttä energiaa.

Eilen emme siis olleetkaan Incan kanssa cruising-agissa, kun meni Ruissalossa niin paljon aikaa. Ja sitä paitsi illalla satoikin, että ehkä sitä ei ollut ollenkaan ja sateessa en kuitenkaan olisi lähtenyt sinne. Ja sitten minulla on vielä sellainen "sääntö", että yhdelle päivälle ei sovi montaa aktiviteettia ja tuommoinen poikkeava päivä on koiralle semmoista aktiviteettia, että ei se muuta tarvitsekaan. Se ei ollut fyysistä aktiviteettia, mutta psyykkistä. Kyllä koirat sellaisestakin tarvitsevat lepoa ja omaa rauhaa. Ja emäntäkin.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Ihanat koirat! Liinu on super ja Inca on Inca, mun mussukka :)

Jos aamupäivällä sain järkyttävät haukut, niin iltapäivällä koiria kehuttiin niin paljon, että haukut jäivät omaan arvoonsa (tai arvottomuuteensa).

Liinu oli ekalla bussimatkalla ja se oli tosi pitkä. Menimme Ruissaloon ja tulimme vielä takaisin busseilla. Olimme kylpylässä lapsienvahtina. Välillä minulla oli kaksi lasta, rattaat ja kaksi koiraa, välillä jompi kumpi lapsista oli äitinsä kanssa. Koirat eivät ole tottuneet kulkemaan rattaitten vieressä ja kaiken lisäksi oltiin oudossa paikassa, mutta kaikki meni oikein hyvin!

Menomatkalla Liinu vinkui torille asti. Kun vaihdoimme Ruissalon bussiin, se ei enää vinkunut ollenkaan. Perillä se tosin oksensi heti, kun päästiin ulos. Tulomatkalla se oli aivan hiljaa ja rauhallinen. Ja Incahan osaa matkustaa. Menomatkalla juttelin vanhemman naisen kanssa Ruissalon bussissa ja nainen oli niin ihmeissään, kun koirat olivat niin rauhallisia :) Kehui, että tuollaisten kanssa kelpaa matkustaa. Niin kelpaakin!

Kylpylässä Inca sai rapsutuksia vanhoilta naisilta ja miehiltä, lapsilta ja siltä väliltä olevilta ihmisiltä. Ja Incahan antoi rapsuttaa tosi nätisti :) Liinu sai myös rapsutuksia ja ihmettelyjä, miten se on niin rauhallinen. Yksi nainen kysyi, että onko se koulutettu noin rauhalliseksi :D Vastasin, että ainakaan minä en ole ehtinyt sitä kouluttaa, kun se vasta tiistaina tuli minulle! Liinu tosiaan oli rauhallinen, se käpertyi nukkumaan aina kun oltiin paikallaan ja minä olin kuin minulla ei olisi koiria ollutkaan :o

Tulomatkalla bussissa oli nuoria poikia ja ne olivat kovasti ihastuneita koiriin ja tietenkin Liinuun ja taas molemmat saivat näiltä rapsutuksia :)

Reissu kesti aika kauan, kun lähdimme kotoa ennen kahtatoista ja olimme kotona viiden jälkeen. Ja koko tuon ajan koirat olivat niiiiin hienosti. Inca nyt vinkuu vähän omiensa perään, mutta se on tehnyt sitä koko ikänsä. Ja se loppuu sitten ajan kanssa aina. Jätin koirat välillä tyttärelle puistossa, kun kävin veskissä ja ostamassa purtavaa. Nätisti olivat sen aikaa, jopa Liinukin.

Kova ukkonen tuli siellä ihan kohdalle ja satoi taas rankasti, mutta lämmintä oli. Tämmöistäkö on tropiikissa? No, eipä tarvitse sinne lähteä, kun se tuli tänne!

Tää on vaan niin hurjan suloinen!

Tässä me torkutaan, kuumakin oli.

Tässä me kurkitaan toisiamme pöllin alta :)

Illalla kun sade loppui, menimme isoon metsään pitkälle lenkille. Tai siis Liinun mittapuun mukaan pitkälle lenkille. Ei uskoisi, että nuo kaksi rauhallista koiraa ovat välillä täynnä touhua ja murinaa ja toistensa kimpussa niin kuin vain vesikoirat ovat. Liinukin hyppii ja pomppii Incan päälle ja murisee ja haukkuu koko pienen koiran voimalla. Nyt niillä alkaa leikit sujua jo ulkonakin niin, että välillä pitää rauhoittaa tilanne. Kurasina tultiin takaisin, minäkin kurassa, kun kannoin Liinua välillä, kun se väsyi. Koirat suihkuun ja ruokakupeille. Liinukin söi jo ihan kunnolla nappuloita, joita tarjoilen piimään sekoitettuna ja välillä sekoitan joukkoon Incan mössöä.

Ja nyt uni maistuu.

Pitää vielä lisätä, että Liinu otti opiksi saamastamme ojennuksesta ja kun lähdettiin reissuun, se kakkasi asfaltille. Olisi pitänyt ottaa kasasta kuva, laittaa se alakerran ilmotustaululle ja teksti: koira kusee nurmikolle, mutta paskantaa asfaltille.

Ja vielä pieni lisäys. Mahtaako tuo Liinu kuitenkin olla Yodolle sukua? Jos ei ole, niin ainakin se vaikuttaa Yodomaiselta :) Eikös Yodo yrittänyt astua Pekiä? Ehkä IHME on tapahtunut! :D :D

Saatana perkele ei se nurmikko mikään kusipaikka ole

sen verran noin vanhan ihmisen pitäis tietää, että ei koiria nurmikolla kuseteta, ja älä saatana nyt vie sitä lasten leikkipaikalle. Ja ollaan sitä niin, kyllä kun koiria ottaa, pitäis tietää, että niitä ei kuseteta....

....aamulla jo kävit niiten kanssa tuolla kusella, etkö saatana ja perkele.....

Minä en sanonut sanaakaan, en katsonut edes päisin. Menin vaan niin kuin ei ketään olis missään ollut.

Tämä kiroilija on meidän taloyhtiön hallituksen pj. Minuakin vanhempi "herrasmies". Ei kyllä olla oltu väleissä ennen koiria, Incan jälkeen ei senkään vertaa. En tervehdi. On sanonut mulle tosi pahasti ja kiukkuisesti ihan muistakin asioista. Niin keittää että.

Ja olin siis Liinun kanssa pikku pisureissulla. Missäkähän tuommoinen tirppana sitten kusetetaan, jos ei nurtsilla???

Apua antakaa mun kaikki kestää!!!!

Saan varmaan häädön. Onneksi tää on omistusasunto :D

Joo, mutta odotinkin, että jotain tuonkaltaista ilmaantuu. Oli vaan tosi raju ja törkeä hyökkäys, semmoista ryöppyä en kuvitellut niskaan saavani.

Pakastinvastaava


Liinu on meidän "pakastinvastaava", tutkii tarkkaan pakastimen sisältöä, hyviä hajuja siellä vissiin. Mille lihapakasteet nyt haisevat, ainakin naudanmahapullat haisevat pakastettunakin niin, että ihminen hajun haistaa.

Ukkosta pidämme sisällä ja sadetta. Emäntäkään ei ole yhtään ukkospelkoinen, kun on sisällä turvassa. Järki kyllä sanoo, että salaman iskua ei paljon kannata pelätä, niin epätodennäköistä se on, mutta minkäs teet :( Koiriin en ole kuitenkaan onnistunut pelkoa siirtämään, Inca ei välitä ukkosesta tuon taivaallista oltiin sisällä tai ulkona, eikä Liinukaan jyrinää erityisemmin noteerannut, vaikka tässä rysähti ihan lähellä.

Liinua on tänään "hoidettu" pöydällä eli katsottu hampaita, korvia ja silitelty ja kerrottu sille, miten hieno koira se on. Kynnetkin leikkasin, mutta lattialla. Se meni hyvin. Kyllähän neiti  pikkuisen vikisi, että tahtoo pois tästä otteesta, mutta ei siitä pois päässyt ja koirakin tyytyi taas osaansa nopeasti, ilman suurempia mukinoita. Vähän leikattiin etu- ja takatassujen kynsiä. Incakin oli kovasti auttamassa ja tunki päätään väliin, mutta kyllä se sitten totteli ja uskoi, että tämä on matten hommia. Liinulla on paljon valkoisia kynsiä ja niitä on kiva ja parempi leikata, kun mustia kynsiä, jollaiset Incalla on. Nythän Incan kynnet on helppo leikata, mutta aikoinaan ei ollut, kun oli vaikea tietää, miten paljon niitä uskaltaa napsia. Tuollaiset ison koiran kynnet on näpsäkkää leikata silloin, .kun koira on uinut tai kylpenyt, kynnet ovat niin pehmeät.

Korvat puhdistin eilen molemmilta, eikä siinäkään Liinu mitenkään hanttiin pistänyt, ihan rauhassa niitä sai pyyhkiä. Molempien hampaat pesin tänään ja Liinu oli niin innokkaasti auttamassa Incan hampaitten pesua, että se piti sulkea oven taakse odottamaan vuoroaan. Se kanatahna on niin herkullista. Liinu sai vähän harjasta tahnaa ja siinä se pesu sitten oli :) Oma harja Liinulla :D

Ja taas imuroitiin. Voisi luulla, että olen superhyper siivousintoinen, mutta en ole. Ihan Liinun vuoksi imuroin. Incahan ei tykkää yhtään imureista, se menee aina toiseen huoneeseen kuin missä imuroin. Liinu juoksentelee siellä täällä, eikä kai tiedä, miten imuriin pitäisi suhtautua. Ei se sitä pelkää, mutta kai tuo Incan käytös vaikuttaa Liinuunkin.

Ulkona alkaa kirkastua!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Niitä näitä (helle jumittanut ajatukset)

Näin kuumana päivänä, kun lämpötila huitelee yli kolmessakymmenessä, ei paljon jaksa tehdä mitään. Pakolliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kun ellun kanat. Incan kanssa kävin verkkaisella remmilenkillä illalla ja se oli yhtä läähätystä koko matkan. Inca läähätti, en minä. Minulta valuu vaan hiki. Liinu jäi nätisti kotiin eteiseen, kun lähdimme ja siitä se venytteli unisena ylös, kun tulimme.

Parilla pienellä remmilenkillä olin päivällä niin, että molemmat hauvelit olivat mukana. Saadaan kaikki harjoitusta remmilenkkeilyyn yhdessä.  Siinä pitää emännän osata pitää langat käsissään tai muuten ollaan kaikki solmussa. Tosin kummatkin kulkevat nätisti, että suurempia solmuja ei vielä ole päässyt syntymään. Liinu nyt kiertelee sinne ja tänne, ei muuta. Liinulla on lyhyt remmi, taitaa olla 150 senttinen, että se ei kovin pitkälle pääse. Eikä pääse Incakaan, kun sen remmi on muistaakseni 180 senttiä.

Usein kun mennään yhdessä ulos, niin Inca on remmissä, mutta Liinu kulkee sylissä ja sitten se tepastelee meidän lähellä ulkona. Emme tietenkään missään ihmisvilinässä silleen mene. Ja metsälenkillä molemmat kipittävät vapaana.

Punnitsin Liinun ja se painaa nyt 3,9 kiloa. Mielestäni se syö kovin vähän, mutta toisaalta noin pieneen koiraan ei mahdottomia määriä mahdukaan ruokaa. Olen vaan tottunut Incan ruokamääriin, joten Liinun pikkuiset annokset tuntuvat tosi pieniltä. Tänään Liinu sai maistaa poronluuta, kun annoin Incalle sellaisen. Liinu sai oman pienen luun, jota se kyllä hartaasti jyysti, mutta ei siitä kovin paljon irronnut noilla pikku hampailla. Tulee kuitenkin tehtyä puruhommia, niin ei tarvitse sitten pureskella mitään muuta, kuten huonekaluja.

Juttelin Liisan kanssa ja totesin, että ei homma ainakaan hankalammaksi mennyt toisen koiran tultua taloon. Oli  oikein hyvä ratkaisu ottaa Liinu tänne. Kyllä nyt kun ajattelee, niin tyhjältä tuntuisi, jos Liinua ei olisi! Niin äkkiä sitä sopeutuu uuteen tilanteeseen! Ja kyllä sydämeeni tosiaan mahtuu kaksi koiraa, molemmilla on oma paikkansa siellä :)

Uimassa :)

Liinu joutui vähän niin kuin huomaamattaan veden varaan, kun se juoksi veteen Incan perässä, ja hups! sitten Liinu ui! Taisi hämmästyä itsekin tilannetta, koska sen jälkeen se tyytyi enemmän hiekkakylpyihin :)






Myös Incan "vahtiminen" tuntui olevan Liinulle tärkeää, se katsoi rannalta tarkkaavaisesti Incan uintireissuja. Osaakohan tuo toinen koira varmasti uida?




Uintireissun jälkeen molemmat pääsivät suihkuun. Tai joutuivat. Sitten ne saivat ruokaa, Liinukin sai maistella broilerin kaulaa ja sydämiä. Hyvin kelpaa!

Miksi vesikupin alla on froteepyyhe?


Vastaus: tulvavaaran ehkäisemiseksi.

Liinulla on tapana, kun sille päälle sattuu, laittaa etutassut vesikuppiin ja kaapia vesi pois kupista vinhaa vauhtia! Lattialla on tämän tästä vesilammikoita, kuten eilen illalla. Kun sain yhden märän pyyhkeen pois, niin seuraavaa jo kasteltiin. Alakerran naapurit voivat rueta ihmettelemään yläkerrasta valuvaa vettä kohdasta, jossa eivät mitkään vesiputket kulje! Inca ei tehnyt tuota ollenkaan ja nyt sekin vähän katselee kummissaan, että mitä toi epeli oikeen tekee.

Ja toi epeli on myös aivan hulluna ruuan perään, muun kuin omien nappuloidensa. Se tietää jo, että herkkukaappi on yhtä kuin pakastinkaappi. Sen ovi kun aukeaa, niin Liinu on ensimmäisenä valkkaamassa, että mitä hyvää otetaan. Nam!

Eilen se sai munankeltuaista lautaselta, kuten Incakin. Ja sehän latki sen sellaista vauhtia, että ei ole tosikaan. Kun se oli latkittu, niin sitten Incan lautaselle! Oikein saa sen kanssa tehdä töitä, että Inca saa syödä rauhassa ruokansa. Liinu on niin vikkelä, että se on vilaus vaan, kun se on Incan ruokakupilla.

Toisaalta Inca söisi varmaan mielellään Liinun nappuloita, mutta kun kerroin sille heti alussa, että niihin ei kosketa, niin sen jälkeen nappulat ovat saaneet olla rauhassa.

Olimme myöhään illalla taas ulkona viimeisillä pisuilla ja Inca söi joitan suht tuoretta risua poikkeuksellisen innokkaasti. Ja jotenkin osa tuosta risusta takertui sen suuhun ja se yritti kakoa sitä pois ja auttaa tassuilla. Pelästyin jo, että miten tässä käy, mutta lopulta siinä kävi hyvin. Minä en suussa mitään nähnyt, mutta en sinne kunnolla päässyt katsomaankaan. Tuoreet risut on sitkeämpiä pureskeltavia kuin kuivat ja oletan, että se siksi jumittui jotenkin pahasti suuhun. Mutta hui kun pelästyin!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Videoita

Päivä on kuuma, kostea ja jotenkin raskas, eikä koiratkaan jaksaneet riehua metsässä. Vähän flegmaattista menoa ja oloa, mitä en yhtään ihmettele. Kun kamera kuitenkin oli mukana, niin otin ulkoilupätkiä matkan varrelta. Ulkoilun jälkeen Liinu pääsi tutustumaan meidän pesupaikkaan eli ammeeseen, jossa huuhdeltiin tassuja ja massua enemmän kokemuksen kuin lian vuoksi.







Kotona koirat telmivät pitkän aikaa ja vähin äänin. Liinukaan ei vingahdellut juuri ollenkaan, joten on tapahtunut edistystä koiruleiden leikkisysteemissä. Semmoista tuhinaa vaan kuului, mistä tiesin leikin olevan meneillään. Olin itse toisessa huoneessa. Näitä videoita olisi enemmänkin tarjolla, mutta niitten lataaminen on ärsyttävän hidasta. Jaa, mihkä mulla kiire on?



Olen ilmoittanut meidät (siis itseni ja Incan) nuuskujen syksyn agikurssille :) Ja lauantaina on seuraava cruising, johon ajattelin myös mennä. Jätän Liinun kotiin, kyllä se täällä hyvin pärjää. Pitää sen kanssa ensin käydä harjoittelmassa reissaamista ennen kuin se otetaan mukaan. Tänään suunnittelin tekeväni pikku reissun Liinun kanssa, mutta eipä tuolla kuumuudessa ja kosteudessa paljon tee mieli tehdä mitään ylimääräistä. Ukkosta ilmassa edelleen.

Niin ja Liinulla ei ole sitten nameja käytössä, kun opettelemme näitä tuikitärkeitä käytöstapoja kuten luoksetuloa ja remmissäkulkemista. Incan kanssa oli ja se taisi olla yksi suuri virhe, jonka tein. Mutta kun niitä nameja tyrkytetään ihan joka paikassa ja joka lähtöön, niin kuvittelin niiden olevan suorastaan autuaaksitekeviä. Ja katin kontit. Nyt on toiset sävelet, millainen lopputulos saadaan, sitä ei tiedä kukaan. Toistaiseksi menee loistavasti :D :D :D

Liinu on muuten löytänyt Incan nisät, joita se yrittää imeä :)

Metsälenkillä Incan kanssa ja remmilenkillä molempien kanssa

Vein Incan metsälenkille ja jätin Liinun yksin kotiin. Teimme sellaisen pitemmän lenkin, joka kesti suunnilleen tunnin. Olisi se voinut kestää kauemminkin, mutta ukkospelkoinen emäntä katsoi parhaaksi suunnata kotia kohti ajoissa. Lopussa satoikin kaatamalla ja Inca lisäsi vauhtia, kun on niin inhottavaa, kun turkki kastuu sateessa :(

Liinu-pikkuinen tuli vastaan unisen oloisena, joten eipä sitä tainnut häiritä meidän poissaolomme ollenkaan. Saipa nukkua rauhassa. Ja Inca sai todeta, että ahaa, me käymme vielä metsälenkeillä kaksisteen. Toki käymme, kyllä jotkut rutiinit on ja pysyy! Sitten kun Liinu on tarpeeksi vanha pitemmille lenkeille, se tietenkin otetaan mukaan. Nyt sen kanssa tehdään vaan pikkulenkkejä metsässä.

Ja tänään teimme jo kunnon remmilenkin, niin voi sanoa. Ja mittapuuna on taas Liinun jaksaminen. Kävelimme jo kävelytiellä, missä Liinu ei ole vielä ollutkaan. Ollaan pyöritty tässä talojen piha-alueella vaan. Se meni hienosti. Inca ei edes yrittänyt leikkiä Liinun kanssa, vaan kulki niin kuin se normaalistikin remmissä kulkee, nyt vaan vähän hitaammin, kun mentiin Liinun tahtiin. Inca on tosin tottunut kulkemaan ihmislapsen tahtiin, joka on ehkä vielä hitaampaa kuin Liinun vauhti, joten se tiesi, mistä on kyse. Ne lapset, ne lapset. Mutta eilinen oppi oli vielä tänään muistissa, kyllähän Inca hyvämuistinen onkin. Kyllä se tottelee, hyvä koira!

Liinu puolestaan kulki kuten se kulkee vapaanakin, piipersi vieressä, haisteli hajuja, otti jotain keppejä ja muita suuhunsa, pissi, kulki Incan perässä ja välillä haahuili sinne tänne miten remmissä nyt haahuilemaan pääsee. Vielä se ei ole hoksannut, että remmissä voi kiskoa joka suuntaan, toivottavasti ei koskaan hoksaakaan :D Eli Liinu ja Inca olivat molemmat remmilenkillä nätisti. Luulen kyllä, että Liinu ottaa mallia Incasta, mutta on tuo Liinu helpompi tapaus kuin Inca, toistaiseksi ainakin tuntuu siltä. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Liinu on tänään tutustunut sateenvarjoon, se ei ollut mikään juttu. Ja imuroin taas ihan vaan siksi, että Liinu tottuu siihen. Moppasin myös lattiat, mutta sekään ei ollut mikään juttu. Liinu ei edes liikahtanut paikaltaan, kun moppasin sen ympäriltä. Taisi remmilenkki ramaista :) Sitten Liinu on ottanut vieraita vastaan paitsi, että se ei ollut mikään juttu sekään. Liinu söi broitskun siipeä, eikä edes huomannut, että ovikello soi. Se on muuten ihan ahne, kun on noista raakaruuista kyse. Hädin tuskin turkissaan pysyy!

Ja Liinu on saanut maistaa kanahammastahnaa ja tutustua hammasharjaan. En sen hampaita sen kummemmin pese, mutta sitten kun pysyvät hampaat tulevat, niin kai niitä pesen sitten samalla lailla kuin Incankin hampaita. Ei Incalle tarvitse sanoa kuin "hampaat" niin sehän tulee heti pestäväksi, ei pesun vuoksi, mutta tahnan vuoksi :D

Remmilenkkeilyä, yömatsit ja hyviä unia

Illalla tai siinä yhdentoista kahdentoista paikkeilla olimme "remmilenkillä". Se tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että Inca oli remmissä ja Liinu piipersi vapaana. Piti näet kertoa Incalle, että kun ollaan remmilenkillä, Liinun kanssa ei edes yritetä leikkiä. Uusi tilanne Incalle, joten  parempi tehdä selväksi alusta alkaen, miten käyttäydytään. Ja Incahan totteli ja sitten käveltiin pallokentälle, jossa molemmat saivat juosta vapaana.

Ja ensimmäisen kerran tämä parivaljakko juoksi siten, että Inca paineli edellä joku risu suussa ja Liinu perässä, minkä pieniltä jaloiltaan pääsi! Se oli jo oikein koiramaista menoa :) Harmi vaan, että kamera ei ollut mukana, mutta kiva sitä menoa oli katsoa. Kyllä Liinu on vilkastuttanut Incaa oikein roimasti ja se on hyvä. Leikit alkavat mennä hetki hetkeltä paremmin ja jos Liinu tuntee olevansa liian ahdistettu, se vetää selälleen tai juoksee turvapaikasta toiseen vähän niin kuin härnäten Incaa.

Unille mentiin siten, että molemmat koirat koisivat lattialla ja minä sängyssä. En viitsinyt rueta nostelemaan Liinua sänkyyn, kun se nukkui lattialla. Yöllä johonkin aikaan sitten alkoi kuulua piipitystä ja Liinu-pieni kurkisteli sänkyyn, että tahtoo sinne nukkumaan. Ja pääsihän se :) Herätys oli siinä puoli seitsemän jälkeen ja Liinu joutui sateeseen pisuille.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

8-viikkoisen päivän puuhia

Tänään Liinu täyttää 8 viikkoa ja sen kunniaksi ollaan käyty "suuressa" metsässä, tutustuttu pölynimuriin, opeteltu mitä kielto tarkoittaa, harjoiteltu vähän remmissä olemista, tutustuttu ympäristöön, haukuttu paria ihmistä (niin tosissaan kuin pieni pentu vain voi), maisteltu broitskun siipeä, yritetty napata (ja onnistuttu) Incan lihapullamössöä, käyty taas alakerran varastoissa, leikitty ja nukuttu.

Annoin Incalle luun ja tämä vilpertti melkein syöksyi luun kimppuun !
Annoin Liinulle oman luun, broitskun siiven, jota se järsi halulla hartaalla.
 Noilla hampailla yksi siipi riittää moneksi päiväksi :)

Hyvältä se maistui ja loput laitoin jääkaappiin odottamaan huomista.

Mutta Incan luun kimppuun piti vielä päästä, parempaa herkkua isosiskolla :(
Sitä jyystettiin sitten yksissä tuumin, kunnes Inca otti luun
 ja siirtyi lopulta sohvalle syömään, että sai olla rauhassa.
Vielä se onnistuu, mutta ei kauan!

Incan ruuat ovat Liinusta maailman parasta oli kyse sitten luista tai mössöstä. Tarkoitus nyt kumminkin olisi, että Liinu söisi nappuloitakin, eikä vain Incan herkkuja. No, kyllä se on nappuloita syönytkin varmaan tuon kokoiselle nassikalle sopivan määrän.

Olen ulkoiluttanut koiria yhdessä ja erikseen. Molempiin tapoihin on syytä tottua meidän kaikkien. Liinua tietysti pitää kiikuttaa ulos useasti, mutta välillä oleilen sen kanssa kahdestaan ulkona pitempään, jolloin se saa rauhassa tutkia ympäristöä omaan tahtiinsa ilman häsläävää Incaa. Ja toisaalta olen ollut Incan kanssa lenkillä ja vähän tokoilemassa, että se saa myös "omaa" aikaa minulta. Tokoileminen on siitä hyvä, että se hieman rauhoittaa jo sinällään ja myös siksi, että Inca joutuu tsemppaamaan ja keskittymään vähän muuhunkin kuin pennun jallittamiseen.

Kauppareissun ajan koirat olivat kahdestaan ja ilmeisesti nukkuivat, koti ja koirat olivat kunnossa, kun tulin takaisin. Nämä yksin ja kaksin olemiset ovat sellaisia arkipäivän juttuja, että ne opetellaan heti, eikä viidestoista päivä. Ja hyvin Liinukin on siihen sopeutunut, että välillä se on yksin tai sitten Incan kanssa. Ja Inca on sopeutunut siihen, että Liinun kanssa tramppaan ulos monta kertaa päivässä ilman, että se pääsee mukaan. Ja minäkin olen sopeutunut siihen yllättävän hyvin, että ulkoilutan koiria erikseen ilman syyllisyyttä siitä, että toinen nyt jotenkin kärsisi yksin ollessaan.

Naapurin Elli ja Inez ovat päässeet myös vähän nuuskuttelemaan Liinua, kun tulimme samaa matkaa kotiin. Liinu varmaan ajatteli, että apua, tuossa on kaksi inisevää Incaa!! Liinu oli turvallisesti sylissäni, joten eipä sillä ollut huolta.

Liinu on kuin ragdoll (kissarotu, joka on veltto sylissä), se on tosi rento kun kuskaan sitä ulos ja sisään sylissä tai kanniskelen sitä ulkona. Sillä ei ole kiirettä pois ja se lötköttää sylissä ihan rauhallisena. Muistaakseni Inca juoksi tuhatta ja sataa sylissä olessaankin :D

Vesikuppileikkiä ja jallitusta

Ensin Liinu laittoi etutassut vesikuppiin ja vettä lainehti tietenkin lattialle, sitten kuppia ja siellä olevaa vettä piti ihmetellä:


Inca jallittaa Liinua tähän malliin, joskin tässä meno on melko vaatimatonta:

Aamuleikit

Puolenyön aikaan kävin Liinun kanssa iltapisuilla ja aamulla kuuden jälkeen mentiin aamupisuille. Yö meni hyvin, Liinu nukkui vieressäni ja Inca tapansa mukaan oli milloin lattialla, milloin sängyssä. Olihan se ensin ihmeissään, että tuleeko tuo ipana sänkyynkin??? Kyllä se vaan tuli, kun minä niin halusin. On Incakin saanut nukkua alusta asti vieressä, miksi ei siis Liinukin.

Aamulla Liinu leikki jo kovasti vinkupallolla ja muilla leluilla, söi vähän nappuloita, leikki vesikupilla ja taisi jo härnätä Incaakin :) Ainakin koirat juoksivat edes takaisin, Liinu edellä, Inca perässä. Vähän Liinu vingahteli, mutta kai se jo on huomannut, että ei Inca purematta niele, kun mitään minut tapetaan -kiljaisua ei enää kuulu. Incakaan ei enää niin kovasti vohkaa Liinun perään, mutta komentaa sitä kyllä haukkumalla, kun yritää saada sitä leikkiin. Liinulla on tapana mennä semmoisiin paikkoihin karkuun, joihin Inca ei kokonsa puolesta niin näpsäkästi pääse, kuten keittön tuolien alle.

Selvästi Liinu on rohkaistunut ja tuntuu kotiutuneen melko sujuvasti tänne meidän joukkoon. Kun minä kirjoittelen tässä, molemmat koirat nukkuvat lähellä, Inca sängyssä, Liinu lattialla jaloissani. Talo elää tavallaan ja koirat sopeutuvat siihen.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Yöunilla

Koirat ovat yöunilla, molemmat nukkuvat eteisen lattialla. Kävimme kaikki kolme ulkona ja sen jälkeen lähdin Incan kanssa pienelle juoksulenkille, kun on liikunta jäänyt tänään vähän vähiin. Kun tulimme kotiin, Liinu nukkui eteisessä, eikä paljon piitannut meidän tulostamme, vaan jatkoi uniaan. On tainnut olla sillekin rasittava päivä. Inca on toinen, jolle päivä on ollut rasittava. Jouduin jo komentamaan sitä pois Liinun kimpusta, kun se yrittää ja yrittää jallittaa Liinua leikkiin. Samaa se teki Yodolle, eikä silloinkaan meinannut uskoa, että Yodo ei leiki. Yritystä Incalta ei puutu :)

Liinu taas taapertaa kyllä vauhdikkaasti Incan perässä, joten kyllä se on koiran koiraksi tunnistanut, vaikka aristeleekin Incan innokkuutta. Jahka tässä vähän aikaa kuluu, niin kaiketi noilla löytyy yhteisymmärrys. Eihän tässä olla oltu yhdessä vielä vuorokauttakaan.

Tein Incalle normaalin "lihapulla-annoksen" (jauhelihaa, naudanmahaa, lohimössöä, raastettua kurkkua ja porkkanaa, merilevää) ja se oli yksi suhahdus vain, kun Liinu nappasi lautaselta yhden pullan ja oli niin Incan ruuan perään, että jouduin tekemään sille jo selväksi, että toisen ruokakupille ei mennä. No, koska Incan mössö oli niin herkkua, tein Liinulle mukaellun mössön jauhelihasta, kurkusta ja porkkanasta sekä piimästä, jota se söikin hyvällä ruokahalulla.

Liinu sai tutustua lattiaharjaan, kun lakaisin suurimmat roskat pois lattioilta. Siitä pieni tanssiesitys:





Liinu tuli kotiin :)

Viimeiset leikit siukkujen kanssa...


...ennen jäähyväisiä.


Tästä se alkaa :)


Ja pusutteluja!


Meidän lauma!


Ja videossa tyttökuoro laulaa:


Hyvin ovat ensimmäiset tunnit menneet. Inca vaan on kovin ihmeissään, kun Liinu ei leiki :(  Kovin se yrittää inistä Liinulle samalla lailla kuin se inisee leluileen :) Ja Liinu taas on ihan kauhuissaan, kun Inca yrittää jallittaa sitä leikkiin ja vinkuu kuin sitä tapettaisiin :o sekä hakee turvaa minusta.

Automatka kotiin meni hyvin. Liinu ei piipannut, ei itkenyt, eikä muutenkaan äänellyt juuri ollenkaan, mutta oksensi kaksi kertaa. Stressaavaa tämmöinen elämänmuutos.

Olemme käyneet kolmisin ulkoilemassa pikkumetsässä, mutta kumpikin koira on jo joutunut jäämään yksin, kun olen toisen kanssa ulkona. Kävin Incan kanssa puolen tunnin lenkin ja sitten olin Liinun kanssa suunnilleen saman ajan ulkona ja tutustuttiin nurtseihin ja rappusiin ja käveltiin metsikössä. Liinu piipertää terhakkaasti perässä tai lähellä ja tulee luo reippaasti ja iloisesti kutsuttaessa :) Sitten kävimme vielä alakerrassa tutustumassa varastoihin, joten paljon uutta on Liinu tänään saanut kokea.

Niin ja ovat koirat olleet kaksisteenkin, kun olen käynyt eri ovien takana ja viipyillyt vähän aikaa. On vaan heti totuttava kaikenlaisiin tilanteisiin.

Sisällä Liinu kulkee ihan reippaasti huoneesta toiseen, eikä aristele mitään paikkoja tai lattioita, mitä nyt Incaa pitää vähän varoa, ei muuta. Ja sitten kun uni tulee, niin Liinu nukahtaa johonkin kohtaan lattialle. Onhan tuossa häkkikin, jossa Liinu kyllä kävi, mutta ei se siellä sen kummemmin viipynyt.

Kaksi asiaa on erilaista, kun Incan tullessa kotiin: 1) minulla on nyt koirakokemusta ja otan paljon rennommin Liinun kanssa sekä 2) on kesä ja ulkoilu on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa kuin talvipennun kanssa.

Mutta kaiketi koirissa on eroja ja Liinu vaikuttaa näin äkkiseltään paljon rauhallisemmalta kuin mitä Inca oli, toki tässä nyt vasta ollaan niin alussa, että mitä tahansa voi vielä ilmetä, kunhan vauhtiin päästään.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kotona jälleen!

Kävimme eilen iltapäivällä vielä uimassa ja teimme illalla kaupunkikävelyn epätavallisen vilkkaassa saaristokaupungissa. Meneillään ollut konsertti louhoksessa kai vaikutti siihen, että ihmisiä oli liikkeellä. Ja Inca kantoi löytämiään tölkkejä, niitähän riittää aina silloin, kun ihmisillä on kivaa!

Oli Incalla eilen ihmettelemistä, kun talon väki saapui kotiin vihdoin ja viimein. Ensin se haukkui, että keitä nuo on, kun tulee meidän reviirille ihan kun tulisivat kotiinsa, hauhauhau! Laitoin sen pöydänjalkaan kiinni, että oli yksi säheltäjä vähemmän. Siihen se rauhottui ja tyytyi osaansa koirana. Ja pääsihän se sitten moikkaamaan tulijat.

Nyt palailemme normaaliin päiväjärjestykseen, kunnes se taas menee uusiksi tiistaina, jolloin Liinu tulee kotiin. Illalla meillä on cruising-agilitia, saas nähdä, miten sitten ehditään harkkoihin, kun meidän lauma kasvaa :)