...sisälle. Ne pisut vielä menettelee, mutta kakkojen korjaaminen jostain vaikeista paikoista kipsijalan kanssa ovat yhtä helvettiä. Laitoin Incan tänään portin taakse, että sain edes rauhassa mopattua lattian. Ei nyt oikein jaksa taistella siitä, tarraudutaanko moppiin vai ei. Sanoin Incalle, että odottaa siellä ja odottihan se, vähän inisi surkeuttaan, mutta se nyt kuuluu asiaan.
Haukkumistakin riittää ihan yllin kyllin. Aamulla Inca haukkui rappukäytävässä kun kuului jotain kolinaa, kun joku ihminen siellä kulki. Kivaa. Iltaisin Inca on kuin olisi tämän talon vahtikoira, kun menemme iltapisuille. Siinä saa odottaa ja maanitella pitkän tovin, että Inca vahtimiseltaan ehtii pisuta. Tämä on tullut nyt tänä kippsiaikana esiin. Mahtaako johtua tilanteesta vai kuuluuko ikään, tiedä häntä. Myös sisällä Inca on hyvin valppaana ja alkaa vuf vuf vuffuttelmaan, jos jostain kuuluu jotain "outoa" ääntä.
Eilen ulkoiluttajan kanssa Inca oli "rieuhunut" taas kaikelle mahdolliselle, ottanut suuhunsa maasta kaiken mahdollisen ja käyttänyt vissiin koko temppuarsenaalinsa. Edellisenä iltana se sen sijaan käyttäytyi oikein hyvin.
Tänään siirryn Incan kanssa kahden kerran ruokintaan. Pitemmän ajan jo aamuruoka ei ole maistunut juuri ollenkaan ja päiväruokakin vähän milloin mitenkin, mutta paremmin kuin aamiainen. Iltaisin sen sijaan ruokahalua kyllä piisaa. Nyt annan aamuruuan ja seuraavan sapuskan annan alkuillasta. Noinhan me siirryimme neljästä ruokintakerrasta kolmeen, kun ruoka ei tehnyt kauppansa kunnolla joka kerralla. Katsotaan, miten tämä vaikuttaa ruokahaluun.
Tänään ulkoilemme kuonopannan kanssa, katsotaan mitä siitä tulee tai tuleeko mitään. Pari kertaa se on ollut Incalla sisällä lyhyen aikaa, että tottuu siihen, mutta eihän se kiva kapistus ole.
Huomenna tulee viikko täyteen kipsiä, sitten enää VAIN VIISI viikkoa kipsiä. Huomenna on myös jalan röntgenkuvaus, toivottavasti paraneminen on sujunut sillä tavoin kuin pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti