Tänään olemmekin keskittyneet oikein kunnolla kävelyharjoituksiin. Koska en voi kävellä vauhdilla, niin olemme harjoitelleet hienosti hihnassa kävelemistä kaikessa rauhassa meidän talojen piha-alueilla.
Incalla on ollut valjaat (joista se ei tykkää yhtään, jouksee karkuun, kun näkeekin ne!) ja olemme kävelleet edes takaisin ja sinne tänne aina sen mukaan minne Inca on vetänyt. Eli kun Inca vetää taakse (katsoa toljottaa jotakin), niin minä kävelen vastakkaiseen suuntaan ja kiskon Incaa perässä. Ja kun Inca vetää eteenpäin, minä käännyn ja kiskon taas Incan mukaani. Ja kun Inca vetää sivulle, niin minä lähden vastakkaiseen suuntaan ja taas kiskon Incan mukaani. Ja kun Inca yrittää jahdata jotain tuulen mukana lentävää roskaa tms., niin minä käännyn taas vastakaiseen suuntaan ja kiskon Incan mukaan. Tätä on harjoiteltu ainakin sata kertaa. Se on nyt vaan opittava, että remmissä ei vedetä koskaan. Rankkaa puuhaa se on minullekin noitten typerien keppien ja kipsin kanssa, mutta periksi en anna. Nyt tai ei koskaan! Joku hyöty tästä kipsiajastakin on oltava.
Alkaa se jo sujua. Inca oli Anitan kanssa lenkillä ja se oli mennyt oikein hyvin. Inca ei ollut kiskonut paljon ja muutenkin se oli ollut kunnolla. Valjaat auttavat ja kai harjoitus pikku hiljaa tekee mestarin. Ja sitten se jo tiesi, että ahaa, nyt mennään siis Anitan kanssa lenkille ilman emäntää, Elliä ja Ineztä.
Hampaita olen heilutellut vähän joka välissä ja antanut Incalle kaikkea mahdollista jyystettävää, että hampaat alkaisivat irrota. Revittiin tänään tiskirättiäkin oikein kunnolla ja luvan kanssa!
Niin ja eilen poimin kesän kolmannen punkin Incasta. Se oli metsälenkin tuliaisia. Nyt kun turkki on lyhyt, semmoisen punkin tuntee näpeissään heti. Ja Inca antoi taas ottaa punkin pois ihan rauhassa ja hyvin tuo pinseteillä lähtikin.
Tänään I-pennuilla on synttärit, viisi kuukautta täynnä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti