Juhannuskävelyllä

Kävelimme tänään pässejä katsomaan, ne vaan olivat tiukasti katoksen alla paikoillaan, mutta hajut sentään leijailivat Incan haisteltavaksi.


Kuravelliä!


Nuuh, tuoksuupa hyvälle!


Kaikki maasta löytyvät nenäliinat ja muut paperit saavat Incalta silppuamiskäsittelyn.

Inca on edelleen kulkenut hienosti remmissä, mitä nyt hieman kiskoi, kun kokeeksi menin metsään päin. Tein kumminkin selväksi, että ei viitsitä kiskoa. Kentälle sen sijaan Inca meni oikein nätisti, ei mitään säintäilyjä ja hyppimisiä, vaan nätisti kulkemista namien voimalla.

Samoin kaikki suojatien ylitykset menevät hienosti, eikä autoja tai muitakaan liikkuvia ajoneuvoja tai ihmisiä olla haukuttu, eikä rynnitty niitä päin. Oikein kiva kävellä nyt Incan kanssa. Välillä se kulkee pitkät matkat minua katsoen ja nameja odottaen, mutta sitten sanon sille, että menee nuuskuttamaan ja kyllä se yleensä meneekin. Silloinkin se kulkee nätisti, eikä kovin paljon tempoile minnekään.

Pisuja ei ole tullut olkkariin, vaikka sinne pääsy oli vapaa yölläkin.

Iltapäivällä tai oikeastaan illalla olimme pikkumetsässä ja Inca juoksi riemuissaan pitkin polkuja ja kallioita. Ja taas kun menimme tuohon metsään, niin Inca alkoi vetämisen yrittämisen, mutta minä kääntyilin takaisin ja sitä tehtiin muutama kerta. Se on vaan niin hirveän innoissaan, että ei tahdo pysyä nahoissaan. Ja heti kun päästän sen vapaaksi, niin juokseminen alkaa.

Olen sitä mieltä, että Incaa stressasi tämä tilanne ja kepit ja minun köpöttelyni ja nyt kun tilanne on lähes normalisoitunut, se on rauhoittunut sikäli, että sen ei tarvitse enää hyökkäillä kaikkia kohti. Ehkä se puolusti laumaansa, kun minusta ei siihen näkynyt olevan. Nyt kun jo kuljemme melko paljon yhdessä ja käymme metsässä, se on huomannut, että kaikki onkin ok noin suunnilleen ainakin. Ja kun pisutkin sisälle näyttävät vähentyneen, jos ei peräti loppuneen, niin kai sekin on merkki siitä, että elämä on Incan mielestä palannut uomiinsa. Oletettavasti se on tyytyväinen.

Lenkittäjä kävi myös lenkittämässä Incan tänään, pääsee siten kävelemään vähän reippaampaa vauhtia kuin minun kanssani.