sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Markkina- ja kaupunkihumua

Liian kovan pakkasen vuoksi emme lähteneet agilitiin, en edes tiedä, onko kääppänöillä jokin pakkasraja, mutta meillä on. Sentään emme aivan tyhjin toimin ole olleet, vaan käväisimme kaupungilla harjoittelemassa hyvää käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa.

Vanhalla Suurtorilla oli joulumarkkinat, mutta väentungosta ei juurikaan ollut kolean ilman vuoksi. Inca kulki nätisti vieressä, tosin se kovasti yritti nuuhkutella ihmisiä, jos ne olivat nuuhkutusetäisyydellä ja olihan siellä kai hyviä tuoksuja, lampaantaljat ainakin tuntuivat kiinnostavan Incaa.

Markkinoilta kävelimme joenrantaa Hansaan lämmittelemään hetkeksi. Kävimme stokkalla ja menimme sen pyöröovesta ulos katsomaan joulukatua, joka ei päivänvalossa näyttänyt yhtään miltään. Sieltä matka jatkui Puolalanpuistoon, Hansaan (lämmittelemään), kauppahallin pihalle, kauppatorille, Hansaan (lämmittelemään) ja viimein bussiin joka toi meidät kotiin.

Ainoa "uhkaava" tilanne oli, kun tiernapojat esiintyivät ja lauloivat Hansassa. Se oli sen verran outo esitys Incasta, että se haukahti muutaman kerran kummallista porukkaa ja melua. No, en jäänyt siihen hengailemaan, vaan kipitimme ohi nopeasti, ettei häiritä muiden nautintoa.

Hienosti meni reissu, eikä voi muuta sanoa kuin että Inca on rauhoittunut paljon ja oppinut käyttäytymään varsin hyvin. Harjoittelimme eri paikoissa liikkeestä istumaan menemistä ja seisomaan jäämistä ja kyllä ne sujuvat oudoissa ympäristöissä samalla lailla kuin harjoituksissa tai kotiympyröissä. Kaikesta hälinästä huolimatta Inca siis kuuntelee ja kuulee minua, ainakin jos sille päälle sattuu!

lauantai 27. marraskuuta 2010

Tokoilua

Pakkasesta huolimatta menimme tänään tokoilemaan, hallissa oli suorastaan lämmin! Ei se tietääkseni ole lämmitetty halli, vaikka siltä se tuntuikin. Joka tapauksessa oli ihan kivat harkat, eikä vähiten siksi, että tämän kertainen kouluttaja sanoi meille, että voimme siirtyä osaavien ryhmään :) :) Joo, olen tuota itsekin ajatellut, koska kovin paljon ei meillä enää ole haastetta tässä ryhmässä, mutta en ole asiaa sitten sen enempää pohtinut. Nyt kun kouluttajakin tuon totesi, niin kivaltahan se tuntui. Ollaan siis ihan oikeasti edistytty tai koira on varttunut ja emäntä siinä ohessa! Yhteistyö pelaa.

Incahan on ihan hyvin hanskassa ja tekee aktiivisesti kaikkea, mitä pitääkin. Selvä ero on, kun vertaa ryhmässä oleviin pienempiin pentuihin tai siihen, millainen sählä Inca pikkupentuna oli.

Tänään harjoittelimme paljon seuraamista ja liikkeelle lähtöä. Teimme täyskäännöksiä oikeaan ja vasempaan, harjoittelimme seuraamista korostetun hitaasti ja juosten, koira liikkeestä maahan, koira liikkeestä seisomaan ja sitten vielä teimme seuraamista kouluttajan ohjeitten mukaan eli kääntyilimme, pysähtelimme, juoksimme jne. Sitten oli vielä paikallaolo- ja ohitusharjoituksia.

Jahka vähän vielä harjoittelemme, niin voimme kohta osallistua möllitokoihin ja ainahan voi mennä katsomaan, millaisia epäviralliset tokokokeet ovat. Olen noita tokoliikkeitä lueskellut netistä, että vähän tiedän, mihin tässä pyritään ja ollaan menossa. Vaikka varsinaisesti en ole menossa mihinkään, en ole siis suunnitellut tokoilua sen enempää kuin mitään muutakaan, mitä Incan kanssa olen puuhaillut. Se on vaan edelleenkin pääasia, että koirasta tulee yhteiskuntakelpoinen ja sen saavuttamiseksi kaikki monipuolinen yhdessä puuhaaminen on hyvä juttu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Haalarihommia ja jäänestoaineita

Talvi sen kun kiristää otettaan ja nyt pakkanen kieppuu jo -10 asteessa, mikä näillä main ja näihin aikoihin vuodesta on kait enemmän kuin harvinaista. Mutta se tiesi sitä, että Inca sai tänään haalarit koekäyttöön :(

Pukemisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta pihalle kun pääsimme, Inca päätti, että näissä tamineissa en astu askeltakaan ja se on varma se. Nelitassujarrutusta, nameilla maanittelukin turhaa, että eipä auttanut muu kuin mennä vaan eteenpäin, kyllä koira perässä tulee, kun remmissä oli. Ja tuli. Vastahakoisesti, mutta tuli kumminkin. Vauhtikin siitä parantui, kun kovasti kehuin, miten hieno koira Inca on ja palkkasin nameilla :) Teimme semmoisen sopivan pitkän lenkin, että Inca vähän tottui uuteen asuunsa. Muutoin on pärjätty ihan vaan best frendin takilla. Jotain suojaa täytyy olla, kun Incan turkki ei vielä ole kovin pitkä, eikä se ole kovin paksukaan, joten pureva viimahan siitä menee läpi.

Ja toinen vähemmän kiva juttu on lumi- tai jääpaakut tassuissa. Niitä tulee helposti anturoiden väliin ja niitä Inca pureksii pois, eihän semmoisilla ole mukava kävellä. Mitään näppärää konstia en netistä löytänyt, mutta tassuvahaa ja jotain mehiläisvahaa niihin laitoin ja tuo sekoitus vähän auttoi. En tiedä, paljonko vahoista jäi anturoihin, kun Inca nuoli tassujaan innolla, nam! Ruokaöljyä, tossuja ja trimmaamista ovat jotkut kokeilleet, mutta en voi Incan jalkoja trimmata, kun olemme näyttelyyn menossa (anturoitten välistä karvat olen lyhentänyt). Tossuja tai sukkia on turha kait yrittääkään laittaa jalkoihin, mutta ruokaöljyä voi kokeilla. Kotona jääpaakut sulavat suihkussa ja tassusuihkuja otetaankin usein.

Hiihtäjiä emme ole vielä nähneet, vaikka lunta on sen verran, että kuntopolulla jo pääsee hiihtämään. Odottelen tässä vaan Inca ensireaktioita, kun se näkee hiihtäjiä.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Leikkikaveri


Fiina-neiti kävi leikkimässä Incan kanssa, tosin se oli aluksi vähän ihmeissään, että minnes tultiin, ja Incan raakaluun jämät (nami nami) olivatkin paljon kiinnostavampia kuin ympärillä tohottava Inca. Se taas oli ihmeissään, kun kiva koirakaveri ei innostu leikkimään, vaikka se kuinka yritti.

Fiina tosiaan ihastui Incan luukasaan ja kuskasi luita yksi kerrallaan keittiön ruokakupista olkkariin, tosin isoimmat luut jäivät kuppiin, olivat liian painavia pienelle pennulle ja sen hampaille. Fiina on puoli vuotta Incaa nuorempi eli se on nyt nelikuinen.

Mutta kyllä leikitkin sitten alkoivat ja hyvin koirat taas viihtyivät keskenään, kun vauhtiin pääsivät. Siitä on kuukauden verran, kun ne viimeksi näkivät toisensa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Niitä näitä

Ilmoitin meidät tammikuun näyttelyyn. Kilpailemme jo junioriluokassa, emme enää missään pentuluokassa. Ja tammikuussahan Inca täyttää yhden vuoden! Seisominenkin on alkanut sujua ihan yhtäkkiä paljon paremmin kuin ennen, joten jotain pentumaista hössötystä on jäänyt taakse. Ja onhan tässä aikaa varttua ja harjoitella vaikka mitä, että voi meistä tulla mitä tahansa mestareita.

Nyt kun on ulkona kylmä komennan Incan lenkeillä aina välillä seisomaan istumisen ja maahan menemisen sijaan. Ne se osaakin vallan hyvin, mutta niitä on harjoiteltukin paljon ja jostain syystä ne ovat olleet helpompia kuin tuo seisominen. Incahan istuu viereen, jos pysähdyn, ilman käskyäkin.

Eilen olimme tokoilemassa oikein mallikkaasti ilman mitään hulinoita tai muita kommervenkkejä. Tänään oli vuorossa agility ja se meni vähintään yhtä mallikkaasti kuin tokokin, vaikka oli vasta meidän kolmas agilitytunti.

Nyt meitä varten oli tehty pitkä rata, jossa oli hyppyjä, putkia, pussi ja muuri. Ainoastaan pussi tuotti aluksi Incalle päänvaivaa, mutta pian se hoksasi taas, että kannattaa juosta pussin läpi, kun sitten saa namia. Kouluttaja piti ekaksi pussia vähän koholla, että Inca näki, mitä pussin päässä on. Kun sitten harjoittelimme itseksemme, niin Inca juoksi pussin läpi jo ilman apuja. Muurikin meni hyvin, vaikka se oli uusi juttu puhumattakaan nyt putkista, jotka eivät enää tuottaneet minkäänlaista päänvaivaa. Mutkaputkikin meni kuin vanhalta mestarilta. Ja Inca osasi myös hienosti kiertää vimpan hyppyesteen, mutta toki se tietää, mitä kierrä tarkoittaa. On sitä harjoiteltu kotona.

Toinen harjoittelurata muodostui kolmesta vierekkäisestä ja kolmesta peräkkäisestä hyppyesteestä. Sekin meni hyvin kun ottaa taas huomioon, että emäntä on ihan ekakertalainen näissä hommissa. Vierekkäiset esteet menivät niin kuin pitikin (nameja jokaisessa välissä palkaksi), samoin perättäiset. Sanoin Incalle, että eteen ja Inca hyppeli kaikkien esteitten yli, vaikka meinasikin jokaisessa välissä, että nyt olisi jo namin vuoro. Namia sai vasta kun oli hypellyt kaikki kolme estettä.

Joo, tällä kertaa oli hyvä kouluttaja ja todellakin teimme suunnilleen koko tunnin hommia. Silloin kun ei ollut oma vuoro, harjoittelimme sillä radalla, joka oli vapaa. Ei tullut kylmäkään ja tuli koko tunti hyödynnettyä hyvin harjoitteluun turhan seisoskelemisen sijaan. En tiedä, miksi aiemmat kouluttajat ovat kehottaneet seisomaan reunassa (ettei tapahdu mitään äksidenttejä).

Keitin koulutusnameiksi possun kieltä ja kuivattelin palasia taas uunissa. Sehän vasta herkkua oli ja Inca olisi siitä hyvästä tehnyt mitä vaan. Ehkä sillä oli osansa hyvään suoritukseen. Joka tapauksessa on kiva, kun koira oppii uusia juttuja eli tekemään sitä, mitä siltä pyydän. Kyllähän koira joutuu kovasti tekemään töitä, että se hoksaa, mitä siltä vaaditaan. Hyvää aivojumppaa fyysisen jumpan lisäksi. Ja kai se koirasta on kivaakin, ainakin putkien läpi juokseminen! Ja on se aivojumppaa emännällekin, ei emäntä sen vähemmällä pääse, kaikkea muuta!

Talvi meillä jatkuu ja jostain syystä Inca nuuskuttaa aivan uudella innolla kaikkea. Sen kuono on ihan valkoinen, kun se tuhistelee hangessa hajujen perässä. Näimme Rontti-lagottoa ja sillä oli aivan samat elkeet. Mahtaako lumi muuttaa hajuja, tehdä niistä mielenkiintoisempia tai ovatko hajut jotenkin piilossa lumen alla.

Niin ja Inca on ihmetellyt pulkkailijoita ja vähän haukkunutkin niitä, ihan outoa porukkaa ilmestynyt sen elinpiiriin. Yksi lapsihiihtäjäkin on bongattu ja sitäkin Inca katsoi kauan ja hartaasti, mutta hiljaa. Vielä ei sentään ole niin paljon lunta, että aikuiset pääsisivät suksimaan. Siinä vauhdissa ihmettelemistä pienellä koiralla vasta onkin.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Lisää talvikuvia

Tässä eilisiä kuvia vielä muutama:




torstai 18. marraskuuta 2010

Lumista on!


Lunta on kuonon päällä ja lumipaakkuja tassuissa eli meillä on taas talvi tullut. Nyt se ehkä kestää pitempään kuin edellinen, kun ennustajat ennustavat pakkasta lähipäiviksi. Lumipaakut tassuissa eivät ole kivoja ja Inca niitä välillä pureskelee pois ja emäntäkin yrittää repiä paakkuja parhaan kykynsä mukaan pois. Tarvitaan paakunestoainetta! No ensimmäiseksi pitää vähän siistiä tassujen karvoja ja katsoa, mitä se vaikuttaa.

Kävimme hakemassa talvihaalarin Karvakorvista. Nyt saa viima ja pakkanen tulla meidän puolestamme. (Kuvassa on best frendin sadeviitta). Punnitsin Incan kaupassa, kun siellä on semmoinen kunnon vaaka. Inca painaa 16 kiloa. Potra tyttö! Ei se mielestäni ole liian potra, mutta hyvät ja vahvat lihakset sillä on (hierojan ammattitaidolla huomioitu!!). Kesällä tuomari sanoi, että Inca saisi olla vankempi. Nyt se vissiin sitten on.

Ostin lampaan luita samalla reissulla, kun niitä oli kauppaan tullut. Saa Inca taas uudenlaista jyystettävää. Vaihtelua ruokavalioon.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Melkein eksyksissä

Emäntä kuljetti koiraansa taas Lausteen metsissä sinne tänne tietämättä, että minne. Emännän päätä ei paljon palella, kun niin huolettomasti kulkee vieraissa maastoissa. Tulipa kuljettua ja katseltua metsämaisemia ja kalliomaisemia. Kun sitten tulla tupsahdimme ihmisten ilmoille, niin emäntä kuvitteli olevansa taas ihan jossain muualla kuin oli. Onneksi löytyi pari ystävällistä tienneuvojaa ja löysimme takaisin kuntopolulle ja tuttuihin maisemiin. Lopultakaan emme olleet kovin kauas eksyneet, mutta sen verran kuitenkin, että ilman apua varmaan hortoilisimme vieläkin jossakin etsien tietä kotiin.

Mukavia uusi polkuja kumminkin löytyi vaikka kuinka paljon, joissa on kiva ulkoilla koiran kanssa. Ei nimittäin ole ruuhkaa noilla poluilla ja Incalla on uutta nuuskittavaa. Tuon "oman" metsän polut ja maastot se tuntee kuin omat taskunsa, että sen puoleen on kiva käydä aina välillä muuallakin lenkillä ja tuulettumassa.

Kotona odotti kaksi sulanutta siipeä ja nam, että maistuivat hyviltä. Kävimme eilen meidän Mustissa ja Mirrissä tsekkaamassa raakaruokatarjontaa (ei kovin hyvä) ja ostimme siipiä lisää ja myös broilerin sydämiä. M&M myy niitä irtotavarana eli kumpaisiakin voi ostaa semmoisen kasan kun haluaa. Jäätyneitä siipiä myyjä hakkasi vasaralla irti. Karvakorvissa tuotteet on kilon pakkauksissa. Hyvin maistuvat Incalle raa'at ruuat, jopa naudanmahamössö, joka ei näytä ihmisestä kovinkaan herkulliselta. Koira ei kai arvioi muuta kuin hajua ja makua, ne lienevät erinomaiset!

Possun sydämiä olen pitkästä aikaa keitellyt namipaloiksi. Nyt kuivaan pieneksi pilkotut palat uunissa, niin niitä on mukavampi käsitellä. Inca vaan joutuu kaihoisasti katsomaan herkkupaloja ja nuuhkimaan ihanaa tuoksua, joka uunista kantautuu sen nenään. Koiranelämää :(

tiistai 16. marraskuuta 2010

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Halliharkoissa

Eilen olimme tokoilemassa ja tänään oli vuorossa agilitiä. Tokot menivät muuten oikein hyvin, mutta pari villakoiraa ja Inca järjestivät pikkuisen juoksushoun kesken kaiken :D Koirilla oli villalankaremmit ja kappas vaan, kun nämä komeljanttarit kekkasivat toisensa ja alkoivat juosta, niin ei niitä pidellyt villalangat eikä muutkaan. Tosi kiva leikki!! Pennut on pentuja, minkäs sille voi.

Siinä meni tovi, että saatiin koirat tokeentumaan. Tuossa ei paljon kannata lähteä itse juoksemaan oman koiran perään, kun siinä jää toiseksi joka tapauksessa. Ja luoksetulo ei tietenkään ole mitään, vaikka miten päin kutsuisi, että sekin on melko turhaa. Jotenkin se tilanne siitä rauhoittui ja Incakin sai jarrut päälle ja tuli kuin tulinkin emäntänsä luo. Päästiin jatkamaan tarpeellista koulutusta.

Agility oli ATT:n hallissa, jossa olimme nyt ensimmäisen kerran. Harjoittelimme putkea, jonka Inca meni jo "rutinoidusti" läpi, sitten oli vuorossa hyppyeste+putki+hyppyeste ja sekin meni hyvin. Luulin, että puomille Inca kipittää ilman sen suurempaa ihmettelyä, mutta eipä kipittänytkään. Nameilla mentiin varovasti ja epäilevästi ja välillä Inca olisi kait lopettanut leikin kesken, jos siltä olisi kysytty. Lopulta päästiin puomi kumminkin läpi ja varmasti seuraava kerta menee jo sujuvammin.

Hyppy+mutkaputki+hyppy ei tuottanut muuta ongelmaa kuin, että ensin Inca kääntyi putkessa takaisin. Mutta kun se hoksasi, että ahaa, tämänkin putken jälkeen saa namia, niin johan Inca sujahti hyvin putken läpi. Putki taitaa olla lemppari numero yksi!

Aika hyvin kuitenkin kaiken kaikkiaan, kun tämä oli vasta meidän toinen kertamme agilitissä. Sitä odottamista vaan on paljon ja ainakin suhteessa hallilla vietettyyn aikaan. Koiria oli kait tusinan verran, että ottaahan se oman aikansa, kun jokainen vuorollaan tekee omat juttunsa. Toiset tekevät vikkelämmin, kun tietävät, mistä on kyse ja osaavat, mutta sitten on niitä (meitä), jotka vasta aloittelevat ja joiden kanssa aikaa menee pikkuisen enemmän. Juu ja hallilla oli melkein kylmempi kuin ulkona! Vai johtuiko se seisoskelemisesta. Mutta hieno harjoitteluhalli se on.

lauantai 13. marraskuuta 2010

10 kk

Eilen Inca täytti 10 kuukautta, niin se aika vierähtää. Päivän kunniaksi Inca sai kaksi siipeä, eikä niiden syömiseen kauan mennyt aikaa. Rousk rousk vaan kuului, kun luut rusentuivat Incan hampaissa. Jostain luin, että kanan siivet ovat hyviä, koska niistä koira syö kaiken eli luut, lihan ja nahan, joissa kaikissa on sellaisia ravintoaineita, joita koira tarvitsee. Nahassa on rasvoja ja nahkaa ei ole muitten elukoitten luissa.

Ja vaikka asettelin siivet ruokapaikalle kuppiin, niin siitäpä Inca kantoi ensin yhden siiven olkkariin ja söi sen, haki toisen olkkariin ja söi sen. Hmm. Jospa siirrän ruokapaikan olkkarin maton päälle, niin minnekähän Inca sitten siirtyy syömään luita.

Ja siipiruuan vastapainoksi ja juhlan kunniaksi Inca sai eilen myös purkillisen Cesaria, herkkua! Sitä Inca ostaisi. Mitä ihmeen makuaineita siinä ruuassa mahtaa olla, kun se on niin herkkua. Tuo taisi olla toinen Cesar, jonka Inca on syönyt, joten kovin paljon ei sillä olla herkuteltu.

Viimeisimmässä Koiramme-lehdessä on artikkelit sekä barffauksesta että koiran vaatteista, joten olimme hyvin ajankohtaisilla ostoksilla Karvakorvissa! Tosin, kun olimme ostoksilla, ei lehti ollut vielä tullut. Siinä lehdessä on muutenkin usein hyviä ja kiinnostavia artikkeleita kuten nyt vaikkapa juttu opaskoirakouluttajasta. Toisella tapaa kiinnostavia taas ovat artikkelit vaikkapa vuoden näyttelykoirakilpailusta. Vähän niin kuin formulaa tms. Tämmöiselle kilpailuvietittömälle ja melkeinpä kilpailuvastaiselle ihmiselle hieman hämmästyttäviä asioita. Mutta harrastus mikä harrastus, asia mikä asia, kaikesta ihminen kilpailee.

Näyttelyistä puheen ollen pitää tässä pian ilmoittautua tammikuun näyttelyyn. Vaikka eilen kun katsoin koirakuiskaajaa, niin yhdeltä koiralta kuiskaaja leikkasi ensimmäiseksi turkin alta silmät näkyviin, koska koiran kanssa ei voi kommunikoida, jos ei näe sen silmiä. Olen niin samaa mieltä. Kohta Incan silmät alkavat olla taas enemmän tai vähemmän piilossa, eikä se ole ole kivaa.

torstai 11. marraskuuta 2010

Ruoka- ja vaateostoksilla

Käväisimme Karvakorvissa ostamassa broilerin siipiä, jotain Murren Murkinan poromössöruokaa ja nameiksi Natural Menuta. Tuosta meidän marketista saa kyllä naudanluita ja muuta vastaavaa, mutta ei muun elukan lihaa (siis koirille tarkoitettua). Siksi ostin noita siipiä ja poroa, että tulee kokeiltua ja vaihtelua ruokavalioon.

Incahan tykkää luista ja jyystää niitä olkkarin lattialla. Nyt olen saanut luut pysymään yhden Incan makuualustan päällä, joten matto säästyy veritahroilta. En ymmärrä, miksi luut pitää kantaa olkkariin ja syödä siellä. Ehkä luu on "saalis", joka mennään syömään rauhaisaan paikkaan (niin kuin täällä olisi jossain rauhatonta!).

Nappulat ovat nykyisin nameina koulutuksissa ja ulkona, mutta harvemmin ruokakupilla ruokana. Liha-kasvismössöä olen laittanut viimeaikoina aika paljon eli jauhelihaa ja sitten tehosekoittemilla erilaisia raakoja kasviksia ja jotain hedelmiä mössöksi, piimää, öljyä, välillä keltuaista, ja avot, kyllä maistuu. Toisaalta Inca ei syö liikaa eli se jättää mitä tahansa ruokaa, jos sille ei enää maistu. Siinä mielessä helppoa, että en mitenkään laske ja punnitse sen ruoka-annoksia, kun se tuntuu itse tietävän oman ravinnontarpeensa. Se ei ole ahne.

Ruoka-ajatkin meillä ovat niin ja näin, ei mitään tarkkaa aikataulua milloin syödään. Mutta aamuisin Inca ei syö mitään. Vasta aamupäivälenkin jälkeen se syö, jos on syödäkseen ja sitten illalla johonkin aikaan.

En nyt vielä ole vannoutunut barffaaja (ja tuskin minusta sellaista tuleekaan), mutta jotenkin tuntuu luonnollisemmalta, että koira saa nyt ainakin vähintään erilaisia raakaluita pureskeltavakseen. Enhän itsekään syö päivästä toiseen aina samaa teollisesti valmistettua ruokaa, tylsäähän se olisi, vaikka miten tasapainoista ruokaa olisikin. No koira ei ole ihminen, että hyvinkin se tyytyy siihen, mitä emäntä antaa, jos meinaa hengissä pysyä. Ja nappulat ovat käteviä, kun ollaan jossain reissussa, joten sen vuoksi ne pysyvät kuvioissa mukana.

Katselin Karvakorvien takkimallistoa, joka on Kaarinan eläinpukimon tuotantoa. Minun ei pitänyt vielä ostaa mitään talven varalle, mutta kun siinä kokeilimme talvihaalareita, niin sittenpä tuli tehtyä tilauskin saman tien. Vaatehan on siinä mielessä yksilöllinen, että se tehdään koiran mittojen mukaan (jos sopivaa ei löydy) ja asiakkaan valitsemista kankaista. Toimitusaika on kaksi viikkoa.

Haalarissa on lahkeet ja siihen tulee fleesvuori ja heijastinnauhaa sinne tänne. Pääliskangas on jotain vettä hylkivää ja tuulta pitävää kangasta. Incahan ei tietenkään tykkää moisesta kapistuksesta. Kyllä se haalarin antoi laittaa päälle, mutta voi sitä "kävelyä" haalari päällä :D :D Eihän Inca tykkää edes heijastinliivistä tai sadeviitasta, joten lahkeelliset haalarit nyt ovat vihoviimeinen kapistus! Minä siis odotan kunnon talvea ja Inca todennäköisesti haluaa, että me muutamme talveksi Espanjaan :D

Tuo Karvakorvat on tosi kiva puoti ja siellä saa ihan oikeasti hyvää palvelua, vaikka ei nyt ostaisi haalariakaan. Ja pitäähän sitä tukea paikallista yrittäjää ja siksi ostin tuon talvihaalarin sieltä. Hurttia nyt on joka koiralla, harvemmalla "yksilöllinen" haalari.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Hierontakurssilta valmistuneet :)

Olemme nyt hierontamestareita, kisällejä tai ainakin oppityttöjä! Kurssi siis saatiin päätökseen hyvissä merkeissä.

Koirat olivat taas kaikki rauhallisia ja Incakin (onhan sekin koira, vai onko?). Aluksi jokainen hieroi koiransa ja sen jälkeen oli pisutauko ja lopulta opettelimme venytykset. Minä en kovin kauan hiero Incaa, ehkä semmoinen 20 minsaa koko koira, enkä tuollakaan sen kauemmin hieronut. Kunhan nyt ensin opitaan systeemit, niin sitten hierotaan pitempi aika.

Venyttelyistä ajattelin, että no niistä ei Incan kanssa tule mitään, mutta tuli kumminkin. Etu- ja takajalat venyteltiin eteen ja taakse, pää alas (niska) ja pää ylös (kaula) ja koko koira takajaloille omaa vartaloa vasten pystyyn, kissavenytys (selkä pyöristyy), hännän venytys, kaulan venytys sivuille sekä vielä kropan venytys vasemmalle ja oikealle eli kyljet venyy. Ne oli semmoisia varovaisia venytyksiä, mutta kaikki sain tehtyä. Osan niistä tein nameja apuna käyttäen.

Ihan mukavaa puuhaa tuo hieronta kaiken kaikkiaan on ja toivottavasti siitä on jatkossa jotain hyötyäkin. Siis muutakin hyötyä kuin se, että koira tottuu olemaan käsiteltävänä. Ehkä näitä taitoja tarvitaan sitten, kun alamme oikeasti harrastamaan jotain.

Niin ja ne lumet sitten ovat jo menneen talven lumia eli floskaksihan kaikki muuttui. Aamulla oli viisi astetta lämmintä ja floska sen mukaista. Kaikki lumet eivät vielä kuitenkaan ole sulaneet, mutta varmaan sulavat, kun vesisateita ja lämpöasteita on vallan luvassa.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Lunta, jee!

Kyllä talvipentu lumen tunnistaa, ainakin Inca. Nyt meillä on sen verran lunta, että tuota voi jo kutsua ensilumeksi, tosin se ei taida kovin kauan maassa pysyä.

Aamupäivällä ei vielä ollut valkoista kuin hiven, mutta iltapäivällä saimme jo "tarpoa" lumessa. Lumipalloja ei oikein tullut, sen verran oli pakkasen puolella. Mutta nekin pienet pallerot, jotka sain pyöriteltyä, toivat mieleen kevään, jolloin Inca juoksenteli lumikokkareiden ja -pallojen perään innolla ja muutenkin möyhi lumessa koko pienen pennun energialla. Taitaa se jotenkin muistaa, mitä lumipallot ovat, sillä niin odottavan näköisenä se katseli pallonpyöritysyrityksiäni. Vielä tuolla ei kovin paljon möyhitä, mutta iltalenkillä Inca säikähti pahan päiväisesti pientä lumikasaa yhden portin vieressä. Näytti varmaan iltavalaistuksessa oudolta ja eihän siinä kohtaa ennen ole tuommoista kasaa ollut...

Ja nyt, kun lumessa näkee jälkiä, tietää, mitä Inca nuuskii. Se nuuskii koirien tassujen jälkiä ja ihmisten kengänjälkiä. Ja hyvin Inca bongasi pupun jäljetkin. Nähtiin pupu aika kaukaa, mutta kun päästiin niille main, missä pupu loikki, niin Incapa heti hoksasi jäljet ja alkoi nuuskuttaa niitä. Olisi kiva tietää, miltä pupun tassunjäljet tuoksuvat ja mitä informaatiota koira niistä saa irti. Se taitaa jäädä salaisuudeksi.

Huomenna menemme taas hierontakurssille ja nyt on kai vuorossa ainakin venyttelyn opettelua. Olen joka päivä hieronut Incaa, mutta vain vähän aikaa, ettei se vallan tympäänny minun jatkuvaan hipelöintiini. Olen kuitenkin käynyt koko koiran läpi joka kerta ja nopeasti on jäänyt mieleen, miten mitäkin kohtaa hierotaan. En tarvitse enää lunttilappua. Normaalistihan ei koiraa tietenkään tarvitse jatkuvasti olla hieromassa. Opinpa minä nyt hieromaan ja tuntemaan koirani kropan ja Inca oppii olemaan hierottavanani.

Ai niin, kyllä se maksakin massuun meni. Ensin Inca kanniskeli palasia olkkarin maton päälle ja joku pala eksyi sängyn päällekin, eikä se tuntunut "osaavan" syödä niitä, mutta lopulta se söi ne. Hyvin maistuivat.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Föriajelua ja ensilunta

Mahtaako tuosta lumenrippeestä voida käyttää nimitystä ensilumi, mutta ainakin Inca innolla nuoli sitä asfaltilta. Maistui varmaan hyvältä! Ja välillä minulla oli ruskea koira valkoisin merkein :) Tosiaan ensimmäiset lumet ovat sataneet, vaikka sulivatkin saman tien pois.

Emäntä sai tänään sen verran itsestään irti, että vei koiransa kaupunkikävelylle ja tutustumaan taas uusiin paikkoihin ja vähän vanhoihinkin. Meillä kun on semmoinen vekotin, mitä ei muualla Suomessa ole, niin pitihän Inca viedä siihen vekottimeen eli föriin. Onhan Inca lossiajelulla ollut, mutta se on ihan eri juttu kuin föriajelu. Ja aika jännittävää se ajelu olikin, mutta hyvin siitä selvittiin, mitä Inca nyt vähän tärisi förin kyydissä, sen verran outoa kyyti oli.

Kävelimme joenrantaa ja Inca nuuskutteli kaupunkikoirien hajuja ja muita kaupungin tuoksuja ja minä katselin Borea, Varvintorin luistinbaanaa (sellainen "jää", joka ei sula) ja siltatyömaata. Kävimme myös Hansassa hengailemassa, ajelimme siellä hissillä (erilainen hissi kuin kotona) ja kuljeskelimme sinne tänne tärkeän oloisina.

Aika hiljaista oli kaupungin hyörinä, joten siellä oli mukava kävellä. Incasta en tiedä, oliko sillä mukavaa vai ei, ainakin reissu väsytti sitä niin, että se ei syönyt maksanpaloja, joita sille tarjosin. Tosin se on ennen saanut maksan jauhettuna ja sotkutettuna mössönä, joten ehkä palat tuntuivat oudolta. Maksa kumminkin on sen herkkua, että ehkä palat sujahtavat massuun myöhemmin.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Halliharkat

Olimme kääppänöiden halliharkoissa tokoilemassa. Muuten ihan kiva, mutta kun joukossa on pari lähes jatkuvasti haukkuvaa koiraa, niin se vähän häiritsee, jos ei muuta, niin kuulemista. Hallissa on vähän eri kuin ulkosalla, jossa ääni hajoaa ympäristöön. Incaa tosin koirien haukut eivät häiritse, se ei ollut moksiskaan, vaan jopa kellahti selälleen, kun sitä rapsuttelin. Mutta mukavaa on, kun oma koira ei hauku tuommoisissa tilanteissa, vaan on rauhallinen. Tuntuu olevan kovin vaikea saada koiria hiljenemään. No, onhan Incallakin ne omat haukkupaikat...

Olikin kivat harkat, kun oli kaksi kouluttajaa, toinen otti ekakertalaiset ja toinen meidät "paljon" osaavat. Luoksetuloa, seuraamista, maahanmenemistä, seisomista ainakin harjoiteltiin sekä eteen-koske-liikettä. Inca antoi taas katsoa hampaat hienosti, eikä sen luoksepäästävyydessä tosiaan ole moitteen sijaa. Tuolla saa hyvää harjoitusta, kun on eri kouluttajia, eikä aina sama hampaitten katsoja.

Hieman mutkikas matka hallille on, mutta kyllä sinne bussilla pääsee ja lopuksi on semmoinen kilsan kävelymatka, että tulee lenkityskin suoritettua ennen harjoituksia.

Olemme lenkkeilleet paljon ihan uusissa maastoissa ja tehneet kävelylenkkejä myös vilkkaan liikenteen seassa. Halisissa Aurajoen rannoilla ja Lausteen lenkkipoluilla olemme seikkailleet, molemmissa on tosi kivat koiranulkoilutusmaastot. Joen ranta on semmoista avaraa peltomaisemaa enimmäkseen ja Lausteella on kuntopolun lisäksi laaja frisbeegolfkenttä sekä kiinnostavia metsäpolkuja, joista en tiedä, minne ne vievät. Pitää tutustua niihin.

Vapaamman lenkkeilyn vastapainoksi olemme kävelleet sitten liikenteen seassa eli harjoitelleet kurinalaisempaa kaupunkikäyttäytymistä vilkkaissa liikennevaloissa ja pyöräteillä ja Kupittaan juna-asemalla.

Melkein päivittäin joku ihminen jossain kysyy, onko tuo espanjanvesikoira tai minkä rotuinen koira on. Ja sitten Inca saa kommentteja, että se on kaunis :) Ja niinhän se onkin!

torstai 4. marraskuuta 2010

Hierontaa

Eilen olimme harjoittelemassa koirahierontaa, Inca harjoitteli hierottavana olemista ja minä hieromista :)

Ihmeen rauhallisesti kaikki koirat olivat, ei ollut minkäänlaista hässäkkää. Jokainen otti oman paikkansa lattialla ja useimmat koirat makasivat tyytyväisen oloisina kyljellään ja antoivat hieroa. Inca sen sijaan piti kai tilannetta outona (paikkaa, hieromista, koiria), eikä oikein tahtonut seistä tai maata kunnolla ja rauhassa. No minä en siitä numeroa tehnyt, vaan välillä Inca seisoi, istui ja makasi, kun hieroin. Mutta Inca taisi ollakin nuorin koira koko joukosta, että ymmärtäähän tuommoisen pienen levottomuuden. Mutta hyvin se muutoin oli aloillaan ja kiltisti monista koirista huolimatta.

Kouluttaja näytti omalla koirallaan (grayhound), miten koiraa hierotaan. Ensin hierottiin etupää, sitten selkä ja lopuksi takapää, ensin toinen puoli koirasta ja sitten toinen puoli. Välillä pidetiin pieni pisutauko.

Nyt pitää sitten viikon aikana harjoitella kotona hieromista. Täällä se varmaan sujuukin paremmin. Kouluttaja sanoi, että koiralle voi antaa herkulla täytetyn ja jäädytetyn kongin, jotta koiralla on puuhaa hieronnan aikana ja että se pysyy paremmin paikoillaan. No reippaan ulkoilun jälkeen koira varmaankin on mielellään hierottavana.