Olemme olleet harjoituskentällä vähän joka päivä, myös tänään. Ensin leikittiin pallolla ja kepillä ja kun leikki ei enää maistunut alettiin harjoitella taas vanhoja tuttuja juttuja. Sivulle tulo sujuu jo oikein hyvin. Ensin siis namilla se kiemura, jonka Inca tekee vauhdikkaasti ja sitten kun kääntyilen paikallani niin Inca kääntyy myös ja pysyy sivulla hyvin. Askeleita en voi ottaa mihinkään suuntaan ilman keppejä, niin pyöritään sitten paikallaan ympäri ja harjoitellaan sivulla oloa siten.
Luoksetuloa treenataan aina, että Inca muistaa tulla vapaana ollessaan kutsusta luo.
Sitten harjoiteltiin istumista ja keskittymistä namiin eli nakkiin, vaikka joku ihminen, koira tai pyöräilijä meni kauempana olevalla hiekkatiellä. Häiriötekijät olivat siis kaukana, mutta kyllä Incalla on vaikeuksia olla katsomatta jokaikisen menijän perään. Sujuihan se kuitenkin, kun oli nakkeja matkassa.
Lopuksi sahattiin edes takaisin remmissä niin, että remmi ei kiristy eli kääntyilin vähän väliä ja Inca seurasi vallan loistavasti mukana. Kehuin sitä ja pysähdyin välillä aina antamaan nakkia. Tätä teimme myös ilman remmiä ja kyllä Inca perässä pysyi, joskin se harhaili kaiken kiinnostavan perään, mutta tuli kuitenkin hetken kuluttua viereeni tai lähelle ja sai nakkia.
Kun lähdimme kentältä pois, niin sitten remmissä vetäminen alkoi. Jatkoin vaan suunnan vaihtamista, että koira tajuaisi, että muuallakin kuin kentällä kuljetaan emännän mukana remmi löysällä. Muutaman kerran siinä sain tehdä hommia, kun Inca vaan jumittui paikalleen katsomaan jotain suurta ihmettä. Mutta kyllä se perässä tuli, kun ei muuta voinut. Ja lopulta tulimme kotiin oikein nätisti. Asiaan vaikutti se, että Inca oli väsynyt. Mutta ehkä oppi menee paremmin perille, kun on vähän vähemmän virtaa.
Kaikki uusi on Incasta tosi "haukuttavaa". Eilen se näki, kun auton perässä kuljetettiin moottorivenettä ja sitä tietenkin haukuttiin jo kaukaa. Ja se vasta kummallista oli, kun avoautossa laitettiin katto päälle. Kummallinen auto ja totta kai se aiheutti kommentointia. Ihmisetkin autossa hymyilivät, kun näkivät Incan haukkuvan kummajaista.
Ja Incalla on uutta herkkua, tassurasva! Olen sitä laittanut melkein joka ilta Incan tassuihin ja omiinikin, kun kädet ovat keppien kanssa kovalla koetuksella. Mutta Incan ei tarvitse kuin nähdä se putkilo, niin jo alkaa kieli käydä ja koira tepastella putkilon perään, että milloin sitä herkkua tulee tuubista ulos. Saan sen kyllä hierottua anturoihin, mutta todennäköisesti Inca nuolee kaiken pois. Paljon sitä ei ehdi imeytyä. Ja myös minun käsiäni se nuolee halulla hartaalla. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti