perjantai 11. kesäkuuta 2010

Olohuone on osaksi käytössä

Eilen illalla avasin barrikaadin ja päästin Incan olkkariin pitkästä aikaa. Tarkan valvonnan alaisena se oli. Käytiin ulkona pisuilla riittävän usein ja hyvin selvittiin tuosta illasta.

Yöksi olohuone taas sulkeutui ja avautui vasta myöhään iltapäivällä. Inca tosin lähti lenkille Anitan kanssa, sitten käytiin suihkussa, syötiin ja nyt Inca nukkuu sängyssä, jonka se sai "petattua" itselleen sopivaksi eli aivan sekaiseksi.

Mutta ehkä olkkariulkkari on unohtunut, vaikka varmaan siellä vielä hajuja on, tuskin niitä sieltä olemattomiin saakaan. Pienet pisut tosin tulivat keittiön matolle, kun Inca oli virtaa täynnä lenkin jälkeen. Mutta se oli eri juttu.

Anita sanoi, että Inca on erilainen kuin ennen. Se on varuillaan, eikä tahtonut totella luoksetuloa, jota he sitten olivatkin harjoitelleet aika paljon. Ja autoja haukuttiin. Eli se haukkuminen ei liity minuun.

No, Inca ei ehkä totellut luoksetuloa, koska ei se ennen ole ollut yksin Anitan kanssa metsässä ja arvatenkin se oli ihmeissään, minne emäntä jäi ja missä olivat Elli Ja Inez. Sen verran mitä olen nyt pystynyt olemaan Incan kanssa "metsässä", niin kyllä se on totellut luoksetuloa ja pitää silmällä minua, missä olen. Mutta siihen olen sen opettanutkin.

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että Inca koki jonkinmoisen järkytyksen, kun nilkka niksahti ja ehkä se sen vuoksi on koko ajan varuillaan ja vahtii, että ei mitään yllättävää pääse tapahtumaan. Ja onhan sen elämä mullin mallin entiseen verrattuna, että en yhtään ihmettele sen oirehtimista. Ehkä se tästä tasaantuu, kun minun askeleeni hiljalleen alkavat olla tukevammat ja pystyn tekemään vähän pitempiä kävelyreissuja sen kanssa.

Olemme harjoitelleet ryömimistä, mikä sujuu namien perässä tosi hyvin. Minä istun lattialla ja Inca on edessäni maassa, sitten alan liikuttaa itseäni taaksepäin ja Inca ryömii namien perässä eteenpäin jo ihan huoneen poikki. Hyvää liikuntaa minullekin, kun pitää jumpata jalkaa erityisesti.

Sitten Inca tönii palloa ja saa siitä palkkioksi namia. Tämän tempun se hoksasi tosi vikkelään. Helppo temppu ja heti saa namia! Pallon hakemista niin, että Inca toisi sen minulle käteen, harjoiteltiin myös, mutta ihan se ei aina käteen osu, mutta tosi lähelle kuitenkin. Yritän temppua niin, että käsi on valmiina ottamassa palloa ja heti kun pallo on kädessä Inca saa namia.

Maa, istu, seiso menee jo sujuvammin ja aika vikkeläänkin. Istumiskäskyn noudattamista takana ollaan harjoiteltu ja kyllä Inca pienen hapuilun jälkeen istahtaa selkäni taakse. Ja taas namia. Ja sitten ollaan harjoiteltu sisällä (sadepäivä) istuen ja maassa odottamista, kun lenkkailen edes takaisin. Aina kun vähänkin menen sellaiseen paikkaan, ettei Inca näe minua, niin Inca tuppaa lähtemään liikkeelle. Mutta kyllä se hetken malttaa odottaa etenkin kun juttelen sille, että hyvä odota, hieno odota, taitava odota. Vaikka se ei näe minua, niin kuulee sentään äänen.

On nyt paljon helpompi touhuta Incan kanssa, kun jalalle saa astua vähän. Kädet eivät väsy enää niin paljon ja olo on tukevampi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti