Vuosi vaihtukoon!

Taas on yksi vuosi pulkassa ja uusi edessä. Mutta emäntä on sentään jotain koirilta oppinut (ei kovin hyvin, mutta kuitenkin :)) ja se on se, että ei märehditä menneitä, eikä suunnitella tulevia, vaan eletään tässä ja nyt. 

Mitä vuosi 2013 tuo tullessaan, sen aika näyttää!

Tuomaasta joulu alkaa

Joten mussukat ja emäntä toivottavat:

Kyykkyyn, ylös!

Eipä tullut mieleen, että koirien uittaminen tuntuu omassa kropassa! Ihmettelin kovasti, miten reidet ovat tänään aivan kipeät, kun ei olla edes kiipeilty kallioilla. Pienen pohtimisen jälkeen oivalsin, että tunti kyykkyyn ylös -liikesarjaa on tehnyt tehtävänsä :D Sitähän se koirien uittaminen on, että pitää kyykistyä ottamaan lelu ja nousta seisomaan heittämään se. Tätä monta kertaa toistettuna niin jo huomaa, että koirienuitto käy hyvästä jumpasta! Ja minä kun luulin, että koirat vaan kuntoilevat. Voi olla, että niitten kunto ei altaassa kohenekaan, mutta emännän kunto kohenee altaan reunalla!

Ja nyt on koirien joulu taas turvattu, kun hain Vauhti-Raksu-autolta rakkaille hurtille ruokaa. Onneksi ulkona on pakkasta, joten osan luista voi säilyttää ainakin jonkin aikaa parvekkeella. Pakastin on pieni ja toisaalta, kun ostaa isomman satsin,  on hinta edullisempi. Nyt tuli ostettua mm. poron sekaluita 8 kg ja lisäksi hirven rustoluita 3 kg, eikä se pakastin tyhjä ollut ennestäänkään, joten kaiken sullominen sinne ei olisi edes onnistunut. Laskinkin tuon pakkasen varaan!

Kuormassa tuli myös koirille kuivattuja pupun- ja peurankorvia (kaikki käytetään elukoista hyväksi), jotka arvatenkin löytyvät paketeista jouluaattona :D Ne on jo aiemmin maistuviksi testattu.

Uitetut koirat :)

Kävin uittamassa koirat, toisen aamupäivällä, toisen iltapäivällä=laatuaikaa molemmille yhtä paljon!

Enää ei tarvittu uittajaa, ei edes Inca. Pitihän se veteen liivien kahvasta ohjata, mutta sen jälkeen se jo taas muisti, mikä on homman nimi. Molemmat osaavat käyttää portaita, eikä ne enää tuota hankaluuksia. Liinu on semmoinen vikkelä menijä, mutta nyt se oli rauhallisempi kuin viimeksi. Loppua kohden taisi väsymyskin alkaa painaa. Se on nimittäin aika tehokasta uintiaikaa, ei siinä enempiä huilita kun ollaan altaassa.

Inca on kropaltaan raskasrakenteisempi ja sen meno kaikin puolin rauhallisempaa, mutta kyllä se hyvin polskii ja hakee leluja. Liinulla oli liivit koko ajan, Incalta otin ne pois loppuajaksi ja se näkyi heti uintiasennossa, josta tuli siis pystympi. Seuraavalla kerralla kokeillaan toisia, keveämpiä liivejä, jos se vaikka oppisi oikean uintiasennon ja käyttämään takajalkojaan enemmän.

Liinua uitin pari kertaa altaan ympäri pitkässä liinassa ja sekin sujui hyvin. Se oli uimalan liina, ei tarvi kastella remmiä.

Uintireissu meni muutoinkin hyvin. Liinun tietenkin piti haukkua meitä ennen olleita koiria ja meidän jälkeen tullutta koiraa plus ihmisiä, mutta taisi se tajuta, ettei ole sen tehtävä vahtia siellä(kään), kun sen sille selvin sanoin ja elein kerroin. Katseli minua ja ynisi ja meinasi, että mitä, eikö näitä haukutakaan?

Inca ei tainnut edes huomata meitä ennen olleita koiria ja meidän jälkeen ei tullutkaan ketään.

Nyt on kotona väsyneet hurtat. Ja kasa märkiä pyyhkeitä ja leluja.

Voiko koiraharrastus olla näin vakavaa?

Oikeasti. Viimeisimmässä Koiramme-lehdessä kerrotaan agilityn MM-kisoista ja Suomen joukkueen huonosta menestyksestä ja siitä, miten päätöspäivän illallisella Suomen joukkueen kahden jäsenen välille syntyi suukopua, jonka seurauksena nyrkit heiluivat niin, että toinen joutui sairaalahoitoon!!! Ei voi siis olla totta?? Tätäkö on ns. koiraharrastus sitten kun ollaan "jotain" ja "jossain"? Nousee tunteet ja paljon muuta päähän, muuta en tiedä sanoa.

Että voi hyvää päivää vaan. Uuuh! Mutta ihminen on ihminen oli se sitten missä tahansa ja teki mitä tahansa. Joku roti nyt kehiin ja kentille ja niitten ulkopuolelle tai sitten pitää pysyä pois, jos ei rotia löydy ja ole. Ei se nyt noin kuolemanvakavaa voi olla eikä saa olla!

Yksittäistapaus, mutta kun on ns. edustusjoukkueesta kyse, niin siinäkin yksi tämmöinen moka on liikaa. Ja kun tämä nyrkkiä heiluttanut tyyppi on vielä "asemissa", niin luulisi olevan asemansa mukainen mies.

Ohhoijaa.

Minä ja mun kotiriiviöt huokaillaan! Riiviöt tosin huokailee siksi, että niitten ruoka on pöydällä, mutta ne ei saa sitä vielä. Käydään ekaksi lenkilläkin. Joku roti meillä :D

Lumiloikkia

Lunta on satanut sen verran, että kovin helppo ei ole Liinunkaan loikkia lumessa. Paikoin sen on jo luovutettava, mutta kyllä se ihmeen paljon jaksaa loikkia ja pystyy loikkimaan hangesta huolimatta. Tuossa kuvassa nyt näkyy muutama loikka.

Ja tulin siihen tulokseen Liinun päänrapsutuksen kanssa, että se on tahkonnut otsaansa harkoissa metallihäkkiin (jos kumminkin pääsisi siitä läpi :D) ja saanut siinä aikaseksi ihovaurioita. Eilen illalla laitoin vielä voidetta yöksi, mutta eipä se enää ole rapsutellut ja sukatkin jätin jo pois jaloista.

Liinu joutuu nyt irvistämään vähän väliä eli näyttämään hampaat :) Aina sopivan tilaisuuden tullen (ennen ruokaa, pannan poisoton jälkeen jne.) otan sitä leuoista kiinni ja sanon "hampaat" ja sitten kurkkaan ne molemmin puolin. Kyllähän se minun antaa ne katsoa, mutta tavoitteena on, että "tuomari" saisi ne myös katsoa. Jos hampaat-komennosta tulisi niin automaattinen, ettei se huomaakaan, jos joku muu haluaa sen hampaat katsoa. Siinä meillä tavoitetta!

Vuoden vimpat harkat

Ensin Incan kanssa tokoilua, sitten Liinun kanssa näyttelyä.

Liinu oli häkissä nurkan takana odottamassa, joten se ei nähnyt meitä kuin satunnaisesti. Tila on myös rauhallisempi, joten Liinulla oli vähemmän haukuttavaa, toki sillä oli sitruunapanta kaulassa, mutta aine ei ollut vähentynyt, joten haukkutarvetta ei ehkä ollut kovin paljon.

Se vaan ei meinaa nahoissaan pysyä, kun tulee sen treenivuoro! Ei ehkä treenit niinkään, mutta ne namit :D Näyttelyssä oli neljä koiraa, joten aika paljon oli taas yksilöesittämisharjoitusta. Hampaita Liinu ei anna katsoa, mutta ehkä se suhtautui "tuomariin" noin muuten armollisemmin. Jospa se pikku hiljaa alkaisi sietämään "tuomareita" paremmin. Se on kovin tarkka kropastaan ja "omasta tilasta".

Incan kanssa reenailtiin normaaleja tokokuvioita mm. peilin kautta käskyttämistä istu, maahan, seiso. Ei niinkään helppoa koiralle tehdä näitä juttuja ilman katsekontaktia. Peilistä kun näkee itse, mitä se koira puuhaa, ettei sitä tarvi edes vilkuilla. Ja koira puuhaa sitä, että se katsoo kovasti kasvoihin ja yrittää ymmärtää, että mitähän toi nyt oikeesti tahtoo.

Illalla Liinu alkoi rapsuttamaan päätään oikein urakalla ja kun otin sen tarkempaan syyniin, oli se raapinut otsansa vereslihalle. Huoh. Kun vaan tietäisi taas, että mitä tämä nyt on! Puhdistin sen ja laitoin siihen Sibicort-voidetta. Siinä on hydrokortisonia, joka auttaa kutinaan. Kahdet froteesukat takajalkoihin, että ei pääse kynsillä rapsuttamaan otsaansa enempää ja sängyn viereen nukkumaan, että voin "valvoa" sen yöllisiä rapsutuksia. Tosin se nukkui yön ihan rauhassa.

Voi olla, että Liinu on tunkenut liikaa päätään lumeen ja otsa on osunut johonkin risukkoon tai muuhun, mikä on ärsyttänyt ja rikkonut ihoa, jota se sitten yritti hoitaa rapsuttamalla. Tai sitten se on jotain muuta. Voide ilmeisesti auttoi, koska enää se ei ole rapsutellut ja otsakin näyttää jo paremmalta, kun se on saanut olla rauhassa. Nyt se on ilman voidetta ja saa vain ilmakylpyjä. Turkkia vähän lyhensin, että olisi ilmavampi siitä kohtaa. Tuplasukat on sisällä takajaloissa. Ulkona pidetään pää pinnalla, eikä kaivauduta lumeen. Ehkä se siitä. Kyllä tästä pikku hiljaa kehkeytyy pieneläinhoitajan taidot, kun vähän väliä saa funtsia milloin mitäkin pienempää tai suurempaa ongelmaa. Ja sen on oppinut, että ei ehkä ihan heti tarvitse sännätä eläinlääkäriin, vaan katellaan ensin ja hötkyillään vasta sitten.

Lumipallokeli

Vanhan kertausta

Mutta tällä kertaa ovat molemmat koirulit mukana. Ollaan tehty pelto/metsälenkkiä niin aamu- kuin iltapäivähämärässä, aurinko on ehkä jossain, tai sitten ei. Peurapellollakaan ei näkynyt peuroja, mikä ehkä johtui siitä, että läheisessä pulkkamäessa oli jo kahdeksan jälkeen koululaisia pulkkailemassa. Raikuvaa ääntä oli sen verran, että peuratkin säikkyy ja espanjanvesikoirat vohkaa!

Ja nämä siniset kuvat ovat aamuhämäräkuvia:

Ja tässä iltapäivähämäräkuvat:

Metsässä kera Incan

Tasapuolisuuden nimessä pitää laittaa kuvia myös Incasta. Lunta sataa lisää, metsässä ei ole hullumpaa!

Metsässä kera Liinun

Incakin pääsi viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa metsässä, mutta siltä reissulta ei ole kuvia. Ei näkynyt peuroja, eikä pupuja, eikä paljon muutakaan, mutta hajuja ja jälkiä tietenkin on vaikka kuinka paljon.

Koirapromenaadia Kupittaalla

Käytiinpä harjottelemassa Kupittaalla face-ryhmän koirien kanssa kävelyä/ohittamista/sietämistä/hengailua. Otin molemmat föliin, vaikka ensin ajattelin mennä vaan toisen kanssa, ettei mene häsläämiseksi, mutta ei mennyt kahdenkaan kanssa. Me ei olla siis ikinä nähty näitä koiria, eikä koiria päästetty nenätysten (kuten ei siis normi lenkeilläkään mennä nenätysten hurttien kanssa).

Liinulle erityisesti tekee hyvää toisiin koiriin siedättäminen, sillä kun on tapana kommentoida niille milloin mitäkin. Incalle toiset koirat eivät ole koskaan olleet mikään juttu (sille on muut asiat niitä "juttuja"), mutta Liinun provosoimana sekin saattaa haukahdella toisinaan.

Kaiken lisäksi oli hyvä, että kaikki muut koirat (4 kpl) olivat isompia kuin nämä. Oli labbis ja pari sakua ja sitten yksi koira, jonka rotua en tiedä. Alussa toki Liinulla oli painavat sanansa sanottavana muille koirille. Se ei räksytä siis jatkuvasti, mutta se haukahtelee ja kai yrittää näyttää hurrrrjalta :D ja pitää ne muut loitolla.

Kauan ei kestänyt, kun hajut ja koirat tulivat tutuiksi kun kävelimme Kupittaan leveitä promenaadeja ees ja taas. Nämä mussukat keskittyivät lumen haisteluun aikamoisella intensiteetillä, eikä ne paljon välittäneet mistään muusta.

Tekee aina koirille hyvää tämmöiset ylläripyllärit :D

Peurat pellolla ja muuta mukavaa

Aamuhämärissä aamulenkillä suuntasimme lumikävelemään metsään ja pellolle. Siis lumikävelyä hangessa, ei polulla, ja koirat remmissä, että kävelevät, eivät hypi, pompi, juokse, loiki tai sähellä. Lumikävely vastaa vesikävelyä tai kävelyä pehmeässä hiekassa, tekee hyvää lihaksille! Ja nyt lunta on sopivasti ja se on pehmeää.

Pellolla sitten kas kummaa, näimme kolme peuraa ja ne näkivät meidät! En ole ennen peuroja nähnyt täällä, mutta näköjään taitaa Suomen koko flora ja fauna on täällä kaupunkimetsässä/pellolla edustettuna :O Onhan tuolla hirviäkin makoillut, mikä ettei sitten peuroja.

Mutta koirat olivat remmissä, onneksi. Peurat suuntasivat kulkunsa metsään, mistä juuri tulimme. Hyvä tietää. Osaa olla varuillaan Liinun kanssa. Vaikka ainahan sen kanssa saa olla varuillaan. Kyllä koirat valtavan kiinnostuneena katsoivat peurojen menoa, eivät ole ennen tainneet nähdäkään peuroja, ainakaan minun tietääkseni.

Peuroista ei tullut otettua kuvia, mutta alla pari kuvaa Raunistulasta, jossa olimme harkkareissulla ja lenkillä.

Harkkoihin otin molemmat mukaan, vaihteeksi. Ja kokeillakseni, tuleeko siitä mitään. Olin nyt varustautunut sitruunapannan kanssa. Tosin kun pääsimme harkkapaikalle, hallin ovi oli kiinni, eikä ristin sielua missään. Pari ihmistä koirineen tuli myös paikalle, mutta he eivät olleet kouluttajia. Totesimme siinä, että taitavat kaikki olla Hesassa ja tiedotus päässyt taas hups hei vaan unohtumaan.

Tein sitten iltapäivälenkkiä Raunistulassa, joka on kivaa aluetta, vanhoja puutaloja ja kujia. Kun tulimme takaisin hallin pihalle, tuli paikalle juuri ihminen kahden koiran kanssa ja hän olikin kouluttaja ja hänellä oli avain! Pidimme ensin tokoharkat ja sitten näyttelyharkat. Incan kanssa siis tokoilua ja Liinun kanssa näyttelyä. Tokoilussa kaksi koiraa, näyttelyssä kolme koiraa.

Mutta Liinu sai paljon treeniä koskettelusta ja kyllä se on niin tarkka takapäästään, että voi hyvä tavaton sentään!! Vähän nyt lohduttaa, että Leona on samanlainen! Tämän kertainen kouluttaja oikein paneutui asiaan ja kun ei ollut kuin kolme koiraa, niin aikaakin oli. Mukana ollut pieni toyvillis oli myös hyvin arka.

Liinu kyllä menee reippaasti ihmisten tykö ja sitä saa rapsuttaa kaulasta ja se ottaa nameja vierailta ja on ihmisystävällinen, mutta auta armias, kun vieras yrittää kopeloida (silittää) sitä vaikka kuinkakin varovasti ja vaivihkaa takapäästä, niin kyllä se tekee selväksi, että se ei siitä tykkää. Noh, harjotuksia jatketaan, ehkä se siitä... tai siten ei.

Sitruunapanta mitä ilmeisimmin toimi. Liinu oli häkissä, kun treenasin Incan kanssa. Aina välillä olin kuulevinani suihkausäänen ja kun menin häkin luo hakemaan Liinua, siellä kyllä tuoksui sitruuna ihan kiitettävästi. Eikä haukkumista kuulunut. Tämä nyt auttaa siinä odotustilanteessa, ettei tarvi kuunnella koko hallin koiran haukkumista.

Hierontapäivä

Molemmat koirat ovat saaneet ammattihierojan käsittelyn. Tämä oli Liinun neljäs kerta, mutta ei se vieläkään suju leikiten kuten Incan kanssa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja jo voi suunnilleen sanoa, että Liinu hierottiin, ei vaan paijattu :D

Liinu on vaan hirvittävän herkkä, tarkka, epäluuloinen ja arka etenkin kaiken takapään koskettelun suhteen. Mutta kyllä ne takajalatkin tuli hierottua ja venytettyäkin! Sen silmät ovat melkein koko ajan teevadin kokoiset ja se on hyvin varuillaan ja valmiina pomppaamaan pystyyn, jos vähänkin siltä tuntuu. Pitkät tovit se kuitenkin oli ihan rauhassa ja taisi tykätä käsittelystä.

Hierojaa vastaan Liinulla ei ole mitään, nuolee ja pusuttelee ja antaa rapsuttaa ja niin edelleen, mutta sitten kun on aika rueta hommiin, Liinun asenne muuttuu.

Incan hieronta nyt sujuu kun vettä vaan, ainoa on, että se joskus pistää hanttiin jalkojen venytysten kanssa, niin nytkin. Mutta se sätkii jalkojaan muutoinkin, kun vaikka leikkaan kynsiä tai lyhennän tassukarvoja, että vähän samaan tyyliin menee noitten venytysten kanssa. Sitten kun se luovuttaa, niin kintut saa venytettyä. Muutoin se on silmät ummessa tai puoliummessa ja selvästi nauttii.

Mitään kummempaa ei Incasta löytynyt, eikä Liinustakaan. Tosin ihan satavarma ei Liinusta voi olla, kun sen kroppaa ei silleen saa käytyä läpi. Onko oikea takajalka ihan oikeasti kunnossa vai ei, on vähän avoin kysymys. Tai onko se aiheuttanut jonnekin päin kroppaa jotain jumeja. Se varaa kaikille jaloille hyvin (eli voimaa on jaloissa) ja venyy molemmille puolille hyvin. Kaikkea on oppinut tarkkailemaan ja huomioimaan. Tai ei ehkä kaikkea, mutta aika paljon kuitenkin.

Päivän talvikuvat

Paukkupakkasille sanoimme hyvästit vihdoinkin ja olikin kiva päivä ulkoilla. Taas on koirat metsälenkitetty erikseen. Whippettinaapuri kysyi, että miksi. Sanoin, että on meno rauhallisempaa ja toinen saa harjotusta yksinoloon kotona. Liinu oli vapaana koko ajan, eikä se ihme ja kumma lähtenyt minnekään, vaan nuuskutteli kovin koko lenkin ajan. Nähtiin pulkkailijoita ja hiihtäjiä, mutta ei se ehtinyt niihin paljon kiinnittää huomiota, kun lumessa kaikki hajut olivat niin kiinnostavia. Paljon kutsun sitä luo ja palkkaan nameilla aina. Aika terhakka typykkä se on :D

Inca

Inca

Liinu

Liinu

Nukkuma-asento

Incalle hyvin tyypillistä torkkua tällaisessa asennossa :) Liinukin joskus, mutta harvemmin. Kai tuossa voi tarkkailla paremmin ympäristöä, kun on soffalla ja pää vielä koholla, ei pääse tapahtumaan mitään yllättävää. Oliskohan jotain alkukantaista perimää vai vaan silkkaa mukavuudenhalua...

Takit ja tossut

Ei auta itku markkinoilla, mutta takit ja tossut pakkasessa ja viimassa. Kyllästyin minilenkkeihin (15-20 min) ja tassujen nostelemisiin ja kamalaan kiireeseen, kun on kylmä. Suolentoimintakin tuntui koirilla hyytyneen, ilmeisesti kykkiminen hangessa on varsin epämukavaa. Tosin kun on liikuntaa vähemmän, on ruokaakin vähemmän. Jatketaan karaistumista kunhan lämpötila on lauhemmissa lukemissa.

Onneksi on Incalle aikoinaan tehtyjä tossuja vielä ehjänä ja käyttökelpoisessa kunnossa. Saadaan tehtyä kunnon lenkkejä :)

Joskus näinkin

Harvemmin nämä mussukat näin ritirinnan makoilevat. Tämä kuitenkin oli tilanne, kun tulin suihkusta. Oven takana odotti kaksi bottiloimikoiraa yhdessä mytyssä:)

Ulkona ollaan kuljettu toistaiseksi ilman takkeja ja tossuja. Jospa siitä karaistuvat, kehittävät hyvän rasvakerroksen ja paksun suojaturkin. Aamulenkillä tosin Inca jo pariin otteeseen nosteli etutassujaan, kun pakkasta on yli 10 astetta. Ja anturoitten väliin kertyy lumi/jääpaakkuja :(

Lenkkien välissä pidän koirilla aika paljon loimia päällä. Pitää lihakset lämpiminä ja toisaalta kumpainenkaan ei ihan hirveän innoissaan ole ulkotakeista. Loimia vastaan niillä ei sen sijaan ole mitään. Vissi ero bottiloimella ja ulkotakilla, kai.

Sinisiä hetkiä

Jätettiin lauantaiharkat väliin ja ensin pääsi Inca metsälenkille ja sitten Liinu. Olisi ollut Liinun harkkavuoro, mutta sen sijaan harjoiteltiinkin metsässä vapaana oloa.

Incalla on edelleen suoja kinnerkynnessä, mutta puhdas pehmeä lumi ei erityisemmin haittaa. Vähän hitaan sorttisesti tuo paranee, mutta sen jälkeen kun vaihdoin terrapolyt bacibact pulveriin, nirhama on tullut paremmaksi. Tämä on juuri tätä, että pitää vaan kokeilla mikä milloinkin parhaiten tepsii mihinkin pikkuvaurioon. Toivotaan, että se siitä tokenee.

Liinu oli irti suunnilleen koko metsälenkin ja kun olen vaan yhden koiran kanssa liikkeellä, ehdin paremmin pitää silmällä koiraa. Tosin Liinu ehti hävitä kerran. Se oli ihan lähellä nuuskutamassa, käänsin selkäni, kävelin eteenpäin ja sen sekunnin aikana koira oli häippässyt ties minne. Kesti tovin ennen kuin se tuli takaisin. Mutta muutoin se kyllä oli ihan siedettävästi. Lumi on vähän samanlainen elementti kuin vesi, että se tuntuu villitsevän koirat, vaikka Liinu kyllä villiintyy ilman mitään elementtejäkin. Siinä on aimo annos villikoiraverta!

Liinu

Inca