Voi sanoa, että harjoitukset ovat tuottaneet tulosta, sillä kävelimme tänään paljon - olosuhteet huomioiden - eikä Inca vetänyt juuri ollenkaan. Pitkät pätkät mentiin remmi roikkuen tätä minun vauhtiani, joka koirasta on varmaan aivan tavatonta löntystelemistä. Mutta ehtii siinä sitten hyvin nuuskutella kaikkia hajuja, mikä kai on koiran kannalta hyvä. Saa se informaatioita seudun tärkeistä tapahtumista.
Toki niitä tilanteita oli, että Inca jäi tuijottamaan jotain ihmistä, koiraa tai muuta yhtä kiinnostavaa ja minä sain kiskoa sitä liikkeelle, mutta näitä oli vähän. Harjoituksia jatketaan...
Sitten olimme heittelemässä nurmikolla palloa pitkästä aikaa ja Inca juoksi narupallo suussa sinne tänne oikein innoissaan. Kun lähestyimme tuota nurmikkoa, niin Inca alkoi vetää, kun se tiesi, että siellä se pääsee vapaaksi. Vetäminen ei kumminkaan tuottanut tulosta, vaan enemmän hidasti matkantekoa.
Ja hidastaa kipsi ja kepitkin matkantekoa. Nyt kun jalka on parempi, niin tuntuu ihan turhauttavalta tämmöinen köpötteleminen. Selvähän se, että murtuma ei ole parantunut ja kipsin on pakko olla paikoillaan, mutta tekisi vaan mieli jo kulkea normaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti