Minulla on kirjastosta lainassa koirahierontakirja, jota lueskelin eilen. Kaikenlaisia hierontatekniikoita siinä esitellään ja kuvien kera opastetaan hieromaan koiraa. On kirjassa myös venyttelyohjeita.
Tänään kun Inca meni aamupäiväunille sänkyyn, rentoutushieroin sitä sivelemällä ja ympyräliikkein. En mitenkään käännellyt Incaa, vaan annoin sen olla sillä tavalla kun se halusi olla. Taisi koira tykätä tuosta käsittelystä, sillä sen oikein huomasi, kun se rauhoittui - vaikka ei rauhaton ollutkaan - ja rentoutui. Sain ihan rauhassa käsitellä sitä, ei pistänyt yhtään hanttiin.
On tuommoiselle villikolle hyvä välillä rentoutua ja rauhoittua ja oppia tuommoiseenkin käsittelyyn. Tassuja hieroin jo eilen, kun laitoin tassurasvaa. Kuulemma koira tykkää yhtä paljon jalkojen hieronnasta kuin ihminenkin, kerrottiin kirjassa.
Inca kulkee edelleen nätisti hihnassa, eikä ole pisunut olkkariin. Täällä on tapahtunut siis melkeinpä ihmeitä, siltä minusta ainakin tuntuu. Nyt kun joku auto (joita näin juhannuksen on liikkeellä aika vähän) jostain tulee, Inca saattaa kääntyä minua päin ja odottaa namia. Ja toki se namia saa. Nakit ovat olleet oivallinen apu, joskin muitakin nameja on. En ole niitä säästellyt, vaan palkannut Incaa usein, että se takuuvarmasti oppii ja muistaa kuinka remmissä kuljetaan hienosti.
Mikään ei ole kurjempaa katseltavaa kuin se, kun koira, siis aikuinen koira, vetää remmissä. Ja toisaalta mikään ei ole mukavampaa katseltavaa kuin se, kun koira kulkee remmissä nätisti. Ja se on kumpaisellekin, sekä koiralle että ulkoiluttajalle, paljon mielyttävämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti