torstai 29. heinäkuuta 2010

Harjoitusilta

Olimme taas näyttelykoulutuksessa, mikä sujui sikäli paremmin, että kävelin jo reippaasti ja taisin ottaa muutaman varovaisen juoksuaskeleenkin. Mutta Inca se vaan jaksaa nuuskia maata niin, ettei se kuule eikä näe mitään, vaikka mitä houkuttavia sirkustemppuja sille esittäisi. Tai sitten se luulee, että nyt alkoi kiva juoksuleikki koirien kanssa, kun kävelemme/juoksemme ympyrää, ja sehän tarkoittaa, että Inca yrittää tunkea muiden lähellä olevien koirien perään.

Seisomiseen saimme hyvät neuvot, että eiköhän se tästä ala sujua. Edes se. Ja pöydälläkin Inca oli hyvin. Kouluttaja sanoi, että koiran pitää olla ihan keskellä pöytää ja niin hyvässä otteessa, että se ei siitä missään tilanteessa hyppää alas. Ei ole väliä, vaikka Inca istuisi, kunhan se on keskellä pöytää. En tiedä, ovatko vesikoirat pöydällä vai lattialla.

Ja sitten konkarit siellä kertoivat, millaisia tuomarit ovat. He kuulemma boikotoivat elonäyttelyä, kun tuomarit ovat niin inhottavia. Tuokin, joka meidät sitten tuomaroi, on kai sieltä inhottavimmasta päästä, mikäli oikein ymmärsin. No, me sinisilmäiset olemme onnellisen tietämättömiä tuomarien hyvyydestä tai huonoudesta ja menemme vaan hakemaan uusia kokemuksia Incan kokemusvarastoon. Ei kai näyttely nyt mikään kuolemanvakava juttu ole. Vaan taitaa se joillekin ja monille olla. Onneksi minun kilpailuviettini on olematon, joten emmeköhän selviä sieltä hengissä ja hyvissä voimin.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Tottelevaisuutta

Meillä oli oikein hyvä tottelevaisuuskoulutus tänään. Koirakkoja oli vain kahdeksan eli paljon vähemmän kuin mitä muilla kerroilla on ollut. Se tietysti vaikutti koulutukseen, mutta muutenkin oli hyvä tunti. Inca ei häslännyt (kovin paljon) ja teki vaaditut jutut hyvin, vaikka nyt suurin osa oli sellaisia, ettei olla semmoisia ennen tehtykään. Vauhdista maahan, makuusta luoksetulo, eteenmeno ja myös vartalolla koiran ohjaamista taaksepäin ja eteenpäin. Sivulle Inca menee oikein nätisti ihan tässä normaalissa arjessakin, että siitä Inca sai kehuja kouluttajalta.

Sattui vielä niin mukavasti, että Inca sai harjoitusta myös siitä, miten kävellään koiraseurassa remmissä. Bussissa oli mennen tullen kaksi staffia emäntänsä kanssa, jotka olivat samassa koulutuksessa kuin me. Incallehan koiraseurassa kulkeminen on uusi tilanne, mutta ihmeen hyvin se kuitenkin kulki ajoittaista vähäistä vetämistä lukuunottamatta.

Niin ja iltalenkillä Inca kulki niin hienosti, että ei se ole varmaan ikinä ennen kulkenutkaan. Se taas kai johtui siitä, että jalka on ollut tänään niin hyvässä kunnossa, että olen kävellyt paljon reippaammin kuin mihin Inca viime aikoina on tottunut.

Kävimme koulutusreissulla Karvakorvissa ostamassa mm. koulutusnameja (Natural menu) ja ne olivatkin tosi hyviä, ehkä juuri niitten vuoksi tunti sujuikin niin hyvin. Ja sitten hain sieltä kolmen kilon pussin eukanubaa, jonka sain ilmaiseksi kunponkia vastaan. Kupongin taas sain postissa, kun vastailin eukanuban sivuilla joihinkin kysymyksiin, josta vaivan palkkana sai pienen pentukirjan ja tuon ilmaiskupongin. Eukanuba on meillä semmoinen peruskoulutusnami ja sitä kuluu aika paljon, joten kiva, kun sai tuommoisen pussin ilmaiseksi.

Erikoistilanteissa (kuten juoksijoitten ohittaminen kuntoradalla) käytän nyt kanasipsejä, siis kuivattua kanaa. Se tuntuu toimivan hyvin ja sillä saan Incan huomion kiinnitettyä itseeni (tai siis kanaan), eikä se ehdi vilkuilla kovin paljon juoksijoita. Kaikkea sitä on kokeiltava ja keksittävä, että opetus menisi perille. Metsässä ei ole kovin kivaa karjua EI äänekkäästi, joten aina parempi, jos ohitukset sujuvat kanaa syöden ja hissun kissun.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Uusia maisemia


Kävimme katsastamassa Nautelankosken maisemia, tosin koski oli tähän vuodenaikaan ja niukkojen sateiden vuoksi jotain muuta kuin koski.


Emäntäkin seisoo tukevasti kahdella jalalla kalliolla! Ja tukevasti saakin seistä, kun Inca aina uusissa paikoissa ja tilanteissa vetää remmissä ihan tolkuttomasti. Täälläkään Inca ei meinnannut millään tokeentua, vaan syöksähteli ja kiskoi henkensä edestä. Kamala kiire! Siinä ei auta nami, ei kuri, ei pysähtyminen, ei mikään. No väsyyhän se siihen aika nopeaan ja lopulta kai koira huomaa, että eipä tämä sen kummempi paikka ollut kuin muutkaan.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Inca ja Inez

Näin eilen naapurien koiria pikimältään. Inca ei nähnyt, mutta haistoi, että naapurit olivat talossa!

Inca ja Inez ovat kuin eivät olisi samasta pentueesta ollenkaan noin ulkoisesti. Inez painaa 9,5 kiloa ja Inca sen n. 13 kiloa. Incan säkä on 44-45 ja Ineksen 38! Inca on (kastanjan)ruskea ja Inez hyvin tumma. Silmätkin sillä ovat tummat, kun Incan silmät ovat hunajanväriset, kuten yksi tuntematon Incan rapsuttaja silmiä kuvasi taannoin. Inez oli parturoitu ja Incallahan kasvatetaan näyttelyturkkia, mikä vähän vaikuttaa olemusten eroon. Mutta Inez tuntui niin pieneltä!! Inca oli tuommoinen joskus toukokuussa. Nyt se on "amatsooni" (verrattuna Inekseen), vaikka minusta se on pieni hauveli vieläkin!

Mutta sitten kun tarkastellaan käyttäytymistä, niin pennut ovat ihan toistensa kaltaisia. On niin kiva, kun joku ihminen rapsuttaa ja molemmat käyttäytyvät ihan samalla lailla tuossa tilanteessa. Siinä kiehnataan, hypitään, "purraan" ja tehdään vaikka mitä venkuloita! Elli sen sijaan katsoi, että ohhohoijaa, kun tuo pentu jaksaa kiehnata ja vehkoa. Mutta Elli onkin jo aikuinen ja nyt se oli kilpailustakin väsynyt.

Eilen yksi pyöräilijä ohitti meidät, mutta pysähtyi ja kääntyi takaisin ja kysyi, minkä rotuinen koira Inca on, onko se portugalinvesikoira. Hän otti pari kuvaa Incasta (kysyi ensin lupaa), kun he ovat ajatelleet ottaa koiran joskus tulevaisuudessa ja ehkä juuri vesikoiran. Nyt se ei kuulemma ollut ajankohtaista vielä, kun heillä on kaksi seitsenvuotiasta lasta. Minä sitten taas kerroin suurella asiantuntemuksella, mitä eroja eri vesikoiraroduissa on :) Onneksi Inca tuollaisissa tilanteissa käyttäytyy melko hyvin!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Reissupäivä

Matkustimme tänään busseilla Paraisille ja takaisin, onneksi oli viileämpi päivä, oli kivempi reissata.

Kaikenlaista uutta Inca näki ja koki. Ensin Turussa Inca haukkui oikein tosissaan Pietari Brahen patsasta ja sitten heti perään kummasteli kirkonkellojen ääntä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Inca kuuli tuomiokirkon kellojen soivan. Kävelimme myös vähän jokirannassa ja Incalla oli paljon nuuskuteltavaa, uusia hajuja, kaupunkilaiskoirien tuoksuja!

Perillä Inca sai totutella pitkässä liinassa olemista sillä aikaa, kun noukin vadelmia. Ja sitten opetin Incalle, että muuallakin kuin kotona voi joutua jäämään yksin sisälle. Ei se tuottanut Incalle vaikeuksia, mutta se olikin vaan lyhyen aikaa yksin pari kertaa. No, paikkahan on tietenkin tuttu, mutta onhan se kuitenkin eri juttu kuin koti.

Pois lähtiessämme puistossa oli kai alkamassa joku konsertti, kun siellä bändi viritteli soittimiaan ja Inca oli ihmeissään, mitä moinen melu oikein on. Ei se oikein tykännyt siitä, mitä en yhtään ihmettele.

Bussimatkat menivät jo vanhalla rutiinilla hyvin. Kelpo koira!

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Incan hienot hampaat

Unohtuipa eilen mainita, että Inca sai taas kehuja hienosta purennasta. Nyt oli siis eri ihminen katsomassa hampaita kuin edellisellä kerralla. Mutta Incan purenta ja hampaat ovatkin hienot ja hyvät, turhaan eivät siis ole kehuja jaelleet.

Hampaita harjataan iltaisin sormihammasharjoilla, vaikka harjaamisesta ei sillä tavoin voikaan puhua kuin yleensä harjaaminen ymmärretään. Inca ei vielä istu suu auki ja anna minun harjata hampaat joka puolelta, mutta saan niitä sohittua sieltä täältä ja vähän harjattuakin. Se on tuo kanatahna aikamoista herkkua ja sen lipominen on Incan mielestä koko jutun pointti. No, onhan harjoja kiva pureskellakin. Minulla ei siis ole mitään vaikeuksia saada Incaa veskiin, sanon sille "hampaat" ja ihan innolla se istahtaa lattialle odottamaan kanatahna-annosta, joka tarjoillaan sille kummallisista kapistuksista.

Mutta ei tuo vielä mitään. Juttelin yksi ilta kissanomistajan kanssa, joka kertoi, että heidän kissanpentusakin hampaat harjataan. Pentu on nelikuinen. Sillä on varmaan hiiritahnaa :)

torstai 22. heinäkuuta 2010

Vihdoin harjoituksissa!

Kuumuudesta huolimatta olimme näyttelyharkoissa, joskin Incan kannalta melkein tärkeämpää on olla paikassa, jossa on paljon toisia koiria. Se on semmoinen pentusählä vielä, että sitä tuntuu kiinnostavan kaikki muu, mutta ei näyttelykuviot.

Kenttä on täynnä ihania hajuja, joita pitää olla koko ajan nuuskimassa ja toiset koirat houkuttavat puoleensa ja niitten vetovoimaa on vaikea vastustaa. Mutta se on hyvä, että Inca ei hauku muita koiria, sellaisiakin siellä nimittäin on, eikä se ole kovin kivaa. Etenkin pienet koirat tuntuvat räksyttävän herkästi. Inca vaan haluaa tehdä tuttavuuttaa ja ottaa selvää, keitä ne muut koirat oikein ovat. Leikki sillä on mielessä, eikä se oikein ymmärrä, että emme ole siellä leikkimässä. Se tietenkin olisi paljon mukavampaa.

Samat kuviot siellä tehtiin nyt kuin viimeksikin. Se ympäri joukseminen ei minulta tietenkään onnistu, kun en saa ja voi juosta eli meidän vauhti on semmoista jalkavaivaisen vauhtia. Asialle ei voi mitään vielä kahteen viikkoon. Se sitten vaikuttaa siihen, että Inca ehtii nuuskimaan vaikka mitä ja haahuilemaan muitten koirien perään.

Seisominen on myös työlästä edelleen. Siis Inca kyllä seisoo melko tyylikkäästi, mutta ei oikeastaan hetkeäkään ilman namia. Ja namin kanssakin se tuppaa istahtamaan herkästi. Olen yrittänyt olla antamatta namia heti ja pidentää seisonta-aikaa, mutta se ei ole vielä onnistunut.

Tänään Incaa ei sitten huvittanut antaa katsoa hampaita helpolla. Ehkä se on kiinni osaltaan siitä, kuka katsoo. Viimeksi se nimittäin sujui hyvin. No, kaikkien kuitenkin on saatava katsoa ne hampaat, kun ei sitä tuomaria voi valita, joka niitä sitten aikanaan katsoo.

Minulla oli mukana meidän uusi näyttelypanta, mutta eihän sen pitämisestä mitään tullut. Incan aisoissa pitämiseen siellä tarvittiin vähän jykevämmät vehkeet. Pitää harjoitella näyttelypannan kanssa kotona ja ottaa harkkareihin mukaan vaan kevyempi normaali panta ja hihna.

Mutta ensi viikolla harjoitukset jatkuvat. Hiljaa hyvää tulee.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Iltalenkillä

Kun emme päässeet koulutukseen, menimme kuntopolulle katsomaan ihmisiä! Istuimme siellä kalliolla ihan kuntopolun reunassa ja katselimme ihmisiä, joita tosin oli kovin vähänlaisesti liikkeellä. Suurimman osan ajasta nökötimme kivellä kaksistaan, eikä ketään näkynyt missään. Mutta niin juoksijat kuin kävelijät saivat mennä rauhassa, eikä Inca saanut mitään reuhomiskohtauksia.

Mutta annas olla, kun lähdettiin kävelemään kotiin päin niin Incahan aloitti haukkumisen ja rynnimisen kuin ei olisi ikinä ennen nähnyt ensimmäistäkään juoksijaa, kun yksi juoksija ohitti meidät! Ja se sama juoksija oli ohittanut meidät, kun istuimme kalliolla.

Ja sitten kun pääsimme "ihmisten ilmoille", Inca käveli niin nätisti kuin se yleensäkin kanssani kävelee.

Meidän pitää ottaa harjoitusohjelmaan tuo kuntopolulla oleileminen ja siellä käveleminen, jos oppi siten menisi paremmin perille. Toistoa, toistoa ja vielä kerran toistoa.

Mutta namikopit suoraan suuhun ovat tänään sujuneet hyvin! Liekö tuosta mitään varsinaista hyötyä, mutta kiva temppu se kumminkin on ja vaatihan se taitoa koiralta ja tietenkin namien heittäjältä.

Niin ja Incan tarkka paino tänään oli 12,8 kiloa eli ei ihan vielä olla kolmetoistakiloisia.

Koulutus peruttu, pöh!!!

Meidän piti lähteä koulutukseen, mutta se onkin peruttu tänään vinttikoirien kilpailun vuoksi. Voi tylsyys, kun jalka vihdoinkin alkaa olla siinä kunnossa, että sen kanssa voi jo paremmin kävellä ja olla. Onneksi sentään tuli mieleeni tsekata netistä kääppänöiden sivut, ettei turhaan menty. Se tästä enää olisi puuttunutkin!

No, meillä on ollut tänään kovat koulutukset kuntopolulla, jossa olimme pitkästä aikaa harjoittelemassa remmikävelyä. Juoksijat erityisesti aiheuttavat haukkumista ja ryntäilyä niin kuin autot sillon aikoinaan. Ja muutoinkin kävely remmissä siellä on tavattoman vaikeaa, poukkoilevaa ja hätäistä sinne tänne sähläämistä ja rynnimistä. Kai se on niin, että remmikävely pitää opettaa alusta alkaen uusissa olosuhteissa ja tilanteissa, eikä koira ymmärrä, että aina kun ollaan remmissä, kävellään nätisti oltiin sitten missä tahansa.

Pitkän lenkin teimme kuitenkin ja olimme suurimman osan ajasta metsäpoluilla, kun eihän sitä remmipoukkoilua jaksa koira sen paremmin kuin emäntäkään kovin pitkää aikaa kerrallaan puhumattakaan juoksijoista, jotka joutuvat haukunnan kohteeksi. Jalkakin kesti jo hyvin pitemmän lenkin ja kävimme ihan uusilla poluilla kulkemassa, että Inca sai nuuskutella uusia hajuja.

Toivotaan nyt, että näyttelykoulutusta ei estä mikään huomenna ja pääsisimme edes sinne harjoittelemaan.

Tässä unikeko, vaikka vielä ei ole unikeon päiväkään:


Inca vaan nuukkuu ja nuukkuu, vaikka emäntä on ollut jo pitkät tovit ylhäällä. Ei ole kiirettä aamupisuille ja muutoinkin voi jo sanoa, että Inca on sisäsiisti, sillä pisuja ei ole aikoihin tullut sisälle.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Potretti


Edellisestä potretista on jo kuukausi, tässä uusi kuva isosta koirasta.

Ostoksilla

Kävelimme hissunkissun Mustiin ja Mirriin ostoksille. Emme ole käyneet siellä aikoihin, joskus toukokuussa, kun kipsiä ei vielä ollut. Inca kävelee tuon matkan nyt vallan hienosti verrattuna siihen, miten sinne keväällä käveltiin. Silloin se oli aikamoista häsläämistä, mutta nyt ei häslätä edes liikennevaloissa, vaan Inca odottaa niissä nätisti (kun saa namia) ja nätisti se menenee ylikin, kun valot vaihtuvat.

Ostimme mm. näyttelypannan ja -remmin tai siis ne ovat yksi ja sama juttu. Väri on just sopiva Incan turkin väriin ja remmi on kevyt ja ohut. Pitää ottaa se mukaan harjoituksiin ja harjoitella sen kanssa kotonakin, kun se on varmaan aika erilaisen tuntuinen kaulassa kuin nahkapanta ja -remmi.

Ostimme myös uuden pallon sen pallon tilalle, joka lähti aavalle merelle. Ja tänään kadotin valkoisen pallon metsään, mutta löysin sen, kun palasimme samaa reittiä takaisin. Se oli jäänyt yhden mustikkapensaan juurelle. Olen kai pysähtynyt popsimaan mustikoita ja unohtanut pallon siihen.

Sitten ostin sormihammasharjan, kun tähän asti olen "harjannut" Incan hampaita pelkällä sormella. Tai tarkemmin ottaen olen yrittänyt jotenkin puhdistaa hampaita Incan nuollessa sormesta kanatahnaa. Incan hampaat pestään veskissä, missä minäkin pesen hampaat. Se kuuluu meidän iltarutiineihin samoin kuin tassurasvan hierominen tassuihin.

Hekun emäntä (Heku on yksi tämän talon koira) sanoi, että Inca on kasvanut paljon, siitä on tullut iso koira! He ovat olleet kolme viikkoa pois, joten eron kai huomaa paremmin. Luulen vaan, että se on Incan turkki, mikä on kasvanut, mutta koira sen alla on yhtä pieni kuin ennenkin.

Siili

Eilen iltapisuilla Inca alkoi nuuskia heinikon reunaa ja käyttäytyi vähän omituisesti. Ihmettelin, mikä siellä heinikossa muka on. No, kun kumarruin katsomaan, siellä oli siili, ilmeisesti poikanen koosta päätellen. Inca yritti nuuskutella sitä varovasti, mutta siili ei tykännyt koiran läheisyydestä, vaan jotenkin tuhahti tai ärähti ja meni kerälle. Jätimme siilin rauhaan, että se pääsi siitä minne sitten olikin menossa.

Kaikenlaisia eläimiä olemme kohdanneet, mutta onneksi emme käärmettä. Ehkä Inca suhtautuisi siihen yhtä epäluuloisesti kuin siiliin, mutta toisaalta se on hirvittävän utelias, enkä tiedä, miten se käärmeeseen reagoisi. Ja miten käärme reagoisi koiraan.

Muutoin eilinen iltapäivä oli Incalle taas tosi kiva, kun olimme Paraisilla ja siellä oli paljon rapsuttajia ja lapsia leikkikavereina tai Inca ainakin osallistui leikkeihin, joita lapset leikkivät.

Inca sai pari Cesar purkkia ja illalla se sai pienet maistiaiset herkusta, jota se ei ennen ole saanutkaan. Nam, että oli hyvää!!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Säkäkorkeus

Mittasin sillä tarkkuudella, millä kotioloissa pystyn mittaamaan, Incan säkäkorkeuden. Se on 45 senttiä, jos nyt yleensä onnistuin mittaamaan oikeasta kohdasta. Inca ei nimittäin oikein tykkää mittauksesta, vaikka siinä ei ole mitään kummallista (Incasta on).

Laitoin Incan vaan jalkojen väliin seisomaan ja mittasin mittanauhalla, toisella kertaa mittasin kirjan avulla ja molemmilla kerroilla tuli suunnilleen tuo 45 senttiä. Ja painoa Incalla on nyt noin 13 kiloa. Alkaa se olemaan ihan koiran kokoinen jo ja kai se tuosta vielä vähän kasvaakin.

Turkki ainakin on kasvanut niin, että silmät alkavat olla kiharoitten peitoissa ja näköyhteys Incaan on hankaloitunut. Oli silloin lyhytturkkisena niin kiva, kun näin kunnolla Incan silmät. Mutta nyt me kasvatamme turkkia, että olemme sitten näyttelykunnossa, kun se aika koittaa.

Incan toiselle ulkoiluttajalle (siis entiselle ulkoiluttajalle) tulee tanskandogin pentu elokuun alussa. Inca saa leikkikaverin, joka taitaa tänne tullessa olla yhtä iso kuin Inca on nyt. Lupasin koiraportin heille lainaan, minähän en sitä mihinkään ole tarvinnut.

Kun paljon muuta ei jaksa kuumalla tehdä, niin harjoittelimme tänään, kuinka nami napataan ilmasta suoraan suuhun. Muutamia kertoja meni ihan hienosti "koppi", mutta aika paljon nameja meni ohikin. Kyllä Inca hoksasi, mistä on kyse, mutta ehkä minun tekniikassani on toivomisen varaa. Harjoitus tekee meistä mestarin vielä tässäkin asiassa.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Mennään näyttelyyn

Ilmoitin Incan eilen elokuun näyttelyyn! Soitin ekaksi Liisalle ja kysyin, että kannattaako viedä koira näytille ja totta kai kannattaa, sanoi Liisa. Näyttely on Raisiossa.

Tässä ei ole muuta pointtia kuin se, että Inca saa uudenlaisen kokemuksen ja myös minä. Inca on vielä muutaman kuukauden pentuluokassa, niin siksikin on hyvä haalia tämmöisiäkin kokemuksia elämän varalle. Koira oppii käyttäytymään hyvin - toivottavasti - kaikenlaisissa tilanteissa, mikä on hyvä arkielämän kannalta.

Ja sujuihan meidän näyttelykoulutuksemme viime viikolla sen verran hyvin, että senkin puolesta voimme hyvin osallistua näyttelyyn. Eilen en kuumuuden ja jalan vuoksi jaksanut lähteä koulutukseen, yritetään ensi viikolla paremmilla voimilla.

Tänään meillä on vallan kummallinen aamu, kun minä olen ehtinyt syömään aamupuurot ja juomaan teet ja Inca vaan nukkuu. Yleensä olemme käyneet ensin aamupisuilla ja sitten olen syönyt aamiaisen. Uninenhan Inca siinä vaiheessa vielä on ollut ja se onkin jatkanut uniaan pisureissun jälkeen. Nyt en edes yrittänyt saada sitä ulos, vaan annan Incan torkkua, kun ei hätä näytä sitä suuremmin vaivaavan. Ehkä se on jo "iso koira". Ja onhan se melkein 13 kiloa, että aika iso se todella onkin.

Kysyin Liisalta, milloin vesikoirilla alkavat juoksut. Kuulemma aika myöhään, siellä vuoden tienoilla tai yli. Vielä aikoihin ei Inca siis ole iso koira.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Ammeessa

Inca varmaan luulee, että vettä ammeeseen tulee, kun oikein kovasti kaivaa ja raapii ammetta. Ja alkaahan sitä yleensä tullakin :) Se on päätellyt, että ahkeralla ammeen raapimisella vesihanat aukeavat!

Inca hyppää usein itse ammeeseen, joskus se pitää nostaa, mutta ammeesta pois se ei hyppää. Nykyisin ollaankin paljon suihkuteltu, kun kuumuutta piisaa.

Näyttää kovin isolta tuo koira, kun se täyttää melkein koko ammeen!




Tänään pääsimme jo pitemmälle metsälenkille aamupäivällä, kun oli pilviverho taivaalla ja ilma edes jotenkin siedettävä. Emäntäkin jaksoi kävellä jalkansa kanssa, vaikka vaivalloista se vielä on. Metsässä maa on pehmeää, niin se tuntuu jalassa paremmalta kuin kova asfaltti. Tosin metsässä pitää koko ajan katsoa, mihin astuu. Löysimme vähän sieniä ja mustikoitakin olisi noukittavaksi asti. Vielä emme ole noukkineet, mutta Inca kyllä innolla syö mustikoita, kun se näkee minun syövän niitä. Tai oikeastaan se ei syö niitä, mutta ottaa suuhunsa, kun annan ja sitten se tiputtaa ne useimmiten pois suustaan.

Illalla emäntä ei jaksanut lähteä koulutukseen, kun oli niin kuuma ja jalan kanssa on pieniä kävelyongelmia, paraneminen ottaa oman aikansa. Tuskin Incakaan olisi jaksanut, kun se ei myöskään mitenkään erityisesti tykkää auringosta ja kuumasta, vaan hakeutuu aina varjoon. Katsotaan, jos huomenna menisimme näyttelyharjoituksiin. Jossain olikin koulutuksen tms. helleraja 23 astetta, mikä onkin koiria ja omistajia ajatellen hyvä.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Inca oppi uimaan!

Tai en tiedä, onko taito luontaista koirille, mutta Inca joka tapauksessa ui ihan oikeasti koiraa! Olimme viettämässä kesäpäivää mökillä vilvoittavien vetten ja leppeitten tuulten äärellä. Pallot eivät enää lähde karkuteille aavalle merelle, kun Inca osaa uida ja noutaa pallon vedestä! Hieno homma!





sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Huh hellettä!

Tähän asti on ollut vaan kuumaa, mutta nyt on oikeata hellettä. Ihan sama ollaanko sisällä vai ulkona varjossa, yhtä tukalaa on kummassakin. Inca käy ahkeraan suihkussa, mutta eihän se kauan auta. Emäntä käy vähän harvemmin, kun on niin laiska ottamaan tukinilkkasukkaa pois jalasta.

Vähän olemme olleet eilen ja tänään metsäpoluilla. Minä lähinnä harjoittelemassa ja ottamassa tuntumaa maastoon, jossa tosiaan saa olla kieli keskellä suuta, että ei astu puun juurien, kivien, keppien, kuoppien tai muun epätasaisen päälle. Laitoin jalkaan lisää tukisiteitä ja nyt se tuntuu paremmalta, kun on osa säärtäkin tukisiteen peitossa.

Valtavan ihania pentukuvia näkyy olevan kasvattajan sivuilla. Ihania pieniä nöpösiä!

Minun nöpöseni on keksinyt, että se lähtee ihmisten perään juoksemaan, eikä ota kuuleviin korviinsa minun kutsuani. Eilen kävi niin ja tänään taas. Tänään kohtasimme sauvakävelijän, joka ohitti meidät ja vaihdoimme siinä jonkun sanan. Pidin Incasta kiinni ja sitten kun kävelijä oli jo kaukana, päästin Incan vapaaksi. Tämähän säntäsi kävelijän perään ihan tuulispäänä, mutta tulihan se sieltä tarpeeksi lähelle ja kun heittelin nakinpaloja maahan, sain Incan kuriin ja järjestykseen. Ehkä sillä on taas patoutunutta energiaa, kun ollaan vähän vähemmän liikuttu (eikä siellä jaksa enempää liikkuakaan!!) tai sitten se vaan yrittää temppuilla kanssani.

Olemme siis harjoitelleet paljon luoksetulemista metsässä, kotona, pihalla, rappukäytävässä...ja olen yrittänyt saada Incaa tulemaan vauhdilla luokse, mikä ei aina onnistu kovin hyvin. No joo, en minäkään näillä keleillä jaksaisi kovin vikkelään tassutella, vaikka jalka olisi tervekin. Mutta koiran pitää, kun se kerta jaksaa juosta vauhdilla muutenkin. Ja emäntää on toteltava.

Remmissäkävelyn olen sentään saanut siihen malliin ihan hyvillä konstein, että remmissä ei vedetä, eikä etenkään syöksytä ja säntäillä. Ja kaikkia muitakin jo opittuja asioita on "elvytetty", että Incasta ei vaan ala tuntua siltä, että emännän kanssa voi temppuilla kun emäntä lepsuilee!

Huomenna Incalla on synttärit! Tulee kokonaista puoli vuotta täyteen. Lapset tässä pihalla ovat kyselleet, kuinka vanha Inca on. Olen sanonut, että puoli vuotta. Ai, se on nolla vuotta! No niinhän se on.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kipsitön elämä alkoi!

Nyt pitää jalan kanssa olla erityisen varovainen. Nilkka ei saa nyrjähtää, ei vinksantaa, eikä mitään muutakaan. Pitää katsoa tarkkaan mihin astuu, että se ei väänny. Ja koiran vetäminen, se on paha, sanoi lääkäri. No se on ollut enemmän tai vähemmän paha tähänkin asti, mutta nyt se loppui sitten kokonaan, kun suoja on pois. Namia vaan suuhun, sillä tavoin käytiin juuri pisuilla. Ja ne syöksähtely, joita aina välillä on, pitää saada joko hyvällä tai pahalla kuriin. Toivottavasti hyvällä sentään. En vaan halua enää ikinä mitään kuuden viikon kipsiaikaa, kyllä tuo riitti!!

Nilkassa on nyt tukinilkkasukka, semmoinen erityinen, ei siis mikään lentosukka. Sitä pidetään koko kesä aina ulos mentäessä (ja sisälläkin, on niin hankala laittaa). Kahden viikon sisällä pitäisi reippaan kävelyn jo olla mahdollista ja kuukauden päästä voi juosta tasamaalla, ei maastossa. Alan kuntouttaa jalkaa kuntopyörällä ja ehkä vesijumpalla.

Mutta muutoin jalan kanssa voi tehdä kaikkia liikkeitä, kunhan tosiaan ei nyrjäyttele nilkkaa. Olo on kuitenkin vielä melkoisen hutera, että aika varovasti tässä toistaiseksi tassutellaan. Mutta eiköhän meno tästä parane, kun totun tähän uuteen olotilaan.

Kun tulin kotiin, ensimmäinen asia, mitä Inca nuuski, oli kenkä, joka oli ilmestynyt kipsin paikalle. Hoksaava tyttö, heti huomaa muutoksen emännässä.

Varasin jo illaksi saunavuoron, pääsen oikein kunnolla nyt kylpemään! Liukkaita lattioita pitää varoa.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Näyttelykoulutusta

Olimme siis kuumuudesta huolimatta näyttelykoulutuksessa. Se meni oikein kivasti, kun ottaa taas huomioon Incan iän ja minun kipsijalkani. Siellä tehtiin kaikkia niitä juttuja, mitä näyttelyssä tehdään. Kipitetään siis koira vierellä, seisotetaan koiraa ja annetaan tuomarin tutkia koiraa. Inca antoi oikein hyvin tutkia, ei arastellut ja hampaatkin olivat kuulemma hienot! No ne ovatkin, pestäänhän niitä kanatahnalla :) Seisominen ilman namia ei Incalta vielä onnistu ja usein se namista huolimatta lysähtää istumaan. Mutta harjoitellaan, harjoitellaan...

Meidän pitää hankkia näyttelypanta, semmoinen ohut ja hieno turkin väriin sopiva. Monilla oli harjoituksissa sellainen. Meillä vaan tuo nahkapanta ja -remmi. Mutta nämä olivatkin meidän ekat näyttelyharkat, niin ei kaikkia vermeitä tietenkään voi olla valmiina.

Aamupäivällä olimme tosi pitkällä metsälenkillä, semmoiset kaksi ja puoli tuntia. Ajattelin, että jos jalka huomenna on kovasti arka, niin pitää lenkittää nyt kunnolla, kun vielä on tuo suojapanssari jalan ympärillä. Vaikka minä kuljen melko hitaasti, niin Incahan ehtii juosta eteen ja taakse ja sivulle ja ympäri moneen kertaan, että sen matka on huomattavasti pitempi kuin minun. Ja minun on helpompi kävellä, kun koira on vapaana.

Punnitsin Incan tänään. Painoa on 12,2 kiloa eli nyt on kasvuvauhti hidastunut. Edellisestä punnituksesta on kaksi viikkoa, eikä painoa ole tullut lisää kuin muutama sata grammaa. Tosin ovat nämä kaksi viikkoa olleet aika liikunnalliset verrattuna edeltävään neljään viikkoon, että sekin voi vaikuttaa asiaan. Korkeutta olen yrittänyt mitata, mutta Inca lähtee aina karkuun, kun se näkee mittanauhan. Ehkä yritän seuraavaksi rullamitalla.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Koulutuksessa taas

Olimme pitkästä aikaa kääppänöiden koulutuksessa ja se on Incalle kyllä tosi hyvää, koska siellä on niin paljon koiria. Ja maassa on tietenkin paljon koirien hajuja, joita pitää kovasti nuuskia.

Harjoittelimme ohittamista ja vastaavaa, hyppyä, semmoisen trötön koskettamista, mitä Inca ei oikein tajunnut. Pitää harjoitella sellaista kotona. Ja lopuksi meillä oli istumiskilpailu. Kävelimme siis ympyrässä ja kun ohjaaja sanoit stop, koirien piti istua mahdollisimman nopeasti. Hitain koira putosi aina joukosta pois. Me tulimme toiseksi, kröhöm!! Joo, vaikka Inca ei olekaan mikään supernopea, mutta tuossa joukossa me näköjään pärjäsimme.

Kaikista parasta on kuitenkin tuo, että häiriön alla yritetään keskittyä hommiin ja että häiriötä ovat juuri toiset koirat, joiden ohittaminen (hienosti) normaalissa arjessa on vaikeaa. Ja niitä koiriahan tuolla koulutuksessa riittää pienestä suurempaan ja kaikkea siltä väliltä.

Huomenna yritämme mennä näyttelykoulutukseen samaan paikkaan. Ja jos jalka vielä kipsin poiston jälkeen kantaa ja kestää kävelemistä, niin sitten jatkamme harjoituksia ensi viikolla.

Aamuyöstä täällä ukkosti ja se oli Incan ensimmäinen ukkonen. Kun se kovin pamaus kuului, Inca nousi istumaan ja ihmetteli, mitä tapahtuu. Ja kun salamoi, niin se nosti päätään, mutta jatkoi taas torkkumistaan. Ei se näyttänyt ukkosesta olevan moksiskaan.

Olimme tänään Prisman mansikkakojulla ostoksilla, kävimme pankkiautomaatilla ja nuuskimme Prisman koiraparkkikoppeja. Kaikkien koppien ovet olivat auki, mutta Inca suhtautui koppeihin hyvin epäluuloisesti, yhteenkään se ei edes yrittänyt mennä sisään, enkä minä kehottanut. Annoin vaan nuuskia rauhassa. Pitää niihinkin tutustua siltä varalta, että niitä joskus tarvitaan.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

"Pallopostia"

Kävimme eilen lähettämässä pallopostia aavalle merelle :)

Kuka ikinä löytääkään värikkään punaisen pallon, se on Incan, joka ei osannut noutaa palloa vedestä. Tai Inca kyllä yritti, mutta kun pallon nappaaminen suuhun ei ole vedestä yhtä helppoa kuin maasta, niin lopulta pallo meni menojaan.

Inca ui vielä käsipohjaa, joten senkin vuoksi pallon noutaminen vähänkin kauempaa ei onnistu. Jahka saan kipsin pois, pitää opettaa Inca uimaan tai ainakin näyttää esimerkkiä, miten kivaa vedessä plutiminen on sitten, kun kastautuu kokonaan.

Ja tänään Inca "törmäsi" Jaaninojassa kalaan. Kala oli semmoinen kymmensenttinen sintti. Se oli kai piilossa kivikossa, josta Incan veteen tulo hätisti sen pois. Inca ihmetteli kalaa, joka ui sinne tänne ja lopulta hävisi näköpiiristä.

Kovasti kuumaa on meillä edelleen. Aamuisin olemme olleet pitemmällä metsälenkillä hyttysten syötävänä, hyttysiä nimittäin riittää. Tuskin ne Incaa syövät, mutta minua yrittävät syödä senkin edestä. Nyt on pilviharso taivaalla, enteileeköhän se sadetta tai peräti ukkosta.

Inca turkki alkaa olla jo niin pitkä, että tekisi mieli ajella se pois. Äkkiä se kasvaa. Siihen jää kaikki neulaset ja muut roskat kiinni ja ne kai pistelevät, kun Inca välillä kiemurtelee ja yrittää saada niitä pois. No, emäntä avustaa, niin ne lähtevät paremmin pois kiusaamasta koiraa. Pitää ekaksi investoida hyvään trimmeriin ennen kuin voin aloittaa leikkuuhommat. Ja pitää miettiä, vienkö Incan näyttelyihin lähikuukausina, jos vien, sitten ei voi trimmata.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Lintulammikolla


Ettei Incan elämä tulisi liian yksipuoliseksi (metsään, metsässä, metsästä), menimme tänään puistokävelylle Kupittaalle ja siellä lähinnä lintulammikolle, jossa emme ennen ole olleet. Lammikko oli vanhoina hyvinä aikoina (minun lapsuudessani) paremmassa kunnossa kuin nykyisin. Silloin siellä oli riikinkukkojakin ja hienoa oli, kun lintu levitti pyrstönsä.


Inca pääsi tutustumaan pikku kileihin,



ankkoihin,


hanhiin, vai mikä tuo mahtaa olla (no, Incalle kai samantekevää, mikä lintu on kyseessä),


tämmöiseen lintuun,


naakkoihin, joita olikin siellä koko suuri yhdyskunta lokkien ohella,


sekä kanoihin ja kukkoon


ja tämä tässä on Inca, joka vähän arasteli outoja lintuja ja kilejä, mutta oli kuitenkin kiinnostunut niistä. Inca pääsi välillä ihan lähelle esimerkiksi valkoista kiliä, mutta kun kili vähän liikahti, niin Inca hypähti taaksepäin.

Seuraavaksi pitänee suunnistaa Aurajoen rannalle paseerulle. Kupittaa on jo tuttu, kun siellä olemme olleet useamman kerran.

Kuumaa on


Inca odottaa, kun emäntä roikkuu telineissä ja "voimistelee" :) Samalla Inca saa harjoitusta siitä, että ihmisiä menee ohi aina välillä. Kuka kävellen, kuka juosten.


Täällä emme olekaan olleet moneen viikkoon, mutta Inca varmaan muistaa nämä reitit vielä.


Tasapainoilua puunrungolla.


Ja runkoa riittää...


...ja riittää...


... ja hienosti Inca pääsi loppuun asti.

Olemme käyneet pitemmillä lenkeillä aamupäivällä ja illalla, jolloin on viileämpää. Kumpikaan meistä ei jaksa olla paahteisen kuumassa auringossa, vaan kävelemme pieniä päivälenkkejä varjossa, mikäli varjoa jossain on. Ja sitten leppäilemme kotona ja usein emäntä torkkuu päikkärit :)

Tosiaan enää en ole tarvinnut lenkittäjiä sen jälkeen kun kepit jäivät pois. Aluksi kävelin vaan tässä lähistöllä, mutta jalan kanssa jaksaa aina vain paremmin, niin nyt olemme olleet jo ihan kunnon metsälenkeillä (ei kallioilla!!!). Inca saa juosta vapaana ja osan aikaa harjoittelemme remmikävelyä kuntopolulla. Se nimittäin tuottaa samanlaista tuskaa kuin tuotti remmikävely näillä tutuilla kotikaduilla.

Incahan haukkui ja yritti rynniä juoksijoiden ja muidenkin ihmisten perään kuntopolulla ja sitten sillä on aivan hirveä vauhti päällä niin, että se ei malta kävellä remmissä nätisti. Olemme siis harjoitelleet sitä, että juoksijat ja muut ihmiset saavat mennä rauhassa ja meillä on omat puuhamme (namit!). No ohitettaviin koiriin nekään eivät tehoa. Sitten mennään vaan ohi ja sillä selvä. Ja olemme harjoitelleet paljon ja hartaasti, että remmissä ei vedetä kuntopolullakaan, eikä säntäillä puolelta toiselle.

Tänään pääsimme jo hyviin tuloksiin, mitä tulee ihmisten ohittamiseen. Minulla oli mukana lihapullia (400 g jauhelihaa, 2 kanamunaa, reilu desi kaurahiutaleita sekoitetaan ja uuniin pikku pullia paistumaan, ne sitten vielä pieniksi paloiksi ja avot, että maistuu!). Myös remmikävely alkaa sujua, mutta on siinä vielä hiomista.

Ohitettavia olikin tänään paljon. Juoksijoita, kävelijöitä, sauvakävelijöitä ja koiria. Muuten kaikki meni hyvin, mutta koirien kanssa temppuillaan eli niitten ohi ei päästä nätisti ollenkaan. Inca säntäilee tai yrittää säntäillä sinne tänne, eikä namit kiinnosta noissa tilanteissa tipan tippaa. Tosin, kun ohi päästään, niin sitten Inca rauhoittuu melko nopeaan.

Sekin on aika hyvä tapa saada koiran huomio pois jostain lähestyvästä ihmisestä, kun tiputtelee nameja maahan ja koira etsii niitä. Incaan se tehoaa hyvin, kun se tykkää nuuskutella nameja maasta. Lihapullien lisäksi minulla oli mukana myös nappuloita ja vähän pieniksi leikattuja kanankierrerullia (Hauhau). Nameihin on vaan satsattava, koska ne tehoavat Incaan parhaiten. Etenkin kun pitää saada koira tottelemaan uusissa tilanteissa tai paikoissa, niin ei ole namien voittanutta. Incahan kävelee nykyisin tosi hienosti näillä meidän tutuilla kaduilla, autoja tai muita ei ole haukuttu aikoihin, kaikki saavat mennä ihan rauhassa ohi ilman, että Inca korvaansa loksauttaa. Toki namipalkkaa on edelleen tarjolla, mutta ilmankin ohitukset sujuvat.

Enää vajaa viikko kipsiaikaa ja sitten pääsemme oletettavasti normaaliin elämään käsiksi taas ja vihdoin. Toki nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet jo hyvää aikaa, kun pääsen Incan kanssa itse liikkeelle.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Kesäpäivän viettoa


Kun mennään metsälenkille, Inca pääsee "pulikoimaan".


Tätä polkua me painumme metsään ja Inca saa juosta vapaana.


Mutta pulikoiminen on sentään aika kivaa.


Mitähän siellä näkyy?


Ja narupallokin on fölissä.


Näillä hampailla kelpaa järsiä mitä vaan.


Tästä en kyllä liikahda mihinkään! Metsälenkki väsytti niin, että viimeiset askeleet kotiin olivat melkein liikaa.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kotiympyröissä

Tänään emme lähteneet bussireissulle, vaikka Kupittaan puistossa olisi ollut mätsärit, joita olisimme voineet mennä katsomaan. Minusta ei ole vielä kehässä sipsuttajaksi, tuskin Incastakaan, ja ilmeisesti mätsärit eivät ole tarkoitettu liikuntarajoitteisille. Emäntä oli liian väsynyt lähteäkseen minnekään. Vaikka jalan kanssa pystyn hyvin kävelemään, niin se on silti väsyttävää hommaa. Jalka väsyy ja koko ihminen väsyy.

Olemme siis pyörineet kotinurkissa, olleet metsässä ja kuntolenkilläkin sen verran, että haukuttiin juoksijaa ja peuhattiin yhden koiran kanssa siellä ja illansuussa menimme omiin harkkareihin kentälle. Harjoittelimme mukaeltua esineruutua ja seis-komentoa, käveltiin nätisti remmissä ja aina välillä leikittiin ketulla ja pallolla, sekä harjoiteltiin luokse tulemista, mitä harjoittelimme myös metsässä.

Kyllähän Inca tulee luo, mutta se saattaa miettiä välillä aika kauan, että mitähän tekisin. Metsässä harjoittelin sillä tavoin, että jollei Inca tullut tarpeeksi ripeästi tai ollenkaan luo, niin kävelin siitä poispäin ja olin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kun Inca juoksi luokseni tai ohitseni, käännyin eri suuntaan. Ja sitten välillä kokeilin, josko nyt huvittaisi tulla vähän ripeämmin luo. Kyllä huvitti.

Inca on oppinut odottamaan paikalla jo niin hyvin, että saan piilotettua ketun, peikon, pallon tai sammakon toiseen huoneeseen ja Inca istuu sillä aikaa nätisti paikallaan toisessa huoneessa. Ja se on paljon se! Minä sanon Incalle, että odota, kettu menee piiloon. Vielä vähän aikaa sitten siitä ei tullut mitään. Laitoin aina oven kiinni ja käskin Incaa odottamaan oven takana. Sitä myöten se sitten hoksasi, mikä on homman nimi. Enää ei tarvitse laittaa koiraa oven taakse. Seuraavaksi pitää opettaa se laskemaan kymmeneen ja sitten saa lähteä etsimään :)