...toimiva hissi, kopkopkop! Mutta kyllä otti koville, minulla. Ei muuten, mutta Liinun jalan vuoksi se kun ei ole kunnossa vielä kestämään rappujen rasitusta. On se nimittäin aika tarpomista ja Incalle kaikki tämmöinen poikkeuksellinen on jotensakin stressaavaa. Pakosta vaan jouduttiin aamulla kävelemään raput alas ja sitten vähän myöhemmin ylös, kun olin aikani pähkäillyt mitä teen. Hissi vaati nimittäin erikoishissimiehen, joka tuli vasta puoleltapäivin. Iltapäivällä hissi tuli kuntoon. Miten kauan toimii, se jää nähtäväksi. Oli vaan törkeen pitkän ajan pois käytöstä, enkä tietenkään ole ainut, joka sitä kiroilee. Tässä asuu vanhoja ihmisiä, lapsiperheitä ja koiraperheitä.
Uudesta hissistä on tarjouspyyntö tehty, mutta sitten kun se 2-3 kuukautta hissiremppaa on edessä, me emme tässä enää asu. Kyllä suunta on jyrkästi alaspäin, ja nopeasti.
Yö meni hyvin, koska koirat eivät saaneet illalla ruokaa. Eipä ollut tarpeille tarpeita. Nyt meni 14 h eli ilta kuudesta aamu kasiin, eikä käynyt Liinukaan fleespeitolla sinä aikana. Normaalisti koirat pääsevät ulos neljä kertaa päivässä, se vimppa iltapisulenkki on semmoinen "korttelin ympäri" lenkki. Yöt ovat suunnilleen 8 tunnin mittaisia.
Annoin Liinulle varoiksi tulehduskipulääkettä tuota rappurasitusta kompensoimaan. Ja molemmilla koirilla on bottiloimikuuri meneillään, ollut siitä asti, kun Liinu sai oman loimen. Ehkä sekin vähän auttaa. Molemmat saivat myös tänään hierontakäsittelyn. Itsekin tässä tarvitsisi jotain hierontaa, kyllä jaloissa tuntuu, että on rappuja kävelty.
perjantai 28. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Jumissa ollaan :(
Hissitarina jatkuu....
Lähdettiin viiden jälkeen ulos ja jäätiin hissiin jumiin. Hissi meni alakertaan, mutta liian alas, eikä päästy pois. Ei muuta kun puhelin esiin ja soittamaan taas hissihuoltoon. Sieltä sain ohjeita, kysyttiin mm. loukkaannuimmeko (!) ja kerrottiin, että happi ei lopu, koska hissi ei ole ilmatiivis. Hissityttö soitti päivystäjälle ja sitten minulle ja kertoi, milloin pääsemme pinteestä.
Inca ynisee ja vikisee ja vinkuu minkä ehtii ja Liinu haukkuu rappukäytävän äänille ja minä kommunikoin oven toisella puolella olijoille, että hissi on jumissa. Onneksi meidän huoltomies Seppo sattui olemaan lähettyvillä ja päästi meidät pois "hissiavaimella" ennen kuin hissipäivystäjä ehti paikalle.
No, me lähdettiin pienelle lenkille, tultiin takasin ja hissi on pimeenä. Soitan taas hissitytölle ja kysyn, mikä tilanne on. Selvittelyjen ja maanittelujen jälkeen sain erikoiskyydin alakerrasta yläkertaan, koska hissimies oli vielä konehuoneessa. Onneksi. En olisi nimittäin lähtenyt kävelemään koirien kanssa ylös.
Nyt ollaan sitten aamuun asti jumissa. Vikaa ei ole paikallistettu ja hissi streikkaa milloin sitä huvittaa. Sitä ei voi jättää päälle, koska ihmiset jäävät sinne jumiin. Aamulla seiskalta aloittavat hommat ja tulevat sitten korjaamaan hissiä. Näin kertoi hissimies.
Koirat ei saa ruokaa eivätkä pääse iltapissalle. Pissatkoot fleespeiton päälle, jos eivät muuta keksi. Liian rankkaa kävellä edes takaisin ainakin Liinulle, eikä näkynyt olevan Incallekaan herkkua.
Toinen vaihtoehto on mennä alas ja häipyä vaikka hotelliin nukkumaan, elämään ja olemaan :O Tästä lähin pitää ottaa retkieväät, täyteen ladattu puhelin, puhelimen latauslaite, luottokortti, autonavaimet ynnä muuta mukaan, kun lähdetään hissimatkalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Paaaaljooon kirouksia......
Lähdettiin viiden jälkeen ulos ja jäätiin hissiin jumiin. Hissi meni alakertaan, mutta liian alas, eikä päästy pois. Ei muuta kun puhelin esiin ja soittamaan taas hissihuoltoon. Sieltä sain ohjeita, kysyttiin mm. loukkaannuimmeko (!) ja kerrottiin, että happi ei lopu, koska hissi ei ole ilmatiivis. Hissityttö soitti päivystäjälle ja sitten minulle ja kertoi, milloin pääsemme pinteestä.
Inca ynisee ja vikisee ja vinkuu minkä ehtii ja Liinu haukkuu rappukäytävän äänille ja minä kommunikoin oven toisella puolella olijoille, että hissi on jumissa. Onneksi meidän huoltomies Seppo sattui olemaan lähettyvillä ja päästi meidät pois "hissiavaimella" ennen kuin hissipäivystäjä ehti paikalle.
No, me lähdettiin pienelle lenkille, tultiin takasin ja hissi on pimeenä. Soitan taas hissitytölle ja kysyn, mikä tilanne on. Selvittelyjen ja maanittelujen jälkeen sain erikoiskyydin alakerrasta yläkertaan, koska hissimies oli vielä konehuoneessa. Onneksi. En olisi nimittäin lähtenyt kävelemään koirien kanssa ylös.
Nyt ollaan sitten aamuun asti jumissa. Vikaa ei ole paikallistettu ja hissi streikkaa milloin sitä huvittaa. Sitä ei voi jättää päälle, koska ihmiset jäävät sinne jumiin. Aamulla seiskalta aloittavat hommat ja tulevat sitten korjaamaan hissiä. Näin kertoi hissimies.
Koirat ei saa ruokaa eivätkä pääse iltapissalle. Pissatkoot fleespeiton päälle, jos eivät muuta keksi. Liian rankkaa kävellä edes takaisin ainakin Liinulle, eikä näkynyt olevan Incallekaan herkkua.
Toinen vaihtoehto on mennä alas ja häipyä vaikka hotelliin nukkumaan, elämään ja olemaan :O Tästä lähin pitää ottaa retkieväät, täyteen ladattu puhelin, puhelimen latauslaite, luottokortti, autonavaimet ynnä muuta mukaan, kun lähdetään hissimatkalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Paaaaljooon kirouksia......
Hissi perkele!
Alkaa olemaan riittävästi tätä kahdeksannen kerroksen kulmahuoneiston asumismuotoa!
Illalla olin lenkillä koiratten kanssa 5-6 aikaan, sitten sapuskat suihin ja iltapisuille siinä puoli yhdentoista hujakoilla. Vaatteet päälle, hihnat ja pannat ja eikun menoksi. Heti rappukäytävään päästyäni totesin hissin näyttävän epäilyttävältä, kun yksikään valo ei palanut. Eikä siinä mitään eloa ollutkaan. Koirat takasin sisälle ja lähdin alas katsomaan, missä jumittaa. Hissi oli jäänyt jumiin kerrosten väliin. Alhaalla oli lappu, että hissiä huolletaan ja se on pian taas käytössä. Joo.
Soitin hissihuoltoon, jossa ylipirteä hissityttö (puhelut nauhoitetaan asiankaspalvelun parantamiseksi, toivottavasti karsivat ylipirteyden!!) kertoi ihmisten jääneen jumiin hissiin ilta kahdeksalta. Joku varaosa nyt puuttui ja se tulee seuraavan päivänä. Kivakivakiva. Ei siis toivoakaan hissikyydeistä.
Tulin ylös, otin Incan ja käveltiin iltapisuille ja mietin kuumeisesti, miten saan Liinun alas. En mitenkään. Ja Incakin oli selvästi ärtsy alas ja ylös kävelemisistä. Liukkaat portaat ja niitähän riittää. Etenkin ylöstulo oli sille vastenmielistä.
Liinu jäi sitten pissattamatta. En saa sitä kannettua, eikä tullut kyllä mieleenkään lähteä sen kanssa kävelemään rappuja alas ja ylös. Juuri Piira oli sanonut, että raput on liikaa tässä vaiheessa ja ne Piiran raput tarkoittavat yhden kerroksen väliä, ei kävelemistä kahdeksanteen kerrokseen.
Eipä muuta kun nukkumaan. Aamulla soitin ensi töikseni edelleen raivostuttavan ylipirteälle hissitytölle, joka sai selville, että asentaja on juuri korjaamassa hissiä. Hyvä. Siitä meni sitten vielä tunnin verran ennen kuin änkesin koirineni käytävään. Hissi toimi jo, mutta se ei ollut vielä yleisessä käytössä. Sitä testailtiin. Kysyin asentajalta, pääsenkö hissillä alas ja päästiin.
Liinun pissatusväli venyi jonnekin 15 tunnin huitteille. Lammikkoa en ole mistään löytynyt, että kai se ihan oikeasti pystyy olemaan pissaamatta noin pitkän aikaa. Ei ole ennen tullut testattua. Turhaan Incankin kuljetin ulos, mutta siinä vaiheessa jotenkin kuvittelin, että kuljetan myös Liinun.
Vihaan rappusia ja vielä enemmän vihaan toimimattomia hissejä puhumattakaan ylipirteistä hissitytöistä!!! Arrrrghhh!!
Ps. Olkkarissa ollut fleesalusta osoittautui Liinun "nurtsiksi" tarkemmissa tutkimuksissa. Mutta se ja sama kun kerta oltiin vankeina kotona. Jotenkin tuntui utopistiselta, ainakin kun Liinusta on kyse, tuo 15 tuntia.
Illalla olin lenkillä koiratten kanssa 5-6 aikaan, sitten sapuskat suihin ja iltapisuille siinä puoli yhdentoista hujakoilla. Vaatteet päälle, hihnat ja pannat ja eikun menoksi. Heti rappukäytävään päästyäni totesin hissin näyttävän epäilyttävältä, kun yksikään valo ei palanut. Eikä siinä mitään eloa ollutkaan. Koirat takasin sisälle ja lähdin alas katsomaan, missä jumittaa. Hissi oli jäänyt jumiin kerrosten väliin. Alhaalla oli lappu, että hissiä huolletaan ja se on pian taas käytössä. Joo.
Soitin hissihuoltoon, jossa ylipirteä hissityttö (puhelut nauhoitetaan asiankaspalvelun parantamiseksi, toivottavasti karsivat ylipirteyden!!) kertoi ihmisten jääneen jumiin hissiin ilta kahdeksalta. Joku varaosa nyt puuttui ja se tulee seuraavan päivänä. Kivakivakiva. Ei siis toivoakaan hissikyydeistä.
Tulin ylös, otin Incan ja käveltiin iltapisuille ja mietin kuumeisesti, miten saan Liinun alas. En mitenkään. Ja Incakin oli selvästi ärtsy alas ja ylös kävelemisistä. Liukkaat portaat ja niitähän riittää. Etenkin ylöstulo oli sille vastenmielistä.
Liinu jäi sitten pissattamatta. En saa sitä kannettua, eikä tullut kyllä mieleenkään lähteä sen kanssa kävelemään rappuja alas ja ylös. Juuri Piira oli sanonut, että raput on liikaa tässä vaiheessa ja ne Piiran raput tarkoittavat yhden kerroksen väliä, ei kävelemistä kahdeksanteen kerrokseen.
Eipä muuta kun nukkumaan. Aamulla soitin ensi töikseni edelleen raivostuttavan ylipirteälle hissitytölle, joka sai selville, että asentaja on juuri korjaamassa hissiä. Hyvä. Siitä meni sitten vielä tunnin verran ennen kuin änkesin koirineni käytävään. Hissi toimi jo, mutta se ei ollut vielä yleisessä käytössä. Sitä testailtiin. Kysyin asentajalta, pääsenkö hissillä alas ja päästiin.
Liinun pissatusväli venyi jonnekin 15 tunnin huitteille. Lammikkoa en ole mistään löytynyt, että kai se ihan oikeasti pystyy olemaan pissaamatta noin pitkän aikaa. Ei ole ennen tullut testattua. Turhaan Incankin kuljetin ulos, mutta siinä vaiheessa jotenkin kuvittelin, että kuljetan myös Liinun.
Vihaan rappusia ja vielä enemmän vihaan toimimattomia hissejä puhumattakaan ylipirteistä hissitytöistä!!! Arrrrghhh!!
Ps. Olkkarissa ollut fleesalusta osoittautui Liinun "nurtsiksi" tarkemmissa tutkimuksissa. Mutta se ja sama kun kerta oltiin vankeina kotona. Jotenkin tuntui utopistiselta, ainakin kun Liinusta on kyse, tuo 15 tuntia.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Sensitiivinen koira :)
Sitä Liinu toden totta on! Se oli Piiran määritelmä. Mutta kaikesta sensitiivisyydestä ja sen tuomista haasteista huolimatta Liinu saatiin käsiteltyä! Ei valmiin sabluunan mukaan (Liinu ei esim. suostunut seisomaan takapää Piiraan päin), mutta riittävässä määrin kuitenkin. En voi muuta kuin jälleen kerran todeta, miten taitava ja osaava Piira on.
Rauhallisesti ja määrätietoisesti etenemällä Liinu lopulta luotti ja antautui, makasi kyllä kiinni minussa (ja minun jalkani puutuivat, kun niitä ei paljon uskaltanut liikuttaa, herkkis reagoi herkästi) ja minä siluttelin ja pidin huolta, että koira pysyy paikallaan. Ei se sitten enää yrittänytkään pois, kun huomasi, että tässä nyt näköjään pitää olla. Silmät olivat ensin apposen auki ja suuret kuin teevadit, mutta ei näykkinyt Piiraa kuin kerran. Taivas ei pudonnut Liinun niskaan, ei tullut maailmaloppu, eikä muutakaan kamalaa tapahtunut. Taisi lopulta tuntua ihan hyvältä.
Pahimmat kireydet olivat rintarangassa, yläselässä johtuen juuri siitä, että koira käyttää kroppaansa väärin, kun polvi on kipeä. Mutta ei siis mitään pahempaa jumia, eikä lukkoa ollut, ei kropan vinoutumista tms, mitä Incalle aikoinaan kerkesi tulemaan. Tämä käsittely varmasti auttaa siihen, ettei niitä Liinulle tulekaan, kun ymmärsin viedä sen ajoissa hoitoon. Tosin osa kireydestä on varmaan peräisin jo aiemmista jahtireissuista eli kroppaan on ehtinyt kertyä kaikenlaista pitkin matkaa.
Ja tämäkin vamma sitten vaatii sen 6-8 viikkoa parantuakseen kunnolla. Nyt on semmoiset kolmisen viikkoa mennyt. Remmilenkkeilyä, ei mäkikävelyä vielä, eikä porraskävelyä, niitä vasta parin viikon päästä. Kanervikot ja sellaiset ovat hyviä, koira joutuu nostelemaan jalkojaan. Ja parasta ovat hitaaaat lenkit, jossa koira siis käytää lihaksistoaan kunnolla. Mitä nopeampi vauhti sen kevyempää meno on. Tarkotus on, että lihakset vahvistuvat.
Lihaksia vahvistetaan myös jumpalla ja B-vitamiineilla, joita Liinu tosin on saanut jo keväästä asti. Aloin antaa niitä sille samaan aikaan kuin Incalle. Vital3-tipat ovat tähänkin tapaukseen paikallaan. Kallista, mutta riittää pitkälle. Incan tipat loppuivat joskus kesällä.
Hierontaa tietenkin jatketaan. On se kanssa taivahan onni, että aikoinaan kävin hierontakurssin, vaikka se silloin tuntui vähän turhalta, kun ei Incasta oikein ollut hierottavaksi. No, nyt siitä opista ja kertyneestä kokemuksesta on kyllä hyötyä, vaikka ei se ammattihierojan käsittelyä kokonaan korvaa. Onpa luottohieroja paikkaamassa puutetta.
Varasin normaalin ajan Incalle, että tulee sekin tsekattua välillä. Vapaita aikoja on tammikuulla. Vieläkin vaan ihmettelen, miten Piira kerkeää olla omien koirien ja kissojensa kanssa, mutta ehkä hänellä on hoitaja kotona. Tuntuu vaan niin kiireiseltä, kun on vastaanottoja eläimille kolmessa paikassa ja ihmisille yhdessä.
Rauhallisesti ja määrätietoisesti etenemällä Liinu lopulta luotti ja antautui, makasi kyllä kiinni minussa (ja minun jalkani puutuivat, kun niitä ei paljon uskaltanut liikuttaa, herkkis reagoi herkästi) ja minä siluttelin ja pidin huolta, että koira pysyy paikallaan. Ei se sitten enää yrittänytkään pois, kun huomasi, että tässä nyt näköjään pitää olla. Silmät olivat ensin apposen auki ja suuret kuin teevadit, mutta ei näykkinyt Piiraa kuin kerran. Taivas ei pudonnut Liinun niskaan, ei tullut maailmaloppu, eikä muutakaan kamalaa tapahtunut. Taisi lopulta tuntua ihan hyvältä.
Pahimmat kireydet olivat rintarangassa, yläselässä johtuen juuri siitä, että koira käyttää kroppaansa väärin, kun polvi on kipeä. Mutta ei siis mitään pahempaa jumia, eikä lukkoa ollut, ei kropan vinoutumista tms, mitä Incalle aikoinaan kerkesi tulemaan. Tämä käsittely varmasti auttaa siihen, ettei niitä Liinulle tulekaan, kun ymmärsin viedä sen ajoissa hoitoon. Tosin osa kireydestä on varmaan peräisin jo aiemmista jahtireissuista eli kroppaan on ehtinyt kertyä kaikenlaista pitkin matkaa.
Ja tämäkin vamma sitten vaatii sen 6-8 viikkoa parantuakseen kunnolla. Nyt on semmoiset kolmisen viikkoa mennyt. Remmilenkkeilyä, ei mäkikävelyä vielä, eikä porraskävelyä, niitä vasta parin viikon päästä. Kanervikot ja sellaiset ovat hyviä, koira joutuu nostelemaan jalkojaan. Ja parasta ovat hitaaaat lenkit, jossa koira siis käytää lihaksistoaan kunnolla. Mitä nopeampi vauhti sen kevyempää meno on. Tarkotus on, että lihakset vahvistuvat.
Lihaksia vahvistetaan myös jumpalla ja B-vitamiineilla, joita Liinu tosin on saanut jo keväästä asti. Aloin antaa niitä sille samaan aikaan kuin Incalle. Vital3-tipat ovat tähänkin tapaukseen paikallaan. Kallista, mutta riittää pitkälle. Incan tipat loppuivat joskus kesällä.
Hierontaa tietenkin jatketaan. On se kanssa taivahan onni, että aikoinaan kävin hierontakurssin, vaikka se silloin tuntui vähän turhalta, kun ei Incasta oikein ollut hierottavaksi. No, nyt siitä opista ja kertyneestä kokemuksesta on kyllä hyötyä, vaikka ei se ammattihierojan käsittelyä kokonaan korvaa. Onpa luottohieroja paikkaamassa puutetta.
Varasin normaalin ajan Incalle, että tulee sekin tsekattua välillä. Vapaita aikoja on tammikuulla. Vieläkin vaan ihmettelen, miten Piira kerkeää olla omien koirien ja kissojensa kanssa, mutta ehkä hänellä on hoitaja kotona. Tuntuu vaan niin kiireiseltä, kun on vastaanottoja eläimille kolmessa paikassa ja ihmisille yhdessä.
Lausunto tuli
Ja hämmästyksekseni totesin, että lonkat ovat vasen A ja oikea B :O Öhöm. Hmmm. Mutta minähän en kuvista mitään ymmärräkään. Samanlaisilta näyttävät molemmat lonkat minun silmissäni. Kyynärät ovat 0/0. Tiedä sitten, missä valossa kennelliiton ell on kuvia tarkastellut.
Tosin sillä nyt ei kai hirveän suurta merkitystä ole elämisen ja olemisen kannalta, onko lonkka A vai B, meistä nyt ei tule minkään harrastelajin huippuja, että sen puoleen lonkilla ei ole väliä. Hyvä tietty että ei ole D tai E lonkat, se olisi jo pahempi juttu.
Tulipa tieto hyvään aikaan, niin saan Piiralle ajantasaista tietoa, että en väitä lonkkien olevan A/A.
Tosin sillä nyt ei kai hirveän suurta merkitystä ole elämisen ja olemisen kannalta, onko lonkka A vai B, meistä nyt ei tule minkään harrastelajin huippuja, että sen puoleen lonkilla ei ole väliä. Hyvä tietty että ei ole D tai E lonkat, se olisi jo pahempi juttu.
Tulipa tieto hyvään aikaan, niin saan Piiralle ajantasaista tietoa, että en väitä lonkkien olevan A/A.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Ihmeitten ihme
Kävi taas valtavan hyvä tuuri, kun sain peruutusajan Piiralle huomiseksi, pääsee Liinu käsittelyyn! Nähtäväksi tosin jää, tuleeko käsittelystä mitään. No, Piira on kaiketi rutinoitunut vastentahtoistenkin koirien käsittelemiseen, joten eiköhän hommasta selvitä. On jännä kuulla Piiran arvio Liinun kropasta.
Olen ihan päivittäin hieronut Liinua ja noin suurinpiirtein se sujuu hyvin. Mutta siis suurinpiirtein. Sekä etu- että takajalat saan hierottua suht hyvin ja yläselkää ja kylkiäkin. Huonommin onnistuu alaselän hieronta, se tuppaa olemaan lattiaa vasten, eikä Liinu kovin mielellään anna sitä käsitellä. Voi olla, että siinä kohtaa selässä, josta takajakojen liike lähtee, on jumitusta. Jalkojen venytykset onnistuvat satunnaisesti, niveliä saan liikuteltua hyvin.
Väkisin en ole mitään tehnyt. Sama se oli aikoinaan Incan kanssa, että ei se hieronta ollut kovin systemaattista, vaan hieroin sieltä ja täältä, mistä se parhaiten kulloinkin luonnistui. Nyt Incaa on jo pitkät ajat saanut hieroa systemaattisesti ja se tietää, missä järjestyksessä käyn sen kropan läpi ja milloin tulee puolenvaihto ja lopetus. Se makaa ihan rauhassa kyljellään ja taitaa nauttia hommasta.
Kyllä Liinukin nauttii. Välillä se melkein kehrää kun kissa, pitää semmoista urinaa ja silmät menevät kiinni. Jos ei tällä hieronnalla ole muuta vaikutusta, niin kyllähän se toki rentouttaa koiraa.
Täällä aika hyvä kirjoitus siitä, että koira ei ole delfiini ;)
Olen ihan päivittäin hieronut Liinua ja noin suurinpiirtein se sujuu hyvin. Mutta siis suurinpiirtein. Sekä etu- että takajalat saan hierottua suht hyvin ja yläselkää ja kylkiäkin. Huonommin onnistuu alaselän hieronta, se tuppaa olemaan lattiaa vasten, eikä Liinu kovin mielellään anna sitä käsitellä. Voi olla, että siinä kohtaa selässä, josta takajakojen liike lähtee, on jumitusta. Jalkojen venytykset onnistuvat satunnaisesti, niveliä saan liikuteltua hyvin.
Väkisin en ole mitään tehnyt. Sama se oli aikoinaan Incan kanssa, että ei se hieronta ollut kovin systemaattista, vaan hieroin sieltä ja täältä, mistä se parhaiten kulloinkin luonnistui. Nyt Incaa on jo pitkät ajat saanut hieroa systemaattisesti ja se tietää, missä järjestyksessä käyn sen kropan läpi ja milloin tulee puolenvaihto ja lopetus. Se makaa ihan rauhassa kyljellään ja taitaa nauttia hommasta.
Kyllä Liinukin nauttii. Välillä se melkein kehrää kun kissa, pitää semmoista urinaa ja silmät menevät kiinni. Jos ei tällä hieronnalla ole muuta vaikutusta, niin kyllähän se toki rentouttaa koiraa.
Täällä aika hyvä kirjoitus siitä, että koira ei ole delfiini ;)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Liinun hieronta...
Se on pikkasen toista kuin Incan hieronta! Vaikka Liinu on nähnyt hierojan useita kertoja ja saanut namia häneltä, niin eipä se, että kroppaa joku vieras yrittää räplätä, olekaan mitään herkkua :(
Liinua jännitti ihan kamalasti, sen häntä oli koipien välissä ja jalat tärisivät, ei siis puhettakaan, että se menisi helposti kyljelleen hierottavaksi. Se ei suostunut edes seisomaan niin, että takapää olisi ollut hierojaan päin. Eteenpäin päästiin siten, että Liinu oli ihan kiinni minussa, puolittain sylissä, kun istuin lattialla, ja hieroja silitteli, samoin minä. Siitä pikku hiljaa Liinu rentoutui sen verran, että valui kyljelleen lattialle ja lopulta se suostui laskemaan päänsäkin maahan.
Vasemman puolen "käsittely", jos sellaisesta voi puhua, meni paremmin kuin oikean, sen kipeän puolen, josta ei tullut oikein mitään edes vähemmän kunnollistakaan. Mutta se selvisi, missä kohtaa jumittaa ja aristaa ja on kireyttä, niin voin itse käsitellä erityisesti noita kohtia ja saada verenkierron edes vilkastumaan.
Tämä kerta meni lähinnä totuttelemiseen, eikä me mitään väkisin hieromista yritettykään, ettei koiralle jää huonoa muistikuvaa tilanteesta. Ensi viikolla otetaan homma uusiksi. Tällä välillä pidetään loimea, minä yritän hieroa Liinua ja hieroja oli myös sitä mieltä, että voisin vielä antaa kipulääkettäkin. Tuntui sen verran kovasti aristelevan paikkoja.
Inca oli hirvittävän otettu, kun se ei päässytkään käsiteltäväksi. Inisi ja ynisi suuren osan ajasta, kun joutui olemaan erillään.
Laitoin jo Piirallekin viestiä, josko löytyisi peruutusaika. Saa nähdä, miten käy. Onneksi tässä on Incan kanssa oppinut tietämään edes jotain asioita, niin nyt osaa toimia paremmin. Tosin Incan kannalta ei ole ollut hyvä, että se on joutunut olemaan "koekaniini", kun emäntä ei ole osannut tarkkailla koiran olemusta. Eipä äkkipäätä tulisi Liinustakaan mieleen, että sen kroppa ei olisi kunnossa. Se kulkee normaalisti, hyppää normaalisti, peuhaa välillä Incan kanssa, joten päälle päin ei näy mitään huolestuttavaa. Nämä juttut vaan eivät hoidu itsellään, vaan pienestä kireydestä ja jumituksesta tulee äkkiä suurempi, laajempi ja hankalammin hoidettava vaiva.
Liinua jännitti ihan kamalasti, sen häntä oli koipien välissä ja jalat tärisivät, ei siis puhettakaan, että se menisi helposti kyljelleen hierottavaksi. Se ei suostunut edes seisomaan niin, että takapää olisi ollut hierojaan päin. Eteenpäin päästiin siten, että Liinu oli ihan kiinni minussa, puolittain sylissä, kun istuin lattialla, ja hieroja silitteli, samoin minä. Siitä pikku hiljaa Liinu rentoutui sen verran, että valui kyljelleen lattialle ja lopulta se suostui laskemaan päänsäkin maahan.
Vasemman puolen "käsittely", jos sellaisesta voi puhua, meni paremmin kuin oikean, sen kipeän puolen, josta ei tullut oikein mitään edes vähemmän kunnollistakaan. Mutta se selvisi, missä kohtaa jumittaa ja aristaa ja on kireyttä, niin voin itse käsitellä erityisesti noita kohtia ja saada verenkierron edes vilkastumaan.
Tämä kerta meni lähinnä totuttelemiseen, eikä me mitään väkisin hieromista yritettykään, ettei koiralle jää huonoa muistikuvaa tilanteesta. Ensi viikolla otetaan homma uusiksi. Tällä välillä pidetään loimea, minä yritän hieroa Liinua ja hieroja oli myös sitä mieltä, että voisin vielä antaa kipulääkettäkin. Tuntui sen verran kovasti aristelevan paikkoja.
Inca oli hirvittävän otettu, kun se ei päässytkään käsiteltäväksi. Inisi ja ynisi suuren osan ajasta, kun joutui olemaan erillään.
Laitoin jo Piirallekin viestiä, josko löytyisi peruutusaika. Saa nähdä, miten käy. Onneksi tässä on Incan kanssa oppinut tietämään edes jotain asioita, niin nyt osaa toimia paremmin. Tosin Incan kannalta ei ole ollut hyvä, että se on joutunut olemaan "koekaniini", kun emäntä ei ole osannut tarkkailla koiran olemusta. Eipä äkkipäätä tulisi Liinustakaan mieleen, että sen kroppa ei olisi kunnossa. Se kulkee normaalisti, hyppää normaalisti, peuhaa välillä Incan kanssa, joten päälle päin ei näy mitään huolestuttavaa. Nämä juttut vaan eivät hoidu itsellään, vaan pienestä kireydestä ja jumituksesta tulee äkkiä suurempi, laajempi ja hankalammin hoidettava vaiva.
maanantai 17. syyskuuta 2012
Liinun oma bottiloimi :)
Pakkohan oli investoida Liinulle oma bottiloimi, kun Incan loimi on Liinulle niin VALTAVAN iso. Se ei pysy päällä millään lailla ja on kuin joku laahus Liinun päällä. Yksi koko pienempi ja hyvin mallaa :) Vähän on tehty tuotekehittelyä tässä välillä ja ihan hyvään suuntaan. Saa nyt Liinunkin kroppa asianmukaista huoltoa, ettei jalkavammasta vaan seuraisi enempiä vaivoja kropalle.
Mahataudista Liinu on tokeentunut ja ruoka on jo suunnilleen entisellään vain kovimpia luita en ole sille antanut. Kanansiipiä ja rustoluita se on saanut eilen ja tänään, eikä niistä ole mitään vaivoja tullut. Jauhelihamössö on sieltä kevyemmästä päästä ollut myös.
Mutta ei ole ihme, vaikka maha olisi äitynyt jostakin, mitä Liinu on ulkona popsinut. Jos siellä jotain epäsopivaa on ollut, niin millään en pysty sitä tietämään, enkä koiria estämään syömästä kun ne menevät nenä maassa kiinni. Liinu etenkin on kova nuuskuttamaan, eikä meidän vauhti päätä huimaa etenkään nyt, kun Liinun jalkaa vielä lepuutellaan.
perjantai 14. syyskuuta 2012
Vellistä puuroon
Yö meni rauhallisesti nukkuessa, onneksi. Liinun maha kesti piimävellin ja nyt ollaan siirrytty sitten piimäpuuroon, jossa on kananjauhelihaa jo kunnolla, eikä mitään riisejä enää sekoitella joukkoon. En nyt oikein tiedä, kuka mahatautisten villikoirien riisit keittää, mutta kai keitetyssä riisissä joku taika on, kun sitä suositellaan. Hiilihydraatteja, ei paljon muuta. Ja jauhelihat olen tarjoillut koko ajan raakana niin vellissä kuin puurossakin, vaikka laiha lihakin kehotetaan keittämään. Ehkä nappularuokakoirille parempi niin.
Eilen ruokailurytmi oli pieniä annoksia 2-4 tunnin välein. Tänään Liinu saa ruokaa neljä kertaa. Piimää, jauhelihaa ja raejuustoa tai kermaviiliä. Canicuria edelleen kaksi kertaa päivässä ohjeen mukaan. Extralisänä ovat tietenkin pupunpapanat, joita molemmat koirat napostelevat nurmikoilta.
Onneksi tauti ei ollut tarttuva, mutta ihmetyttää vaan, mistä Liinun maha noin kovasti ärhäköityi. Samaa ruokaa syövät paitsi mitä ulkona nyt kumpikin kulloinkin suuhunsa nappaa, siitähän on mahdoton sanoa yhtään mitään. Voihan Liinun maha olla herkempi kuin Incan.
Huomenna sitten tukevoitetaan taas annoksia ja seurataan vaikutuksia :)
Eilen ruokailurytmi oli pieniä annoksia 2-4 tunnin välein. Tänään Liinu saa ruokaa neljä kertaa. Piimää, jauhelihaa ja raejuustoa tai kermaviiliä. Canicuria edelleen kaksi kertaa päivässä ohjeen mukaan. Extralisänä ovat tietenkin pupunpapanat, joita molemmat koirat napostelevat nurmikoilta.
Onneksi tauti ei ollut tarttuva, mutta ihmetyttää vaan, mistä Liinun maha noin kovasti ärhäköityi. Samaa ruokaa syövät paitsi mitä ulkona nyt kumpikin kulloinkin suuhunsa nappaa, siitähän on mahdoton sanoa yhtään mitään. Voihan Liinun maha olla herkempi kuin Incan.
Huomenna sitten tukevoitetaan taas annoksia ja seurataan vaikutuksia :)
torstai 13. syyskuuta 2012
Liinulla mahavaivoja :(
Nyt senkin sitten tiedän, millaista on monta kertaa yössä lähteä koiran kanssa ulos, kun sillä on ripuli. Illalla kävimme normaalilla pisulenkillä noin klo 23, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. Puoli yhden aikaan Liinu alkoi inisemään. Sillä oli päivän aikana maha kyllä löysä, eikä se ollut ihan oma itsensä, joten ajattelin, että parempi vaan lähteä ulos, vaikka olinkin ihan nukuksissa.
Siinä trampattiin sitten ulos ja sisään vajaan tunnin välein ja kerran Liinu oksensikin ulkona. Mahavaivoja toden totta. Kolmen aikaan Liinu rauhoittui nukkumaan ja nukkui aamuun asti samassa paikassa.
Kävi mielessä, että se seuraava asunto voisi olla maantasalla, olisi vähän helpompaa ja nopeampaa käydä ripulikoiran kanssa ulkona. Onneksi hissi toimi. Aamulla, kun tulin Incan kanssa lenkiltä, hissihuoltomies oli nimittäin huoltamassa sitä ja jouduttiin kävelemään tänne kasiin.
No, Liinu on saanut nyt pieninä annoksina AB-piimää (vähälaktoosista)+vettä (ei juo vettä pelkästään), keitettyä riisiä, jossa on ihan vähän kalkkunanjauhelihaa joukossa sekä Canicur Prota. Toistaiseksi ovat pysyneet sisällä ja Liinulla on kyllä ruokahalua, olisi syönyt Incan ruuat, jos olisi saanut, mutta ei saanut. Nälkä kun on, niin vähän vaatimattomampikin ruoka menee alas onneksi. Muulla nyt väliä ole kuin, että se saa nestettä riittävästi.
Kovin tarttuvalta tauti ei vaikuta, koska Inca ainakin toistaiseksi on tervemahainen (kopkopkop). Mistä Liinun mahavaivat johtuvat, siitä ei ole hajuakaan.
Tämä ruljanssi tarkoitti sitten sitä, että jouduin siirtämään hieronta-aikaa ensi viikolle. Vähän huono juttu, kun olisi ollut niin hyvä saada Liinu hierottua, ettei ala jumittaa. Noh, pitää vähän hieroa itse, kunhan Liinu tuosta tokenee kuntoon. Ammattihierojan ote vaan niin toisenlainen. Mutta kyllä se silittelykin vilkastuttaa verenkiertoa ja rentouttaa :)
Kuvat olivat saapuneet kennelliittoon, 35 euroa tilille ja avot, pian saamme kuulla liiton ell:n arvion lonkista ja kyynäristä!
Joo, tämmöistä on koiraihmisen arki.
Siinä trampattiin sitten ulos ja sisään vajaan tunnin välein ja kerran Liinu oksensikin ulkona. Mahavaivoja toden totta. Kolmen aikaan Liinu rauhoittui nukkumaan ja nukkui aamuun asti samassa paikassa.
Kävi mielessä, että se seuraava asunto voisi olla maantasalla, olisi vähän helpompaa ja nopeampaa käydä ripulikoiran kanssa ulkona. Onneksi hissi toimi. Aamulla, kun tulin Incan kanssa lenkiltä, hissihuoltomies oli nimittäin huoltamassa sitä ja jouduttiin kävelemään tänne kasiin.
No, Liinu on saanut nyt pieninä annoksina AB-piimää (vähälaktoosista)+vettä (ei juo vettä pelkästään), keitettyä riisiä, jossa on ihan vähän kalkkunanjauhelihaa joukossa sekä Canicur Prota. Toistaiseksi ovat pysyneet sisällä ja Liinulla on kyllä ruokahalua, olisi syönyt Incan ruuat, jos olisi saanut, mutta ei saanut. Nälkä kun on, niin vähän vaatimattomampikin ruoka menee alas onneksi. Muulla nyt väliä ole kuin, että se saa nestettä riittävästi.
Kovin tarttuvalta tauti ei vaikuta, koska Inca ainakin toistaiseksi on tervemahainen (kopkopkop). Mistä Liinun mahavaivat johtuvat, siitä ei ole hajuakaan.
Tämä ruljanssi tarkoitti sitten sitä, että jouduin siirtämään hieronta-aikaa ensi viikolle. Vähän huono juttu, kun olisi ollut niin hyvä saada Liinu hierottua, ettei ala jumittaa. Noh, pitää vähän hieroa itse, kunhan Liinu tuosta tokenee kuntoon. Ammattihierojan ote vaan niin toisenlainen. Mutta kyllä se silittelykin vilkastuttaa verenkiertoa ja rentouttaa :)
Kuvat olivat saapuneet kennelliittoon, 35 euroa tilille ja avot, pian saamme kuulla liiton ell:n arvion lonkista ja kyynäristä!
Joo, tämmöistä on koiraihmisen arki.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Rauhoitus-, rokotus- ja herätyspiikkejä
Liinu pieni piiperöinen tuli piikitettyä moneen kertaan (rauhoitus, rabies, duramune ja herätys), kuvattua ja oikea polvi/jalka tutkittua. Aloitetaanpa siitä.
Ell Elina Illukka kirjoitti: " Ortopedisessä tutkimuksessa havaitaan lievä oikean takajalan kevennys lisäksi oikea polvi on hieman turvonneen tuntuinen. Hereillä ei havaita selkeää aristusta ja patella pysyy paikoillaan. Varpaat, kinner ja lonkka normaalit.
Rauhoituksessa polvessa ei tunnu kokonaiseen ristisidevammaan liittyvää yliliikkuvuutta. Kyseessä on todennäköisesti polvinivelen venäytys tai minimaalinen ristisiteen repeämä. Nämä rauhottuvat itsellään yleensä kipulääkkeellä ja levolla."
Hoito jatkuu siis samanlaisena jona sen aloitin eli Dolagis-tabuja annetaan vielä viisi päivää eli yhteensä 10 päivän kuuri, kun olen viitenä päivänä jo antanut lääkettä. Tänään en antanut, kun oli tuo rauhoitus. Liikuntaa sopivassa määrin, ettei paikat jumitu ja hieronta on hyväksi. Onpa siis hyvä, että luottohieroja tulee torstaina :) Tässä alkaa itsellä jo taidot kehittyä näitten hoitojuttujen kanssa, kun vähän väliä saa harjoitusta.
 |
| Liinu kuvauksen jälkeen unitilassa |
 |
| Kyynärät, jos joku näistä jotain ymmärtää (0-0) |
 |
| Lonkat, jos joku näistä jotain ymmärtää (A-A) |
Liinu alkoi tokeentua, kun se oli saanut herätyspiikin. Nousi jaloilleen vaivalloisesti kuin vastasyntynyt vasikka ja hoiperteli pois röntgenhuoneesta. Taitaapi olla rauhallinen koko illan.
Rokotukset ovat voimassa 3 vuotta paitsi kennelyskä vain vuoden. Joku muutos tapahtunut nyt, kun Incan rokotusten voimasaoloaika on erilainen. Kennelyskä tosin on tuo sama 1 v, enkä ole sitä käynyt päivittämässä.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Luottohierojalla
Inca on hierottu ja venytetty. Vähän oli kireyttä takajaloissa venytyksissä (sitä pientä värinää, lihasjännitystä), mutta kuitenkin lihakset ovat pehmeät ja joustavat, että ei ollenkaan paha. Selässä eikä muuallakaan ollut jumituksia. Inca nautti taas hieronnasta, silmät menivät kiinni :)
Hyvä kuitenkin, että tuli nyt välillä kunnolla hierottua, niin pärjäillään taas kotikonstein jonkun aikaa. Vajaa kolme kuukautta on edellisestä hierontakerrasta. Ehkä pitää vähän useammin ainakin (taka)jalkoja venytellä, vaikka ei sitten niin usein hieroisikaan. Inca tosin itsekin venyttää sekä etu- että takapäätään hyvin, joten se kertoo jo siitä, että ei kireys kovin pahaa ole. Näitä koirien kroppia tulee tarkkailtua aika paljon, eikä syyttä suotta.
Liinu on saanut tulehduskipulääkettä jo muutamia päiviä, koska se alkoi arastella oikealla takatasulla astumista ja käveli välillä ihan flegmaattisesti sekä oli ja on säikky, kun se takapäätä koskettelee. Kun noita lääkkeitä on kotona, niin aloin antaa niitä Liinulle ja ne auttoivatkin sen verran, että se ei enää arastele takajalkaa.
Mutta hieroja kun kävi sen kroppaa läpi (ja totesi, että laiha on), niin hän sanoi, että selässä ja oikeassa takajalassa on jumia/kireyttä. Liinu ei yhtään tykännyt kun sen takapäätä käpälöitiin. Jotain siellä siis on vialla. Huomenna on rokotus/kuvauspäivä, joten sitten ehkä selviää jotakin. Ja Liinulle on nyt hieroja-aikakin torstaille, jos ei lekurissa mitään estettä sille ilmene.
Oletettavasti tämä vaiva on tullut noilta raisuilta jahtireissuilta. Tiedä mihin se on törmännyt ja missä risukoissa kompuroinut. Noista reissuistahan on leikki kaukana, niin huimaa sen meno on. Ihan sama mitä edessä on, eihän koira välitä mistään, kun sitä vietit vie. Muuta en keksi, koska keskenään nämä eivät ole pariin kuukauteen peuhanneet pätkän vertaa. Tosin nämä vaivatkin kehittyvät pikkuhiljaa...
Nyt olenkin kuljettanut Liinua vallan remmissä, eikä olla oltu vauhdikkailla maratonlenkeillä. Rauhallista remmilenkkeilyä tasamaalla. Muutoin Liinu on normaali, hyppää sängylle, autoon, sohvalle ja välillä koirat nujuuttelevat sisällä jonkun lelun kanssa ja Liinu myös venyttelee itseään, takajalat menevät ihan sammakkoasentoon ja jopa suoraksi taakse.
Hyvä kuitenkin, että tuli nyt välillä kunnolla hierottua, niin pärjäillään taas kotikonstein jonkun aikaa. Vajaa kolme kuukautta on edellisestä hierontakerrasta. Ehkä pitää vähän useammin ainakin (taka)jalkoja venytellä, vaikka ei sitten niin usein hieroisikaan. Inca tosin itsekin venyttää sekä etu- että takapäätään hyvin, joten se kertoo jo siitä, että ei kireys kovin pahaa ole. Näitä koirien kroppia tulee tarkkailtua aika paljon, eikä syyttä suotta.
Liinu on saanut tulehduskipulääkettä jo muutamia päiviä, koska se alkoi arastella oikealla takatasulla astumista ja käveli välillä ihan flegmaattisesti sekä oli ja on säikky, kun se takapäätä koskettelee. Kun noita lääkkeitä on kotona, niin aloin antaa niitä Liinulle ja ne auttoivatkin sen verran, että se ei enää arastele takajalkaa.
Mutta hieroja kun kävi sen kroppaa läpi (ja totesi, että laiha on), niin hän sanoi, että selässä ja oikeassa takajalassa on jumia/kireyttä. Liinu ei yhtään tykännyt kun sen takapäätä käpälöitiin. Jotain siellä siis on vialla. Huomenna on rokotus/kuvauspäivä, joten sitten ehkä selviää jotakin. Ja Liinulle on nyt hieroja-aikakin torstaille, jos ei lekurissa mitään estettä sille ilmene.
Oletettavasti tämä vaiva on tullut noilta raisuilta jahtireissuilta. Tiedä mihin se on törmännyt ja missä risukoissa kompuroinut. Noista reissuistahan on leikki kaukana, niin huimaa sen meno on. Ihan sama mitä edessä on, eihän koira välitä mistään, kun sitä vietit vie. Muuta en keksi, koska keskenään nämä eivät ole pariin kuukauteen peuhanneet pätkän vertaa. Tosin nämä vaivatkin kehittyvät pikkuhiljaa...
Nyt olenkin kuljettanut Liinua vallan remmissä, eikä olla oltu vauhdikkailla maratonlenkeillä. Rauhallista remmilenkkeilyä tasamaalla. Muutoin Liinu on normaali, hyppää sängylle, autoon, sohvalle ja välillä koirat nujuuttelevat sisällä jonkun lelun kanssa ja Liinu myös venyttelee itseään, takajalat menevät ihan sammakkoasentoon ja jopa suoraksi taakse.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Hakutreenit
Nopeasti koira oppii asioita. Hakutreenit olivat samaisessa metsässä kuin viimeksi ja kun Inca pääsi autosta ulos, se taisi siinä paikassa tajuta, mistä on kyse, jos ei sitten jo aiemmin.
Nyt maalimiehet olivat sellaisissa piiloissa, että en minäkään tiennyt piilopaikkoja. Kolme maalimiestä oli piiloissa kaksi kertaa eli kuusi etsintää yhteensä. Me siis kuljimme kouluttajan opastamaan suuntaan kuin olisimme kävelyllä metsässä ja Inca oli pitkässä liinassa ja kun se sai hajun, niin päästin irti ja maalimies sitten kehui ja palkkasi koiran. Maalimiehet olivat maastopressuihin kätkeytyneenä milloin jonkun kuusen juuressa, milloin missäkin ja eri suunnissa. Hyvin homma toimi, niin luontaista koiralle nenähommat etenkin, kun tietää tulevansa siitä hyvin palkatuksi :)
Palkkanamit ovat tuollaisissa pikkupurkeissa, joista maalimies sitten palkkaa koiran. Nämä ovat Prisman purkkeja 6x6 cm kanttiinsa suunnilleen, mutta kaikenlaiset helposti avattavat pikkupurkit käyvät. Ei maalimiesten kädet tahmaannu, eivätkä namit leviä ympäriinsä.
Emäntäkin oli useamman kerran maalimiehenä pressun alla ja kun hakukoiran nuuskutus alkoi kuulua, niin sitten sitä kehuttiin ja alettiin palkata pressun alta :D Päteviä koiria!
Kouluttajan oma koira pääsi viimeiseksi hakuhommiin ja siinä nyt näimme, miten pitkälle koulutettu ja lähes kilpailuvalmis koira lähtee etsimään, löytää ja ilmaisee. Tämä koira ilmaisi tuomalla maalimiehellä olleen rullan omistajalleen, sitten koirakko lähti yhdessä löytöpaikalle, koira meni maahan paikan viereen, maalimies laittoi namipurkin maahan ja palkkasi siitä koiran. Koira voi myös ilmaista haukkumalla löytöpaikalla, jolloin sen pitää haukkua niin kauan, että omistaja tulee viereen. Incasta tuskin koskaan tulee haukkumalla ilmaisevaa koiraa, mutta Liinu on siihen hommaan luonnonlahjakkuus, niin ainakin kuvittelen. Hyvin se haukkumalla "ilmaisee" kaikkea, mikä sen mielestä pitää ilmaista :D (Tässä on kyllä puolensa, olen todennut).
Ensi viikolla Liinu pääseekin tai joutuu nukutettavaksi, kun siitä otetaan viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Inca puolestaan pääsee ammattihierojan käsittelyyn taas vaihteeksi. On hyvä välillä antaa sille kunnon käsittely ja samalla tietenkin selviää, onko kropassa kaikki kunnossa. Itsekin Incaa edelleen hieron ja venyttelen säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yleensä ainakin kerran viikossa on koko kropan käsittely ohjelmassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)