torstai 17. kesäkuuta 2010

"Koulutuskentällä"

Olimme ennen Incan aamiasta, jonka se nykyisin suostuu syömään vasta tuossa yhdentoista kieppeissä (iltaruuan se syö siinä viiden kuuden maissa), koulutuskentällä eli lentopallokentällä. Jalkapallokentällä harjoittelimme ensin remmissä kulkemista ja pienemmällä lentopallokentällä seuraamista remmittä ja sivulle tuloa sekä odottamista tolppaan sidottuna. Teimme kahdeksikkoa ihan vaan paikallaan, kun en pysty omin jaloin kävelemään. Heitimme myös keppiä, että Inca sai vähän juosta vapaana.

Iltaisin eri lenkittäjät ovat lenkittäneet Incaa ja päivisin me köpöttelemme tässä lähistöllä sinne tänne. Tosin eilen olimme iltalenkillä yhdentoista aikaan kolme varttia. Matka ei ollut pitkä, mutta oli rauhallista, kun ei autoja ja muita häiriötekijöitä ollut liikkeellä paljon ja Inca keskittyikin sitten nuuskuttelemaan tienvieriä. Paljon parempi minunkin köpötellä, kun ei ole vahdittavaa niin paljon kuin päiväsaikaan.

Eilen illalla Inca taas ehti pisumaan olkkarin lattialle, vaikka sillä ei varmastikaan ollut hätä, kun juurikin oli tullut ulkoa sisälle ja hetki nyt pitäisi pystyä pidättelemäänkin, vaikka hätä olisikin. Jotain merkkailemista se kai on tai sitten se vaan haluaa näyttää, että minä kyllä pissin tänne, jos minua huvittaa.

Tuossa yksi ilta avasin barrikadin ja menimme olkkariin. Inca istahti telkkarin eteen, katsoi sitä ja katsoi minua. Se tiesi, että kohta siihen tulee kuva. Tosi tarkka koira on erilaisten juttujen kanssa ja oppii tietämään emäntänsä rituaalit paremmin kai kuin emäntä itse.

Toinen kulmahammas on vielä paikallaan, mutta en ole sitä heilutellutkaan. Tosin se heiluu siihen malliin, että se siitä helposti irtoaisi heiluttamalla. Olen odotellut, että se lähtisi irti omia aikojaan.

Kolme viikkoa vielä kipsijalkaa. Tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta. Tähän keppeilyyn ja kaikkeen hankaluuteen tuskastuu jo. Mutta ei auta itku markkinoilla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti