Ja tämä ei ole mikään kettu ja rotta satu vaan todellista elämää. Olisipa ollut kännykkäkamera, olisin ottanut kuvan.
Olimme Incan kanssa tulossa pihalle ulkoilureissulta, kun näin jonkun pystykorvan kulkevan meidän talon oven ohi ja ajattelin, että kenenkäs koira se on. Se ei ollut kenenkään koira, vaan kettu sieltä jolkotteli mistään mitään välittämättä valtaisan iso ja muhkea rotta suussa.
Tuossa se meni meidän nenän edestä, sitten tien yli, käveli kappaleen matkaa pyörätietä, meni toisen tien yli ja painui metsään saaliinsa kanssa.
Inca katseli sitä menoa vähintään yhtä ihmeissään kuin minä :)
Ja tämä on sentään ketulle aikamoinen kivierämaa tai asfalttierämaa, mutta se taisi olla kaupunkilaiskettu, kun niin määrätietoisesti kulki.
Kepit olen heittänyt nurkkaan ja köpöttelen sentään aika hyvin kipsin kanssa. Nyt saan kunnon otteen remmistä ja siis Incasta ja se on loistavaa. Ihmettelen, miten ollenkaan olen sen kanssa pärjännyt silloin, kun jalalle ei saanut astua ja piti pitää kepeistä kiinni ja samalla yrittää pitää remmistä kiinni. Ei ole kummallista, että hikeennyin näihin naapureihin, kyllä se niin vaivalloista menoa silloin oli ja kivuliasta. Mutta toki tahti muuttui ja helpottui, kun saimme mennä rauhassa.
Aamulla vielä kävimme aamupisuilla keppien kanssa, mutta sen jälkeen aloin kulkea ilman niitä ja näytin Incallekin, että enää ei ole keppejä kädessä. Ulkona se sen nyt parhaiten huomaa, kun ote ihan toisenlainen. Kävimme jo kentällä ja sitten kävimme harjoittelemassa suojatien ylitystä, mikä meni vallan hyvin. Namien kanssa Inca seurasi kuin hai laivaa ja oli oikein mallikelpoinen koira. Mutta se oli siinä vaiheessa taas väsynyt ja kuumissaankin. Oli meillä vesipullo mukana ja Inca joi siitä tai kädestäni oikeastaan. Vaikka ei siellä edes ole hellettä, niin Inca läähättää ja hakeutuu varjoon yleensä aina kun aurinko paistaa. Viileä ruoho varjossa varmaan tuntuu mukavalta makuupaikalta.
Tämä on nyt suurta juhlaa jo, vaikka kipsi vielä onkin, mutta elämä koiran kanssa ja muutenkin helpottui huikean paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti