Nyt on tavararöykkiö estämässä Incan pääsyn olkkariin. Heppoinen se on, mutta ehkä se ajaa asian. Pitää vahvistaa sitä, jos tuo rakennelma ei tee tehtäväänsä. Jotain tässä on vaan keksittävä tai laitettava Incalle vaipat :)
Aamuruuan laitoin aktivointipalloon, kun Inca ei taaskaan suostunut syömään nappuloita kepusta. Kun ne olivat pallossa, niin johan maistui.
Ja tänään harjoiteltiin paikallaan oloa. Posti kolahti luukusta ja Inca vissiin luuli, että jotain jännää tapahtuu nyt. Menin ovelle ja käskin Incaa istumaan ja odottamaan. Avasin ovea ja Inca tietenkin säntäsi ovelle. Mutta se oli heti, että takaisin, istu ja odota ja uusi ovenavausyritys. Ja uusi säntäys ovelle ja haukkuminen...ja tätä kuvioita toistettiin varmaan 15 - 20 kertaa ja lopulta Inca istui ja odotti, että otin postit, laitoin oven kiinni ja tulin Incan luo ja kehuin sitä ylitsevuotavasti ja lykkäsin nameja suuhun.
Samaa yritin, kun ulkoiluttaja tuli hakemaan Incan lenkille, mutta en kehdannut seisottaa häntä rappukäytävässä kovin kauaa, kun Inca ei kerta suostunut olemaan rauhallinen. Sitten vaan pannasta kiinni, avasin oven ja odotin niin kauan, että koira rauhoittuu ennen kuin se sai mennä tervehtimään.
Rankkaa se on koiralle, mutta tuommoista samanlaista säntäilyä se pitää ulkona, eikä semmoisesta tule kerta kaikkiaan mitään. Nyt kun naapurit antavat meidän mennä rauhassa, niin rappukäytävässä ja pihassa liikkuminen sujuu vähän paremmin, mutta hurjia tilanteita silti syntyy etenkin, jos en aina viitsi laittaa kuonopantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti