maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappukukkia

Pitipä ottaa kuvat kevään kukista ennen kuin ne kuihtuvat :) Ei sille muuta syytä ollut, sainpahan vaan leikittyä lelulla! Ja ainahan koirille tekee hyvää joutua odottamaan eri tilanteissa, nytkin ne odottivat oikein nätisti, että sain kuvaushommat tehtyä.



Liinusta on tullut kyllä mestariodottaja! Sitä ei tarvitse enää kotona eristää, kun jumppautan Incaa, vaan Liinu osaa olla syrjässä ja odottaa omaa vuoroaan. Paljon se vaatii malttia, kun hyvät namin hajut leijuu ilmassa ja Incan suuhun menee namia tasaseen tahtiin, että saadaan kaikki kuviot ja venytykset tehtyä. On siinä pikkukoiralla kovat paikat odotellessa, mutta toisaalta se tietää, että sen on turha tulla tyrkylle, joten se tyytyy osaansa. Liinun kanssa teen sitten vähän ympyröitä, kasia, seisomista, makuuta ja odottamista sekä pikkuisen venytyksiä.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Päivän puuhia

Tässä harjoitellaan odottamisen jaloa taitoa. Kuntopolun varrella, jossa harrastamme ylämäkikävelyä, on kuntolaitteet emäntää varten :) Koirat siis saavat huilia sen aikaa, kun emäntä tekee lihaskuntoliikkeitä. Hyvinhän ne osaavat odottaa, Inca pureskelee tikkuja ja Liinu tapittaa tarkkaavaisena välillä pikkuisen ynisten. Mutta ihan rauhassa ne ovat, tuttua viime syksyltä.


Tänään aloimme harjoitella myös ylämäkikävelyä maastossa poluilla, remmit kaulassa molemmilla, ettei tule ainakaan Incalle mitään äkkivääriä liikkeitä. Rauhassa pitää vaan malttaa mennä, mutta maastossa tulee kuitenkin kropalle töitä toisella lailla kuin tasaisella maalla. Helppoja polkuja mennään. Kuvassa ollaan pysähdytty ruohotuppojen äärelle, on nimittäin aikamoinen vimma etenkin Incalla syödä ruohoa. On päiviä, jolloin se ei syö, toisena se sitten taas rouskuttaa kun parempikin lammas, sillon sitä on turha edes yrittää saada liikkeelle. Kai se on jotain suoliston/mahalaukun puhdistusta. Tänään sitten nappasin ruohoja iltamössöjen sekaan, jos se jotain auttaisi.


lauantai 28. huhtikuuta 2012

Nujuuttelua

Incan turkki lyheni tänään. Alkaa olla päivisin sen verran lämmin, että parempi oli vaihtaa kevätluukki. Ja tässä sitten kuvasarja trimmatusta Incasta kera Liinun. Ja kuten näkyy, Inca hyppää jo sängyllekin, sen verran on kunto kohentunut. Ollaanhan me paljon jumpattu ja ylämäkikävelty, että kai harjoittelu tuottaa tuloksia. Ollaan tehty jo ensimmäiset tasapainoharjoitukset siten, että Inca seisoo vasemmalla takajalalla ja oikealla etujalalla ( muita koipia minä pidän ylhäällä ja Inca napostelee nameja tuolilta, ei se muuten onnistu). Kyllä se tasapainossa pysyy eli takajalka pitää jo.






perjantai 27. huhtikuuta 2012

Naminetsintää

Emäntä on viimeajat leikkinyt uudella lelullaan eli opettelut käyttämään uutta puhelintaan. Kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja, kunhan tahkoo tahkoo ja vielä kerran tahkoo :D Muuten sujuu jo hyvin (paitsi vastaaminen ei), mutta kuvien siirto kamerasta koneelle vaati kaikenlaisia kiemuroita, tuskanhiki melkein tuli. Mutta itsepäinen kun olen, niin kyllähän ne koneelle lopulta siirtyivät ihan omin voimin ja ilman apuja. Joo, ja puhelin on sitten koiraihmisen elämään sopiva. Pitäisi kestää kaikki haasteet, aika näytää, miten on.

Mutta nyt ei välttämättä tarvi raahata (huom! raahata) kameraa mukana, joten voi näpsiä edes jonkinlaisia kuvia, jos ja kun puhelin on matkassa. Tässä tämän päivän yksi otos, naminetsintää:




keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Päivänpaistattelua

Ei lämmin luita riko, tuumii Inca ja kuivattelee turkkiaan auringonpaisteessa pää parvekkeen kynnyksellä. Huuhdeltiin pölyt ja hiekat siitä pois, jos vaikka trimmausinto iskisi emäntään. 


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Hieroja kävi

Nyt on Inca hierottu ja venytetty :) Kahden viikon päästä uusiksi.

Hieroja tuli siis kotiin ja se oli parasta, mitä olen keksinyt. Ensin treffattiin sen verran pihalla, että hieroja tsekkasi, miten Inca ravaa ja sitten tultiin tositoimiin sisälle. Outoahan se Incasta oli, että sisään tullut vieras ei tyytynytkään pelkkiin rapsutteluihin, vaan että tämä ottikin rapsuttelun tosissaan :D Kaiken lisäksi Liinu teljettiin toiseen huoneeseen pois keittiöstä häsläämästä. Ja Liinuhan ei meinannut tyytyä kohtaloonsa vaan ynisi aika pitkän aikaa, että mitä hittoa tämä nyt tarkoittaa??!! Mä haluun kanssa sinne!!

Inca kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja sain sen makuulle ja kyljelleen. Oikea puoli oli lähes kauttaaltaan jäykkä, mikä johtuu siitä, että se vasen puoli on heikompi ja koira käyttää oikeaa puolta enemmän. Tämä näkyi ravatessakin oikeassa takajalassa. Eli hommia on tehtävä vielä arvatenkin pitkään, että Incan kroppa on tasapainossa, molemmat puolet yhtä paljon käytössä. Jumppaa, ravaamista, ylämäkikävelyä, koordinaatioharjoituksia, venyttelyjä, tasapainoharjotuksia...

Mutta hieronnasta Inca tykkäsi, se oli suurimman osan ajasta silmät kiinni ihan torkuksissa. Joissain kohdin se havahtui ja reagoi, kun käsittelyssä oli niitä kipeimpiä ja arempia kohtia. Ja tämä on juuri se, miksi oli hyvä, että hieroja tuli kotiin, Incan oli helpompi rentoutua kuin vieraassa paikassa. Ja se kokonaisuuden kannalta on ehdottomasti nyt parasta. Stressaantuneena ja vieraassa paikassa menee hieronnat enemmän hukkaan kuin ovat hyödyksi.

Ja Liinusta tuli kyllä oikea pieni ruipelo, kun turkki lähti. Näyttää ihan joltain mikkihiireltä Incan vieressä :D Tässä aamuräpsy matamimimmistä ja mikkihiirestä koiranpäivän kunniaksi:


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kesä tuli :)

Kuten talvi, myös kesä tulee yllättäen, hups hei vaan ja onkin vallan kuuma! Sitruunaperhosetkin heräsivät taas horroksestaan ja muuttolinnut täällä taitavat olla pääskyjä lukuun ottamatta. Jo muutaman päivän ajan olen suunnitellut Liinun turkin trimmaamista ja nyt se sitten tapahtui. Inca saa olla tuossa kuosissa kuin se on, en viitsi sitä rasittaa leikkuulla.


Liinu ennen leikkuuta lempipuuhassaan eli jyystämässä jotain...



Liinu leikkuun jälkeen ihmeellisessä lonkkaistunnassa, mutta tuli söpö espanjansilkkikoira :)



Inca loiminensa

Punnitsinpa Liinun näin synttäreiden alla, kohtahan se on jo 11 kk. Paino ei vaan ole lisääntynyt ikäkuukausien lisääntyessä, vaaka näytti 12,4 kg, joten siinä se pyörii samoissa lukemissa kuin se on pyörinyt jo monta kuukautta. Inca painoi saman ikäisenä noin 16 kg ja nyt sen paino taitaa olla suunnilleen 16,5 kg. Liinu on pikkuinen piiperöinen ja sellaiseksi taitaa jäädä.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kuntoutusta ja siedätystä

Sen verran on edistystä tapahtunut, että olen nähnyt Incan venyttelevän takajalkojaan pari kertaa. Edelleenkään se ei hyppää, tämän kuun aikana se on hypännyt ehkä neljä viisi kertaa. Liinun kanssa se toheltaa välillä sisällä, vinguttavat lelua, repivät lelua, nujuavat ja muuta sellaista. Tämä touhu on lisääntynyt, mikä varmaan johtuu siitä, että Inca on pikkuisen paremmassa kunnossa ja siitä, että se on tylsistynyt. Se on melkoisen turhautunut, stressaantunut ja käy välillä ylikierroksilla, etenkin uloslähdöt ja lenkkien alkumetrit ovat lievästi sanottuna levottomia. Ottaa varmaan sitäkin päähän tämä tilanne, jota nyt on enemmän tai vähemmän kestänyt koko alkuvuoden. Ja se näkyy sitten käytöksessä.

Lenkit ovat 30-45 min ja pidän huolen, että se aika kävellään, ei jumiteta paikallaan ja nuuskita pitempiä aikoja. Ei ne lihakset seistessä vahvistu. Välillä se pääsee toviksi pellolle jäljestämään pupunpanoita ja välillä harrastetaan kepintunnistusta lenkkien aikana, mutta pääsääntöisesti vaan ravataan. Kerta päivässä käydään ylämäkikävelyllä kuntopolulla, siellä saa hyvää harjoitusta niin koiran kuin emännänkin takajalat :) Nyt olen pyrkinyt siihen, että teen kaksi lenkkiä Incan kanssa kahdestaan, yksi kolmistaan. Liinu pääsee vastapainoksi sitten esim. metsään juoksentelemaan tai hengailemaan mätsäreihin.

Sisällä levätään, tasapainoharjoitellaan ja pakitetaan. Harjoituksia on kaksi tai kolme päivässä ja ne ovat lyhyitä.

Liinu on saanut temmeltää metsässä ja pellolla sekä polskuttaa Jaaninojassa (se on se Aurajoen sivuhaara) ja siedättyä eilen ja tänään kaikenkarvaisiin koiriin mätsäreissä. Eiliset mätsärit Skanssissa olivat niin ahtaassa tilassa, että minuakin alkoi siellä ahdistaa, joten se oli semmoinen piipahdus vaan. Kupittaalla on paljon väljemmät vedet ja siellä me tänään hengailtiin tunnin verran, vaikka vilposta olikin. Jopa Liptonin pussitee maistui valtavan hyvältä ja vähän lämmitti. Ja tosiaan kaiken kokoisia ja näköisiä koiria oli melkoinen määrä Liinun ihmeteltävänä ja muutakin hälinää ja hulinaa ja haukuntaa ihan riittävästi. Nyt kun olimme siellä pidemmän tovin, Liinu rentoutui niin paljon, että se pystyi lopulta jo keskittymään hajujen haisteluun kaikkien koirien seassa. Kohta varmaan mennään kehäänkin, kunhan ensin opetan sille kehäkuviot. Ja kunhan tulee vähän lämpöisemmät kelit.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Liinun kanssa shoppailemassa

Koska Incan pitää ottaa levon kannalta, niin lähdin Liinun kanssa kaupungille ostoksille ja vähän "tuulettumaan". Liinu sai ihmetellä torin puluja, Puolalanpuiston kaupunkikoiria ja niitten hajuja sekä Aurajoen lokkeja. Lisäksi käytiin ensin Apila-kaupassa, mutta ihmelääkettä ei ollutkaan siellä, joten suuntasimme Hansaan Life-puotiin, josta ihmelääke Incalle löytyi:


Vital3 5,5 ml

Käyttökohteet: nivelkivut ja -kulumat, urheiluvammat ja -kivut, reumaattiset kivut jne.
  • Täysin luonnollinen
  • Lievittää kipua ja tulehdusta sekä vähentää turvotusta ja jäykkyyttä
  • Sopii käytettäväksi muiden ravintolisien ja lääkkeiden kanssa
  • Valmiste on sokeriton, laktoositon, gluteeniton ja hiivaton

Ja hinta, se oli törkysen suolanen!! Myyjä kysyi, tuleeko tämä koiralle. Sanoin, että kotona olevalle, Piiran kehotuksesta. En varmaankaan ollut ensimmäinen asiakas, joka oli ihmeainetta ostamassa koiralle Piiran kehotuksesta. Aine on siis ihmisille, mutta käy koirillekin. Annostus on vaan pienempi, Incalle 1-2 tippaa per päivä. Ekat tipat meni jo. Pikku hiljaa tässä alkaa valjeta, mitä kaikkea onkaan valmis koiransa hyväksi tekemään. Itsellä saa vaikka hampaat mädäntyä suussa, mutta koiran hyvinvointiin ja terveyteen on valmis satsaamaan melkein mitä tahansa. Näköjään. Ja kuin itsestään, ihan huomaamatta. Kyllä näittenkin tippojen kohdalla käy mielessä, että mitähän hanavettä on laitettu tippapulloon ihmeitä tekevänä aineena, jota myydään sitten hyväuskoisille huippuhintaan. Ainoa lohtu on se, että en ole yksin. Lukuisa joukko koiraihmisiä on valmiit tekemään mitä tahansa koiransa eteen. Jos koira oliskin vaan koira, mutta kun se on paljon enemmän. Ainakin Inca on.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Itkuhälytin ja muuta hämmästyttävää

Kaikesta huolimatta lähdimme tänään viettämään 5-vuotissynttäreitä Paraisille. Incalle stressaava reissu ja siltä kantilta vähän huono juttu, mutta en halunnut jättää sitä tai molempia koiria tuntikausiksi yksin kotiinkaan. Lepoahan se noin fyysiseltä kantilta oli, mutta Inca on välillä herkästi aikamoisen levoton, mikä taitaa johtua paljolti näistä kaikista vaivoista mitä sillä on, eikä hulinat ja hälinät ja se, että jotain "tapahtuu", ole parasta mahdollista lepoa. Mutta nyt sitten huilitaan senkin edestä.

Hulinoista huolimatta Inca oli kovasti ihmisten kimpussa kerjäämässä rapsutuksia, ihan sama kuka rapsuttaja oli, kunhan joku vaan rapsutti. Ja rapsuttajiahan riitti kouluikäisistä aina 80-vuotiaaseen asti. Eikä Liinu mitenkään jäänyt puolisiskostaan, samalla lailla se oli vaatimassa rapsutuksia. Tietysti hyvä, että ovat sosiaalisia, mutta vähän vähempikin huomionkipeys voisi riittää. Voisi niin kuin lojua vaan jossain nurkassa ja katella välinpitämättömänä maailman menoa, mutta nämä haluavat olla menon keskipisteenä. Me me me, minä minä minä....

Nuorin vieraista oli viisikuinen vauveli ja ensimmäinen ihmetyksen aihe olikin itkuhälytin :D Etenkin Liinu oli aivan ihmeissään, että mitä vekottimesta kuuluu, kun vauva itki ulkona vaunuissa. Eikä ihmetykset yhtään vähentyneet, kun vauveli tuli sisään. Ovat koirat tuon vauvelin nähneet aiemmin äitinsä sylissä pihalla, mutta ihme olikin, kun mytty tuli sisälle ja laitettiin lattialle. Molemmat nuuskuttelivat, mutta Liinu oli erityisen kiinnostunut lattialla vatsallaan makaavasta pikkuihmisestä. On semmoinen niin erilainen, kun touhukkaat ja äänekkäät leikki-ikäiset. Vauveli on onneksi tottunut koiriin, joten puolin ja toisin siinä oltiin kiinnostuneita. Liinu nuuskutteli kovasti ja pusuttteluyrityksiäkin oli ihan riittävästi. Mutta Liinu nyt pusuttelee kaikkia tai ainakin yrittää.

Tämmöiset juhlat ovat koirille hyviä sosiaalistamis- ja siedätystilaisuuksia, vaikka ne toisaalta väsyttävätkin. Meillä meno kotona on kuitenkin niin rauhaisaa, että välillä on koirille hyvä nähdä toisenlainenkin todellisuus, osaavat sitten antaa arvon oman kodin rauhalle! :) Osaavatkohan?

Incalle on nyt varattu aika hierojalle. Viikon verran on väliä Piiran käsittelyn jälkeen ja sitten Inca saa lihaksia rentouttavaa hierontaa. Hieroja tulee kotiin. Ja luulen, että se onkin paras vaihtoehto, sillä Inca ei oletettavasti olisi innoissaan siitä, että se taas joutuisi johonkin outoon paikkaan käsiteltäväksi. Rentouttaa enemmän ja paremmin, kun ollaan kotona.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

0-pisteessä

Eli aloitetaan alusta kuntoutus. Incalla on vasemmassa takajalassa revähdys/venähdys. Jalka on ehkä livennyt tai jotain (johtuen ehkä siitä, että lihakset eivät ole olleet tarpeeksi hyvässä ja vahvassa kunnossa vielä). Selässä entisessä paikassa oli pieni lukko, tämän venähdyksen seurausta kaiketi siis. Kovasti oli jäykkyyttä rinnassa myös. Takaosan ja etenkin vasemman takajalan lihakset on ihan heikot. Kuulemma viikossa 50 prossaa lihaksista katoaa, kun ne ei ole käytössä. Että ei siinä jalassa nyt pitoa ole. Ja kahdessa viikossa kroppa siis menee aika huonoon kuntoon, kun tulee tämmöinen vamma ja koira alkaa käyttää kroppaansa väärin. Käsittelyn aikana Inca vikisi ja ääntelehti eli kipeänä on kroppa.

Nyt sitten jatketaan lihasharjoituksia ja vahvistetaan takapään lihaksia, ravataan, kävellään ylämäkiä ja tasapainoillaan niin, että Inca joutuu käyttämään ensin molempia takajalkoja (Incan seisoessa pidetään oikeaa etutassua ylhäällä) ja sitten kun lihakset ovat vahvistuneet, pidetään vasenta etutassua ja oikeaa takatassua ylhäällä, jolloin sillä on paino siis vasemmalla takajalalla. Remmilenkit max 45 minsaa. Lepoa. Ei riehumista, ei törmäilyjä, ei liukastumisia. Ja hitaasti pitää edetä ja ottaa rauhallisesti nyt riittävän pitkä aika (viikkoja). Ei ollut hyvä tämä takapakki. Neljästä kuuteen viikkon menee, että revähdys paranee. Jahka uintikausi alkaa, niin se on hyvää lihaksille. No siihen sainkin Herpolalta ohjeita, miten koiran saa käyttämään uidessa takapäätä. Normaalistihan se käyttää enemmän etupäätä. Vedessä kahlaaminen on hyväksi.

Bottiloimi on hyvä, sitä kannattaa pitää, ja sitten sain jonkun kollageenin tms. tuotteen nimen, se on kuulemma hyvä nivelille (ei muuten ihan halpaa). B-vitamiinit on jatkuvassa käytössä. Ja hieroja on ok, rentouttaa Incan jäykkiä lihaksia.

Näillä eväillä nyt mennään.

Meidän aika oli klo 15 ja vielä meidän jälkeen ainakin yksi koira oli tulossa hoitoon. Millonkahan Piira ehtii olla oman koiransa/koiriensa kanssa?

Reissun jälkeen kävin Liinun kanssa pienellä pyrähdyksellä metsässä/pellolla. Ja missäs muualla tämä villivarsa juoksi edes takaisin ihan tuulispäänä kuin kuraisessa ojassa! Liinu jatkoi siitä, mihin se syksyllä tai talvella jäi, kun ojat jäätyivät. Sama villi meno ja elämänriemu! Kyllä sitä kuravettä taas riittikin ja tokkopa kaikki suihkussa edes lähti.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ei mitään uutta...

...kotirintamalta, lauantain autuaaksi tekevää osteopatiaa vaan odotellaan. Eipä fyssarin apu tehonnut tähän tapaukseen, toivottavasti Piiran apu auttaa ja saadaan Inca taas kuntoon. Mitähän tässä tehtäisiin, jos osteopaatille ei saisi aikaa? Ilmeisesti olla öllöteltäisiin ja odotettaisiin aikoja parempia. Piiralle normaalin ajan nyt kai saa joskus syyskuulle, että voi sinä aikana koira mennä aika juntturaan, jos niin pitkälle pitäisi odottaa. Tuskin tämä vaiva paranee itsestään ja ajan kanssa, vaikka aika kuulemma parantaa melkein mitä vaan.

Eihän Incassa muutoin mitään ole, mutta se ei vaan hyppää. Liinun kanssa täällä sisällä välillä nutustelevat ja natustelevat etenkin ulos lähdettäessä. Inca alkaa vinguttaa lelua ja kiusata ja härnätä Liinua, joka yrittää saada lelun itselleen. Tämä on päivittäistä show'ta ja sitä kestää niin kauan, että saan kuteet niskaan ja lähdetään ulos. Ulkona vaan remmilenkkeillään, tuolla pellolla Liinu tosin saa juoksennella vapaastikin, mutta Inca on narun päässä.

Kävin Liinun kanssa villiksien mätsäreissä tässä yhtenä iltana, ei tosin kehässä, vaan oltiin ihan vaan koirapaljoutta ihmettelemässä. Taisivat olla tämän kevään ekat mätsärit ja kylmää oli! Tuuli oli nimittäin aikamoisen voimakasta. Ei olisi paljon huvittanut värjötellä siellä, kun sitähän se mätsäreissä oleminen on, että ootellaan ja ootellaan ja sitten taas ootellaan...Mutta hyvästä harjoituksesta se käy, että hengailee alueella aikansa ja lähtee sitten pois, kun kypsyy hengailuun.

Tulipa tässä seikkailtua myös youtubessa katsomassa MH luonnekuvauspätkiä. Ihan kivoja esim. ne aaveet! Näille mun sankareille kun eilen Kylämäen laitumella käyskentelevät lehmätkin olivat aikamoisia aaveita :D Ja molemmat on tasan tarkkaan nähnyt ne ennenkin, mutta silti vaan ne on aaveita. Niin että mietinkin, mitenhän MH testin aaveosuus menisi. Tässä arjessakin on aaveita vaikka kuinka, millon puskassa heiluva muovi ja millon taas joku muu yllättävä juttu. Testissä tosin aaveet olivat aika iisejä ja testi etenee koiran mukaan, että sen puoleen se ei varmaan ole kauhistuttavaa koiralle. Mutta joo, oli ne testin aaveet minustakin aika pelottavia :D

Ja tamperelaiset ovat kunnostautuneet siellä on koirakahvila! Vähä kade...

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Nenähommia

Rauhaisa elo meillä jatkuu. Inca ei ole hypännyt, eikä liiemmälti osoittanut hyppyhalukkuuttakaan ja lenkit ovat rauhallisia remmilenkkejä. Miten paljon tai vähän voi remmilenkittää, sitä on vaikea arvioida. Hyvinhän tuo kävelee, mutta se ei tarkoita sitä, että kävely olisi täysin kivutonta. Metsässäkin olemme olleet, kun siellä ei ole enää liukasta ja kun poluilla kävelemme, emmekä mene vaikeisiin paikkoihin, niin samalla lailla se sujuu kuin asfaltilla kävely. On vaan kivempi olla metsässä, siellä ei tuulekaan. Peltolenkkeilyä olemme myös harrastaneet ja tänään Inca löysi pellolta syksyllä sinne kadottamani hanskan. Ei pelto ihan pieni ole. Hyvä säkä vai olisiko taitoa?

Etsintää olemme harrastaneet ihan tarkoituksella, että tulee jotain aktiviteettia ja vaihtelua koiruleiden elämään. Yhtenä iltana koirat saivat nappuloita iltaruuaksi. Nappulat tosin syötiin metsässä. Talloin alueen ja ripottelin nappulat mustikanvarpujen, syksyn lehtien, risujen ja sammalten joukkoon. Siinä meni liki puoli tuntia, kun koirat ruokailivat. Paraisilla harrastin tätä ruokailutapaa pihalla. Siellä jos laitoin nappulat kuppiin niin Liinulta meni 5 sekkaa, kun se hotki nappulansa, Inca sentään rouskutteli rauhassa 15 sekkaa :D Maasta nuuskuttelemalla joutuu tekemään vähän töitä ruokansa eteen. Ja kyllä se väsyttää koiria. Nuuskuttelu nimittäin.

Sitten olemme etsineet esineitä niin sisällä kuin ulkonakin. Inca osaa hakea jo ihan kunnolla ja tuoda esineen minulle, Liinu on semmoinen sähinkäinen, että se kyllä etsii kiitettävällä vauhdikkuudella ja löydettyään nuuhkaisee esinettä ja osoittaa sillä tavoin, että löysin, namit tänne ja äkkiä!! Keppitunnistustakin ollaan harjoiteltu metsäretkillä. Tämän lisäksi koirat etsivät omaehtoisesti pupunpapanoita, joita on etenkin pellolla mahan täydeksi asti.

Incalla on bottiloimi päällä lähes koko sisälläolo ajan, ulkona takki. Välillä bottiloimen korvaa lämmin kaurapussi. Ilmeisesti lämpö tuntuu mukavalta, koska niin riisipussi kuin eilen väsäämäni kaurapussikin saavat olla selän päällä, kun Inca torkkuu. Ei se edes hätkähdä, kun laitan pussin sen selkään, jatkaa vaan torkkumistaan. Aika hyvin ja pitkän aikaa jyvät pitävät lämmön, jonkimoinen luonnonmukainen bottiloimi :) Netistä hain osviittaa, millainen pussin pitää olla. Tässä riisipussiversio:


Tamperelaiset lapset vanhempineen kävivät meitä helssaamassa, lapset olisivat mielellään ulkoiluttaneet koiria, mutta kun meidän edellisestä ulkoilusta ei ollut kovin pitkää aikaa, emme menneet ulos. Turhaan en viitsi Incaa lenkittää. Jotenkin Inca vaikutti siltä, että se haluaa vaan torkkua ja olikin paljon omissa oloissaan toki samassa huoneessa, mutta loikoili väsyneen oloisena, eikä ollut kovin kiinnostunut mistään. Kävi se välillä rapsuteltavana, mutta oli kuitenkin selvästi syrjäänvetäytyvämpi kuin normaalisti.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Saatiin aika

Ihmeitten ihme, saatiin aika Piiralle ensi viikon lauantaiksi, ihanaa! Hän vastasi tänään viestiini, neuvoi pitämään bottiloimea ja laittamaan lämmintä kaurapussia lanneselän päälle, sanoi, että hieroja voi rentouttaa lihaksia ja että hän laittaa meidät peruutuspaikkajonoon. Siitä ei kulunut kun hetki, niin tuli uusi viesti tuosta peruutusajasta. Ja sehän sopii meille! :)

Jonkinmoista lämpöhoitoa tai verenkiertoa ja aineenvaihduntaa vilkastuttavaa hoitoa Inca sai eilenkin laserilla. Semmoisella pienellä vekottimella fyssari hoisi Incan kipupaikkoja. Kaurapussia en voinut väsätä, kun kaurasäkki ammottaa tyhjyyttään, mutta tein jyväpussin riisinjyvistä ja kohta kokeilen, mitä Inca tykkää siitä. Ulkona olen pitänyt takkia sunnuntain jälkeen ihan joka kerta, kun tuuli on välillä aika raaka ja on parempi, ettei Inca kylmetä itseään. Melko verkkaisiakin nuo meidän lenkit ovat, paljon nuuskutellaan, eikä mennä tuhatta ja sataa eteenpäin ollenkaan.

Niin ja Piiran kommentti oli, että selässä on jokin mennyt jumiin venytyksessä. Niinpä niin. Olisi vaan kiva tietää, että mikä ja miksi.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Rauhallinen meno jatkuu

En edes ala kirjottaa tänne kaikkea, kun kirjotan varmasti väärin siitä, mitä fyssari tänään puhui. Paljon tuli tietoa ja siitä olen kiitollinen. Niin kädetön olo tässä on ollutkin. Jäykkyyttä kumminkin oli ihan tarpeeksi niin lapojen välissä kuin rinta/lannerangan siirtymän vaiheilla ja vähän muuallakin. Mistä kaikki johtuu, ei tietenkään selvinnyt. Se vaatii kuvaukset ja asiantuntijan eli ortopedin,.joka kuvat katsoo ja koiran tutkii. Selvää kumminkin on, että jotain jossain on, ei tilanne muutoin olisi tällainen näin nuorella koiralla. Mutta ekaksi Inca pitää saada kuntoon. Niin ja fyssari sanoi, että tehän ette asu punkkialueella. Johon minä, että me vasta asutaankin, vaikka kaupungissa ollaankin. Nimittäin jos Incan juttuihin ei tahdo löytyä selvyyttä, on syytä ottaa huomioon borrelioosin mahdollisuus. Se aiheuttaa kaikenlaista oiretta.

Nyt meillä ei sitten riehuta tippaakaan. Ehkä olen ollut liian hölläkätinen kuitenkin ja antanut koirien riehua liikaa liian aikaisin. Incan kroppa ei ole vielä ollut kunnossa. Ehkä. Ehkiä on vaikka kuinka paljon, mutta ne ehkät, joille minä jotain voin, eliminoidaan nyt justiinsa.

Se on ollut hyvä, että olen hieronut Incaa, kuulemma jotkut eivät uskalla hieroa koiraansa, kun pelkäävät, että se räjähtää tai jotain. Bottiloimea voi ja on hyvä pitää niin paljon kuin vaan mahdollista, öin ja päivinkin. Sain yhteystiedot toiselle osteopaatillekin, jos Piira ei vastaa. Fyssari tekee tämän toisen osteopaatin kanssa yhteistyötä ja tällä on sama koulutus kuin Piiralla. Oli ihan uusi nimi minulle. Hoitaa myös ihmisiä. Eli seuraavaksi noin kuukauden sisällä osteopaatille ja jos ajat on tiukassa niin sitten fyssarille. Osteopaattia tässä kuitenkin nyt tarvitaan ja fyssari on hätävara.

Ja sitten tosiaan sain paljon infoa, mitä kannattaa ja voi tehdä ja missä ja missä järjestyksessä. Oikein mukava oli tämä fyssari :) Käsittely auttoi Incaa, mutta vielä tosiaan tarvitaan se osteopaatti, jonka hoteissa kropan pitäisi tulla kuntoon.

Rauhallisia harrastuksia vaan Incalle, ei mitään rankkaa raadantaa. Uintiinkin sain vinkit, mikä on hyväksi siinä koiran kropalle ja mikä haitaksi. Eikä mitään vepeä, tosin en sitä ole koskaan ajatellutkaan.

Tiistain jälkeen Inca ei ole hypännyt. Yöt se nukkuu sängyssä, kun nostan sen sinne. Aina välillä siitä näkee, että se menisi sohvalle tai sängylle, jos se olisi kunnossa, mutta pyörtääkin nyt muualle makoilemaan, kun hyppääminen ei luonnista. Tätä kompensoidakseni nostan sen sitten yöksi viereeni. Ihan hassua, mutta minusta niin on vaan mukavampi, eikä Incakaan hanttiin pistä :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Torstaina fyssarille

Tilanne ei ole muuttunut, ja miten olisikaan. Inca ei hyppää ja on melkoisen levollinen niin sisällä kuin ulkona. Teemme vaan kevyitä remmilenkkejä, ettei liikaa rasitu, mutta sentään vähän pitää kävellä ja nuuskutella maailman hajuja. Vaikea tietää, miten paljon sitä sattuu vai sattuuko ollenkaan, kun se kävelee. Sen verran erilainen se ulkoillessa kuitenkin on, että todennäköisesti kipua on liikkeellä ollessa. Etupäätään se venyttelee, takapään venytyksiä en ole nähnyt.

Yöt se on nukkunut sängyssä, olen nostanut Incan sänkyyn ja siinä se on aamuun asti ollut. Päivisin se makoilee lattioilla, eikä sillä ole minkäänlaista halua hypätä sohvalle tai sänkyyn, joissa se muutoin oleilee todella paljon. Sen niskaa ja raajoja olen hieronut ja siitä se tykkää. Ehkä tekee hyvää verenkierrolle ja lihaksille, kun ei tiedä, miten se kropallaan kompensoi tätä tilannetta. Ja ainakin rentouttaa vähän. Selkää se ei mielestäni arista, mutta sinne en ole sen enempiä kajonnut.

Sain nyt kumminkin ajan Nina Herpolalle torstaiksi. Onneksi. (Piirallekin laitoin meiliä, mutta eipä ole vielä vastannut). Millainen fyssari hän on, siitä ei ole tietoa, mutta on kuitenkin yhteistyössä Vettorin kanssa, ehkä se on hyvä merkki. Voihan tässä olla kyse tietty jostain muustakin kuin selästä, mutta sitä ihmetellään sitten, jos fyssarista ei ole apua tähän vaivaan. Vaikea kyllä kuvitella, että olisi muusta kyse kuin entisen vaivan uusimisesta. Sitten käännytään eläinlääkärin puoleen. Ja eläinlääkärin puoleen ehkä käännytään, kun Inca on taas hyppykunnossa ja kuvataan selkä, jos sillä tavoin selviäisi, mistä on kyse. Nyt on kuitenkin tärkeintä saada Incan kuntoutuminen taas alkuun, kuvauksen joutaa tehdä myöhemmin. Inca on vaan mulle niin herkkä paikka, ettei muuta niin herkkää olekaan. Jos koskee Incaan, niin koskee minuunkin. Incalla fyysistä, mulla henkistä. Kai.

Ps. Kirjotuksen jälkeen Inca hyppäsi sängylle, piehtaroi siellä hetken ja tuli alas :)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Voi voi

Inca lopetti hyppäämisen sängylle/sohvalle kun seinään :( Ja muuttui ihan totaalisen flegmaattiseksi. Mentiin aamulla hissillä alas ja sillä on tapana venytellä siellä seinää vasten. Se siis seisoo ja venyttelee etutassut semmosessa kaiteessa, joka on hissin seinässä. Se kaide on ihmisiä varten, että siitä voi pitää kiinni, kai.

No yhtäkkiä se kiljahteli ja oli ihan paniikissa ja hätääntynyt, enkä tajunnut, mikä sille tuli. Ajattelin, että se on tassunsa loukannut, mutta ei tassuissa mitään vikaa ollut, eikä ole. Ulkona se kyllä käveli, mutta paljon rauhallisemmin, kun normaalisti. Yhdet raput kun mentiin ylös, se katsoi minua ja meni muutaman askeleen kummallisen toispuoleisesti ja vaikeasti ylöspäin. Siitä sitten aloin miettimään, että mikäs juttu tämä nyt on. Tulipa mieleen, että olisko venytellessä joku hermo selässä niksahtanut jumiin/lukkoon, mikä teki tosi kipeää ja nyt vaivaa. Inca on nimittäin samanlainen nyt, kun se oli tammikuussa. Ei ollenkaan oma itsensä. Makoilee vaan lattioilla, kierteli äskenkin sänkyä surkean näkösenä, mutta ei hypännyt, vaan lösähti makuualustalle.

Bottiloimea olen taas pitänyt, kun tultiin Paraisilta kotiin ja nytkin se on päällä, mutta jos selässä on hermo jumissa tms., ei se paljon varmaankaan auta. Kyllä se vaattii fyssaria, vaan mitenkä ajan saa, huoh. Hierojalle saa ajan nopeammin, mutta siitä ei ehkä ole paljonkaan hyötyä. Särkylääkettä annoin päivällä ja yöksi annan taas, josko siitä apua olisi edes vähän. Vaan eipä sitä voi montaa päivää antaa.

Onhan Inca jo juoksennellut Liinun kanssa ja eilen Viimankin kanssa vähän aikaa pellolla, mutta noin yleisesti ottaen olen rajottanut noitten kahden peuhaamista melkoisen rankalla kädellä. Liinuhan se on, joka käy Incan kimppuun ärhäkästi ja siitä se meno sitten alkaa. Ei siinä auta, kun viheltää peli poikki sutjakkaasti ja niin olen tehnyt heti, kun meno on liian hurjaa. Ehkä olis pitänyt olla vaan vielä tiukempi, vaikea tietää.

Voihan tässä toivoa, että Inca tuosta tokenee itsekseen, mutta toiveajattelua se taitaa olla, niin on koira surullisen oloinen kuin vaan koira olla saattaa.