tiistai 31. tammikuuta 2012

Tytöt punaisissaan

Että tämmöstä, me ei tykätä :(


Niin vaan lenkki tehtiin vaatteet päällä, eikä tarvinnut Incan nostella tassujaan. Liinu ei tassuja ole nostellutkaan, mutta saa sekin totutella tossuihin, kun meillä vasta on edessä ne varsinaiset pakkaspäivät. Kumpikaan ei kyllä tykkää yhtään tippaa vaatteista, etenkin takit ovat inhottavia. Liinu yrittää saada sen pois piehtaroimalla maassa ja Inca ravisuttamalla ja vetämällä kuonoa maata pitkin. Tossut siinä touhussa kyllä irtoaa, mutta ei takki :) Onneksi on viime vuodesta kahdet tossut, niin sai Liinukin töppöset jalkaan ilman ompelusessioita. No joo, jos olisi vaikka kolme koiraa, en kyllä jaksaisi pukea niitä, kahden kanssakin miettii, onko tässä mitään järkeä. Noh, missä sitten on?

Liinu päätti aamulla ennen kuutta, että herätys hoi! Minä ja Inca emme olleet samaa mieltä, Inca haukkui ja ärähteli Liinulle ja minä laitoin Liinulle siitä paikasta häkkikolon ja koiran sinne. Ei ihan mennyt nappiin vielä vapaana nukkuminen. Ehkä pitää palata vanhaan systeemiin ja yrittää uudemman kerran joskus myöhemmin.

Ja tänään ohitettiin kiva pieni villakoira, jonka perään Liinu ynisi!

maanantai 30. tammikuuta 2012

Liinun elämää

Juoksut ovat nyt siinä vaiheessa, että tärppipäivät ovat meneillään, eikä erehtyä voi. Incan kanssa saa arvuutella tärppipäiviä, mutta Liinu on eilen ja tänään inissyt ja ynissyt joittenkin koirien luo ja perään ihan tuolla remmilenkillä, mitä se ei koskaan ole vielä tehnyt. Ehkä ne koirat ovat poikakoiria tai sitten muuten vaan houkuttavia :D Kai veri vetää ja minkäs sille pieni koira voi!

Toinen selvä merkki on häntä, jonka se kääntää hienosti sivulle, jos Inca tunkee sopivan lähelle peräpäätä. Tätä on myös ollut havaittavissa eilen ja tänään. Ja nyt siis ovat menossa 14. juoksupäivä. Pikku hiljaa alkaa neidin juoksut kääntyä loppua kohden ja elämä taas normalistoituu ja se on kiva. Incan juoksuthan ovat kuta kuinkin loppu, eikä se enää häslää Liinun ympärillä juuri ollenkaan.

Liinu sai viime yönä vapauden nukkua missä haluaa, sillä en laittanut sitä enää omaan koloonsa nukkumaan. Kaksi kuukautta se nukkui rajatussa tilassa. Kun menin nukkumaan, Liinu kipitti kyllä vauhdilla sängyn viereen ja katsoi minua vähän hämmästyneenä, että hei unohtuikos jotain! Osan aikaa Liinu nukkuikin entisellä paikallaan sängyn vieressä, mutta ilmeisesti se yön aikana on vaihdellut nukkumapaikkaansa. Mitään rähinöitä ei kuitenkaan kuulunut, joten Liinu antoi Incan nukkua rauhassa. Mutta eihän meillä enää päivälläkään kuulu rähinöitä, kun Liinu ei härnäile Incaa. Kai se kuului vaan siihen pentupentuaikaan, jolloin olisi ollut kiva peuhata Incan kanssa ja Inca taas halusi nukkua tai olla rauhassa.

Liinun syöminen on vähän niin ja näin. Luuaterian kanssa ei ole ongelmaa, mutta iltamössöä Liinu ei joko syö ollenkaan tai sitten se närppii sitä vähän. Incalla taas on nyt aivan valtaisan hyvä ruokahalu ja se söisi enemmän mössöjä, mitä sille annan. Tuntuvat olevan ailahtelevaisia, pistetään hormoonitoiminnan syyksi. Kaipa Liinukin alkaa syödä, kunhan unohtaa poikakoirat!

Eilen illalla luulin, että Liinulla on joku kennelyskä, kun se alkoi yhtäkkiä kummasti kakoa kurkkuaan ajoittain. En tosin tiedä, millainen kennelyskä on, siis millaiset oireet siinä ovat, mutta se tuli ekaksi mieleen. Mietin kovin, missä olemme olleet, mistä sen olisi voinut saada, mutta sen voi kai saada helposti mistä vaan, jos sitä on liikeellä, vaikka me ei kyllä edes nuuskutella muita koiria. Tuota ihmeellistä oireilua oli se ilta, mutta ei sen jälkeen. Ehkä Liinulla oli kurkussa vain jotain ylimääräistä, kun koirat illalla nakersivat luunjämiään, mikä sitten aikaa myöten lähti pois. Emäntä on vaan sitä sorttia, että huolestuu ja pelästyy turhan helposti. Eihän siinä muuta, mutta kun koira ei osaa sanoa, että nyt sattuu tästä kohtaa, niin sitten pitää yrittää keksiä, mistä milloinkin on kysymys, onko vakavaa vai vähemmän vakavaa.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Lapsellisia juttuja ja citykoiramaisuuksia

Koirat ovat saaneet nauttia niin lasten seurasta kuin ihanista kaupunkikoirien hajuista :)

Tamperelaiset vesselit kävivät taluttamassa koiria, se on aina hohdokasta hommaa lasten mielestä ja he ovat niiiiin tärkeitä, kun saavat taluttaa koiria. Varta vasten piti kävellä katuja pitkin (eikä mennä metsään), että lapset saavat harrastaa koiratalutusta :D Inca ei ole milläskään siitä, kun joku muu taluttaa, mutta Liinu oli häntä alhaalla, korvat luimussa ja ihan ihmeissään, kun narun päässä hyppelehtikin kohta 6-vuotias pikkumies ja emäntä käveli vierellä. Se oli selvästi hämmentynyt, mutta kyllä se siinä vaan tassutteli :) No joo, kyllä emännästäkin on tosi outoa kulkea kädet tyhjinä.

Tassuttelun kohteena oli pulkkamäki ja vaikka pulkkia on näkynyt liikenteessä ja oma pulkkakin oli mukana, niin kyllä se pulkkamäen touhu ja vauhti ensi alkuun vähän haukutti kumpaistakin, kun sitä ihan vieressä katseltiin. Mutta tottuivathan nuo siihen touhuun nopeasti. Hyvää harjoitusta ja siedätystä molemmille :)

Kotona koirat saivat paljon, paljon halauksia ja rapsutuksia, ne olivat onnessaan. Jotenkin kai luontaista 8-vuotiaalle tytölle halata ja höpöttää koirille, miten ihania ne ovat :) Piilosleikki meni emännän osalta vähän mönkään, kun joka kerta koirat tulivat justiinsa sinne hengailemaan, missä olin piilossa. Ne olivat kummissaan, että mitä se emäntä nyt täällä kykkii ja miksi se nyt on verhon takana :D Vaikea etsijälle arvata, missä olin piilossa.

Pitkästä aikaa koirat pääsivät kaupunkikävelyllekin, sitä vaan tulee harrastettua ihan liian vähän. Se johtuu emännän laiskuudesta ja/tai siitä, että emäntä mieluummin lenkkeilee jossain muualla kuin kaupungilla. Mutta tulipa käveltyä Aurajoen rantaa förille asti ja tehtyä föriajelukin. Olin siinä käsityksessä, että föri olisi ollut talviteloilla ja jää ylitetty puusiltaa pitkin, mutta väärässä olin. Eihän jäätä sen vertaa ole, joten förin kyydillä mentiin joen yli. Inca sitä taisi enemmän harata vastaan kuin Liinu, joskaan kumpikaan ei sen kummemmin pistänyt hanttiin. Föri ei kolise juuri ollenkaan, kun rantalaiturit ovat jäässä, joten se on siksi vähän helpompaa nyt. Incallakin on pitkä aika viimeisestä föriajelusta ja Liinulle tuo oli ensimmäinen kerta. Sitten kävelimme joen toista rantaa takaisin kaupunkiin ja käytiin Hansassa kävelemässä ja hissiajelulla. Paljon oli koirilla matkan aikana hajuja haisteltavana ja ties mitä maisteltavana :)

perjantai 27. tammikuuta 2012

Jäitä tsekkailemassa

Viikko sitten lauantaina Aurajoen jäällä näkyi olevan yksi latu (!), mutta ei yhtään hiihtäjää, ja yksi pilkkijä poraili entisen kampiförin kohdalla reikiä, mutta muuta liikettä jäällä ei ollut. Eilen siellä näkyi pari latua ja förin kohdalla näkyi olevan jälkiä, jotka menivät joen yli. Me emme sinne vielä uskaltautuneet, kun yhtään ihmistä ei jäällä meidän aikanamme näkynyt. Liian uhkarohkeaa ja arveluttavaa. Ja viikko sitten Halistenkoski oli vielä vapaa, joten ei jää ehkä kovin vahva ole.

Tänään kävimme tsekkailemassa Littoistenjärven jään ja sehän näkyi olevan hyvässä mallissa, latu meni ympäri ja ainakin yksi hiihtäjä oli sitä hiihtämässä. Mekin siellä hetken aikaa kävelimme, mutta menimme sitten kovalle maalle metsänsyrjään  viimaa pakoon. Mutta kunhan tässä alkaa kevätaurinko paistaa ja vähän aikaa vielä on pakkasta, että jää vahvistuu, niin eiköhän niitäkin päiviä tule, että me saadaan reippailla kevätaurinkoisella jäällä. :)

Juoksutilanne on edelleen rauhoittunut, vaikka vielä noilla on kisailua silloin tällöin, mikä johtuu kai siitä, että Liinun juoksut ovat parhaimmassa vaiheessa. Stimuloi Incaa :D Liinun ekat juoksut, niin se ei itse kai vielä oikein ymmärrä, mikä sillä on. Saa nyt sitten nähdä, miten näitten suhde muuttuu vai muuttuuko, kun molemmat ovat sukukypsiä, tuleeko narttujen välisiä yhteenottoja vai ei. Ehkä ei tule, pitää olla jämpti vaan noitten kanssa, että tietäävät paikkansa. Tosin niitten touhut tähän asti, kun Liinu on ollut pentu, ovat olleet aikamoisen vauhdikkaita, mutta tiedä sitten, voiko siitä tehdä mitään johtopäätelmiä tulevasta.

Tässä sitä huomaa olevansa tämän tästä uusien kysymysten äärellä nyt, kun on kaksi koiraa huollettavana :D

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Liinu-koira 8 kuukautta :)

Pikkuinen piiperöinen juhlii tänään synttäreitään, tosin mitään juhlia meillä ei nytkään ole. Kummallinen emäntä. Mutta Liinusta on kuluneen kuukauden aikana tullut jotenkin isokoiramaisempi olemukseltaan, vaikka kyllä sen pennuksi tai ainakin nuoreksi koiraksi tunnistaa käytöksestä, siinä on niin paljon pentumaisuutta vielä.

Vaikka pentuaika on ihan kivaa, niin kovasti tykkään, kun koirat aikuistuvat ja niitten omanlainen luonne ja persoona tulee paremmin esiin. Näin oli Incan kanssa ja nyt on Liinun kanssa. Ovathan nämä kaksi melkein kuin yö ja päivä monissa asioissa, vaikka niissä on toki paljon yhtäläisyyksiä. Otetaanpa esimerkiksi kynsienleikkuu. Liinun otan lattialla jalkojeni väliin ja kiepautan sen selälleen ja leikkaan kynnet. Se on tosi rento ja tyytyväinen oloonsa ja tykkää, kun sitä hoidetaan ja päälle vähän rapsutellaan.

Inca ei erityisemmin tykkää kynsien leikkuusta, joskin se ne antaa leikata, mutta se ei ole ikinä lötkötellyt tuolla lailla rentona. Se on vähän kuin, että taasko kynnet pitää leikata, ei kai, nyt vai, ei yhtään huvita ja kiinnosta, onko ihan pakko, et kai sä ole tosissas. Kyllä emäntä vaan on tosissaan. Mutta Incalla on omaa tahtoa paljon enemmän kuin Liinulla ja Inca ikään kuin haluaisi itse päättää, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Liinu on paljon alistuvaisempi ja mukautuvaisempi ja siinä mielessä helpompi. Ei sekään nyt ihan tahdoton ole, mutta ehkä sen omapäisyys kohdentuu enemmän Incaan kuin minuun.

Aika rauhallisesti meni metsälenkki tänäänkin, Inca edelleen kulkee verkkaisesti ja Liinu toheltaa sinne tänne vauhdikkaasti. Vähissä ovat ne kerrat, että koirat juoksisivat yhdessä ja pitäisivät entisenlaista peliään. Liinu välillä oikein härnää Incaa juoksemalla keppi suussa Incaa kohti ja yrittää houkutella sitä jonkilaiseen kisaan, mutta yritykseksi nuo kerrat pääsääntöisesti jäävät. Inca vaan katselee, että mitä toi oikein touhuaa ja jatkaa omissa ajatuksissaan omia puuhiaan. Saa nähdä, milloin se "virkoaa".

Nyt Inca on joka tapauksessa alkanut normalisoitua eli kovin paljon tättähääräämistä ei enää Liinun ympärillä ole (vähän kuitenkin), mutta edelleen se nuolee Liinua ja eritoten noilla hissireissuilla kun mennään ulos ja tullaan sisään. Mikä lie hoivavietti siihen iskenyt. Viidestoista juoksupäivä tänään, loppu häämöttää :) Mutta Liinu seisoo ihan paikoillaan, kun Inca nuolee sen turkkia, kai se tuntuu kivalta :)

Joo niin, luin ilmaisjakelulehdestä, että susihavaintoja on meidän metsälenkkireitellä tehty :O Ja tuolla me ollaan menty vailla huolen häivää täysin tietämättöminä, että siellä voi olla susia. Artikkelissa käskettiin pitää koirat kiinni, kun niitä voi luulla susiksi. No, sanoisin, että nämä kaksi vaikuttavat enemmän nallekarhuilta eli kohta lukee lehdessä, että on tehty karhuhavaintoja....:D Miniversioita tosin!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kaverikoira vaiheessa

Juoksutohinoitten lomassa olen pistänyt kaverikoiratoimintaan mukaan pääsyn alulle. Ollaan nyt ihan alkuvaiheessa, aika näyttää josko Incasta siihen on (tai minusta). Olen täyttänyt kyselylomakkeen, palauttanut sen ja seuraavaksi kait maaliskuussa on yhteislenkki, jolloin uudet koiraehdokkaat testataan eli katsotaan, miten ne tulee touhuun toisten koirien ja ihmisten kanssa. Sitten jos jatkoa seuraa, on vuorossa minun perehdyttäminen toimintaan ja sen jälkeen jo Incakin pääsee mukaan harjoittelemaan.

Jahka saadaan juoksushow päätökseen, pitää alkaa valmentaa Incaa :D Otetaan ohjelmaan semmoisissa paikoissa käyminen, missä ei ennen olla käyty ja käydään niissä paikoissa, joissa ei olla aikoihin käyty.

Kyselylomakkeessa oli kohta, jossa kysyttiin, onko koira osallistunut tapahtumiin, joissa on paljon koiria. No siihen tuli pitkä luettelo, kun niin paljon olen Incan kanssa hengaillut kaikessa mahdollisessa (pentukurssi, arkitottelevaisuus, näyttelykurssia, mätsäreitä vaikka huru mycket, kolme näyttelyä, koiratanssikursseja, sienikurssi, vesikoiratapaamiset, agility, toko...). Ainoa vaikeus tietty on, että kaverikoirat käy erilaisissa laitoksissa ja ne tietenkin on uusia ja outoja paikkoja, mutta katsotaan miten pitkälle meidän rahkeet tällä saralla riittää. Sosiaalinenhan Inca on ja tottunut monenlaisiin ihmisiin ja minäkin sen verran koiraani tunnen, että saan jelpittyä sitä erilaissa kohtaamistilanteissa, jos tarpeen on.

Kiva olisi, jos tuohon mukaan pääsemme, mutta jos ei, niin sitten katsellaan jotain muuta :) Koiran ehdoilla tässä kumminkin mennään kaikkien harrastusten parissa, ei minun. Joo, ei sitä viitsi väkisin vääntää tokoakaan, kun se ei tunnu kauheasti Incaa kiinnostavan. Voishan sitä pakottaa, mutta se ei oikeen kuulu mun ideologiaan. Kunhan koira tuosta vähän vanhenee, niin sitten katsotaan tilanne uusiksi.

Ja koirat ovat alkaneet taas syömään! Iltaruuat ovat menneet molempien massuun jo muutaman päivän ihan hyvällä ruokahalulla. Tänään päivällä Liinu jopa nappasi Incan ruokakupista puolikkaan broitskunsiiven ennen kuin ehdin kissaa sanoa, enkä sitä tietenkään saanut siltä pois. Se hotkasi sen saman tien mahaansa :D Tämmöistä varastamista ei ole ennen ollutkaan. Liinu tosiaan syö siivet sellaista vauhtia, että Inca ei ole ehtinyt ensimmäistään syödä loppuun, kun Liinu on jo hotkinut omansa. Saman verran ne siipiä saavat. Inca syö nautiskellen, Liinu hotkien :D

Ja ehkä Incan juoksut alkavat kääntyä hiljalleen loppuaan kohti, vähän rauhallisempaa ollut tänään steppausrintamalla. Leikkaussuunnitelma jää nyt toistaiseksi odottamaan aikoja parempia eli Liinun vanhenemista.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Illan kisailut!

Emäntä ihmetteli taas, mitä koirat puuhaavat toisessa huoneessa, meni katsomaan, haki kameran, otti vähän kuvaa ja tässä jonkinlainen otos koirien iltapuuhista. Tikru meni kaappiin jäähylle jo viikonloppuna, mutta täältä pitäis laittaa kaappiin Liinun ohella kaikki irtopehmotavara, kuten makuualustat ja muut vastaavat, ne saavat välillä sen päiväistä kyytiä :D Ja lisäksi Inca nuolee Liinua, sen päätä ja turkkia, mitä se ei ikinä ennen ole tehnyt. Etenkin, kun lähdetään ulos, niin hissiä odotellessa ja hississä se nuolee Liinua oikein hartaudella, mutta siitä Liinu taitaa tykätä. Mutta siis, juoksujen loppumista tässä oottelen kovasti...


Steppailu jatkuu

Luulin jo, että tänään olisi ollut rauhallisempaa, mutta vielä mitä! Kyllä Inca vaan steppailee Liinun ympärillä. Tänään 13. juoksupäivä. Ja Liinulla seitsemäs. Kun toisella alkaa tärppipäivät hiljalleen loppua, niin toisella ne on edessä. Huoh. Yksi juoksuinen narttu vielä menee, mutta kaksi on liikaa.

Soitin jo Vettoriin tuosta tähystysleikkauksesta. Muutaman viikon päästä juoksujen loppumisen jälkeen sen voi tehdä, kaksi viikkoa koiralla sairaslomaa ja kukkaro aika paljon tyhjempi. Mutta koiralle helpompi ja kivuttomampi kuin maha auki -systeemi. En vaan taida ollenkaan olla valmis tekemään vielä päätöstä minkäänlaisesta leikkauksesta. Tarvitsen totutteluaikaa ainakin enemmän kuin muutama viikko. Incaan kajoaminen vaan kauhistuttaa, mutta pakko se päätös kai jossain vaiheessa on tehtävä, oli miten vaikeaa tahansa. Jos Inca nukutetaan ja leikataan, tarvitsen itse ison kasan rauhoittavia! Tai ehkä pitää miettiä tämä asia uusiksi koirien leikkausjärjestyksen osalta, en tiedä. Tai sen osalta, että leikkauttaako molemmat, missä järjestyksessä ja koska. Onpa vaikeaa. Tai leikkauttaako ollenkaan. Ja sitten on ne uhkakuvat kohtutulehduksesta ja nisäkasvaimista. Huoh.

No, asiaa on ainakin selvitelty ja minähän en miettimättä, tarkkaan miettimättä, tee mitään isoja päätöksiä. Voi olla, että nämä juoksuhärdellit vaan alkavat ottaa sen verran päähän, että sitten yht'äkkiä huomaakin olevansa valmis operaatioihin.

Tänään oltiin sentään pitkällä metsälenkillä, mutta rauhallisesti se meni. Inca ei yhtään leiki Liinun kanssa ja Liinukin aika maltillisesti sentään kuljeskeli, eikä kovin paljon yrittänyt temppuilla Incan kanssa. Ja ne vähätkin yritykset kielsin, antaa Incan nyt lönkytellä, kun se ei selvästikään tykkää häslätä. Kepistä nämä kyllä innostuivat molemmat, mutta sitä leikkiä ei kovin paljon viitsi kerralla harrastaa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vipinää

Pitää ekaksi mainostaa, että Bonachón-perhe on taas kasvanut 7 uudella hauvavauvalla :) Kennelissä on pikapuoliin vipinää, kunhan kaikki 15 pentua pääsevät jaloilleen ja tutustumaan ihmeelliseen maailmaan!

Ja vipinää on Incan jaloissa aina, kun se on liian lähellä Liinua, kuten hississä. Se alkaa tepastella, ynistä ja jotenkin jäykistyy ja häntä vipattaa pientä vipotusta ja Liinun massunalustaa se kovasti haistelee. Luuleekohan Inca, että Liinu olisi hyväkin partneri? No, Liinu ei oikein ymmärrä asian päälle ja se on kai vähän ihmeissään Incan tepsutteluista ja kummallisesta kiinnostuksesta.

Eilen piti laittaa tikru, isohko pehmotiikeri, kaappiin "rauhoittumaan", Inca kävin sen kanssa kuumana ja Liinu repi tiikeriä Incalta, se leikki repimisleikkiä :D Incan kahdet ekat juoksut ovat menneet paljon rauhallisemmin, lieneekö Liinun vaikutusta vai kokemuksen ja iän tuoma muutos, että se on rauhattomampi ja selvästi huomaa, että tärppipäivät ovat käsillä. Sitten toivottavasti tilanne palautuu ennalleen nopeasti.

Sen verran olen netissä seikkaillut ja ottanut selvää steriloinnista, että saattaapi olla, että sille linjalle lähden joko näitten tai seuraavien juoksujen jälkeen. Jossain tekevät tähystyksellä munasarjojen poistoa eli ei siis avata koko mahaa ja poisteta kohtuakin. Tähystysleikkaus olisi koiralle paljon kivuttomampi ja helpompi, mutta vielä en löytänyt tietoa, tehdäänkö täällä päin sellaista. Ollaan niin jumalan selän takana, että uudet menetelmät hädin tuskin löytävät tiensä tänne :( Kalliimpi se tietenkin on.

Juoksujen kanssa vaan menee tosi paljon aikaa per vuosi. Ihan harrastustenkin kannalta noin kuusi viikkoa on aika paljon, jos juoksut kaksi kertaa vuodessa tulevat. Ja sitten on aika ennen ja jälkeen juoksujen, jolloin koira saattaa käyttäytyä "oudosti". Eli se on melkein koko vuosi, jolloin on jotain hormonaalista meneillään :D Ja kohtutulehduksen mahdollisuus tulisi suljettua pois. Sitä ei siis tarvitse poistaa, tulehdus johtuu hormonaalisista syistä, jotka munasarjojen poistolla eliminoituvat. Aika pitkälle tutkittu ja ajateltu jo tämä asia. Mutta ensin katsellaan, millaista meillä on, kun neidit ovat juoksunsa juosseet. Ja tutkitaan vielä lisää.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Juoksukoiria

Inca kyllä yhtään juokse sanan varsinaisessa merkityksessä, se lönkyttelee, haistelee ja merkkailee, jumittuu ja juuttuu noihin hajumaailmoihinsa. Ja Liinu käyttäytyy melkein samalla lailla, mutta sillä on vielä paljon pentumaista tohellusta, mikä ei kylläkään tehoa Incaan pennin eikä sentin vertaa. Yksinään saa toheltaa. 

Uutuutena on kuvioihin tullut lähinnä Incalle täällä sisällä ihme tepastelua, jolloin se tökkii Liinua kuonollaan ja Liinu vuorostaan välillä saa jotain kohtauksia, jolloin se hyppii vinhasti Incaa päin ja sätkyttelee sitten sen edessä lattialla selällään. Varmaankin tuo, että Liinusta tulee sukukypsä, vaikuttaa nyt näiden kahden välisiin tohinoihin. Koiratanssia nämä eivät harrasta ollenkaan, sisällä ei meuhkata yhtään tippaa, eikä leukapainia ole ollut aikoihin. Toistensa peppuja nuuhkuttelevat tai yrittävät nuuhkutella välillä.

Eilen Liinu söi iltaruokansa ja Incakin melkein kaiken siitä vähästä, mitä sille annoin. Mutta tietysti, kun nuo eivät enää vedä sellaista hulabaloota ulkona, niin eipä kai ruokahalukaan kovin kummoinen ole.

Mietinnässä on, pitäisikö Inca leikata jossain vaiheessa, mutta katellaan nyt, miten se tokenee näistä juoksuista. Meinaan vaan, että ei se ehkä koirallekaan ole kivaa, jos juoksut aina vie puhdin pois ja jos sitä vaikka masentaa. Luonnollista se kai on, mutta luonnossa villinä ja vapaana se toteuttaisi koirana olemistaan jonkun sopivan uroksen kanssa tekemällä pentuja. Nyt siltä on evätty se kiva. Tosin ei uroskoirilla ole sen kivempaa, kun juoksuisia narttuja on ylt'ympäriinsä, eikä niitten kanssa pääse tekemisiin, varmaan ottaa vähän kupoliin. No, en sitten tiedä, miten kivaa koiralla on, kun se on leikattu. Mietitään ja katsellaan, katsellaan ja mietitään...

Mutta onni on, että en ilmoittanut koiria Turun näyttelyyn.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kummaa porukkaa

Nämä mun sankarit ovat yhteistuumin päättäneet olla syömättä :( Ei siinä mitään, olkoot syömättä, harmittaa vaan toi safka, joka nyt ei kelpaa sitten millään ja ihan se on samanlaista mössötystä, kun meillä aina on. Siis harmittaa se, että noi otukset ei syö mun vaivalla valmistamaa ruokaa ja joudun sen ennen pitkää heittämään pois. Murr!

Inca ei mennyt edes ruokakuppinsa lähelle, vaan makoili eteisessä ja siirtyi sitten olkkariin makailemaan. Liinu kävi nuuhkaisemassa, mutta jätti ruuan koskemattomaksi. Eilistähän se on, kun ei se silloinkaan kelvannut. Ehkä mun pitää hankkia possu tänne :D

Punnitsin Liinun, eikä se ole kasvanut enää juuri ollenkaan. Kun se oli 7 kk, se painoi 12,5 kg ja nyt ei ole kun suunnilleen joku pari sataa grammaa tullut lisää. No eihän tietenkään tulekaan painoa, jos ei syö. Eikä se nyt enää kasvakaan, mutta massaa, lihaksia, siihen toki tulee, kunhan tuosta vanhenee. Piiperöiseksi se jää. Mulla on mussukka ja piiperöinen :) Luin Hugon sivuilta, että Incan sisko Vicky painaa 17 kg eli se ja Inca ovat saman kokoisia. Ovat vissiin tulleet isäänsä :)

Mutta aika jännää, että nartut kykenevät tekemään juoksunsa samanaikaisesti. Onkohan se joku kilpailutilanne vai miksi hormoonit alkavat hyrrätä samaan tahtiin jopa pennulla, jolla ei vielä ole kokemuksesta juoksuista. Ehkä ne vaan ajattelevat omistajansa parasta, kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D

Ja täällä voi käydä ihmettelemässä hauvavauvojen elämää ja pian niitä on lisää, kun Inez aloittaa synnystyspuuhat :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Nonni, Liinusta tuli iso ISO tyttö!

Niin, vaikka se vielä on niin pikkuinen. Mutta juoksut siis alkoivat kuin alkoivatkin :) Että kyllä emäntä osaa joko hyvin arvata tai sitten lukea koiriensa käyttäytymistä ja tehdä niistä päätelmiä. Eipä Liinu ehtinyt kahdeksaa kuukautta täyttää, mutta kai Incan juoksut vauhdittivat Liinun juoksujen alkamista. Noh, tässä ne menevät nyt samassa, joten sitten on vähän aikaa juoksurauha ennen seuraavien alkua.

Ruokakuljetus tuli illalla, mutta ruuan menekki on aika hintsua. Liinu on jo pitemmän aikaa joko närppinyt iltaruokaansa tai jättänyt sen kokonaan syömättä. Eikä siitä ole kuin hetki aikaa, jolloin se suorastaan ahmi ja hotki kuppinsa tyhjäksi ja jäi odottamaan lisää lisää lisää...Incan kanssa on vähän sama juttu, se tosin on sentään jonkun verran syönyt, tänään molemmat jättivät ilta-ateriansa väliin. Taitavat olla ihan sekaisin molemmat :) Luuateria kyllä aamupäivällä tekee kauppansa molemmille.

Inca on kun maansa myynyt :( Sillä taitaa olla masis.

Lönkyttelijä ja liitelijä

Kyllä nyt on mulla kaksi niin erilaista koiraa, kun olla saattaa. Liinu liitelee oikealle ja vasemmalle, nuuhkii, juoksee, menee omia polkujaan ja liitelee taas luokse. Se ei polulla kulje hetkeä kauemmin, kun taas joku haju tai muu vie sitä ties minne. Inca lönkyttelee perässä kuin satavuotias, ei poistu polulta ja katsoo vähän ihmeissään Liinun menoa ja miettii takuulla: noi lapset, että ne jaksaa! Liinusta tuleekin ihan mieleen nelivuotias hyppijä, juoksija, pomppija, kiipeejä, kierijä ja liukuja, täynnä energiaa oleva ihmislapsi. Kovin ovat samanlaisia :)

Incalle tämä rauhallisuus on tuttua jo tokasta juoksukerrasta, jolloin siitä ikään kuin valahti puhti pois ja sitähän kesti pitkään. Liinun tulo huusholliin sai sitten vauhtia Incaankin, mutta olisiko se ilman Liinua elävöitynyt, siitä en mene takuuseen. Saa nähdä, miten se tokenee näistä juoksuistaan. No, ei ainakaan tarvitse epäillä, että se on sairas, kuten viimeksi epäilin. Incalla vaan hormoonit hyrräävät siten, että koirasta tulee lähes flegmaattinen.

Liinu on nähnyt myös kaksi hiihtäjää! Ekalle piti vähän pöhistä ja murahdella, mutta tokalle ei sitten enää osoitettu mitään suurempaa huomiota. Lumet ovat vähäisiä, mutta innokkaat hiihtäjät tyytyvät näköjään lumihippuihinkin ja yrittävät ottaa ilon irti siitä vähästä, mitä on.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Koulutusta :D

Kopsattu fb:sta


TOTTISTA IHMISILLE

-Paikallaolo

On tärkeää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siitä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kumminkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamattomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikallaanolon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.

-Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista ylirasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on koko ajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdikkaasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

-Liikkeestä maahanmeno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin hän kompastuu jalkojensa ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

-Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava- vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

-Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeää opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voi esimerkiksi rynnätä autoteille tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätettä. Kun ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, ei kiitosta saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaan kalan uimarakko suupielestä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

-Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäs ja taas hieman etäämmäs jne…
Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.
Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

Talvi- ja juoksupäiviä

Nyt meillä ollaan saatu nauttia kunnon talvipäivistä, lunta tosin ei kovin paljon ole, eikä ilmeisesti jäätä siellä, missä sitä pitäisi tähän aikaa vuodesta olla. Ehkä vielä päästään nauttimaan kevätpäivistä jäilläkin, jos pakkaspäiviä riittää.

Nyt olemme vaan metsä- ja peltolenkkeilleet sekä käyneet äänestämässä :D Eilen kävimme päiväkävelyllä kirjastossa, jossa minä äänestin kahden avustajakoiran avustuksella. Incallehan tämä on jo tuttua, kun se oli viime vuonna avustamassa minua. Mutta kun tulee vanhemmaksi, tarvitsee kaksi avustajakoiraa :D Hyvinhän nuo minua avustivat, Liinu olisi avustanut myös vaalivirkailijaa, mutta emäntä esti enemmät avustustoimenpiteet.

Launtaina meillä oli lastenhoitopäivä ja Liinu sai ihmetellä metsässä juoksevaa, hyppivää, roikkuvaa, pomppivaa, kiipeävää, lumessa liukuvaa ja kierivää ja lumienkeleitä tekevää nelivuotiasta. Kaikki muu oli Liinusta ihan jees, mutta se kieriminen oli melkoisen arveluttavaa :O Outo tapa ihmisellä liikkua. No nyt tuli sekin tapa sitten tutuksi :)

Liinu on nähnyt kentällä luistelijoita, joita se kyllä katseli pitkään, mutta ei sen kummemmin reagoinut niihin. Pulkkia ja kelkkojakin on ollut sen verran liikenteessä, että niille ei enää tarvitse pöhistä. Hiihtäjiä Liinu ei ole vielä nähnyt, tarvittaisiin vähän lisää lunta.

Ja Inca lönkyttelee ulkona peppukarvat punaisena ja haistelee jokaikisen hajun tarkkaan. Se jumittuu tämän tästä nuuskuttelemaan, että pitääkin hajumaailman olla ihana! Kai se niistä hajuista sitten saa selville, minkä ikäisiä, näköisiä, kokoisia, värisiä ja rotuisia uroskoiria on ollut liikkeellä. Ehkä se valkkaa partneria itselleen :D Liinukaan ei suurista ponnisteluista huolimatta tahdo välillä saada Incaa ollenkaan mukaan tohinoihinsa ja sitten se joutuu juoksentelemaan ja pomppimaan yksikseen. Tosin enpä tiedä, vaikka Liinullekin alkaisi pikku hiljaa tulla juoksut, kun Inca välillä nuuskuttelee Liinun peppua siihen malliin, että siellä on nyt erilaiset hajut kuin ennen. Ja onhan Liinu kohta sillään 8 kuukautta, että eipä se mikään mahdottomuus ole. Iso tyttö jo :)

torstai 12. tammikuuta 2012

Mun mussukka Inca 2 vuotta :)

Päivän kunniaksi Inca aloitti eilen kolmannet juoksunsa, kyllä emäntä koiransa tuntee :D Oireet ovat olleet niin selvät, paljon merkkailua ja haistelua ja rapsutuksen- ja hellyydenkipeyttä. Inca makoilee sisällä omissa oloissaan enimmäkseen, eikä touhota Liinun kanssa. Metsälenkilläkin vaan hyvin rajoitetusti harrastetaan koiratanssia, muuten Inca menee nenu maassa kiinni ja merkkailee riittävän usein!

Aika täsmällinen juoksuväli sillä on toistaiseksi. Ekat tulivat kun se oli runsas 8,5 kuukautta, toiset 8 kuukauden kuluttua ja nyt väli on kuta kuinkin 7,5 kuukautta. Treenitauko siis.

Päivänsankari aamu-unisena :)

Liinu-linssilude :D Aina valmiina kuvaussessioon!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Lausteen maastoissa

Liinu pääsi ensimmäistä kertaa Lausteen maastoihin juoksentelemaan ja sitä se totisesti teki :D Kun Inca keskittyi enemmänkin uusien hajujen nuuskuttelemiseen, niin Liinu juoksi kuin valloilleen päässyt keväinen vasikka ympäri metsää ja kallioita sinne tänne ja laajoissa kaarissa. Ei sitä paljon pelottanut vieraassa ympäristössä, päinvastoin! Se selvästikin itsenäistyy ja sitä se on tehnyt jo jonkin aikaa. Tutustuu avaraan maailmaan. Ei siinä tarvita ketään kaveriksi, Liinulle riittää pelkkä elämänilo :)

Räntää on tänään tarjolla ja se oli sikäli hyvä, että ei päässyt eksymään, kun seurasi omia tuoreita jälkiään. Olen nimittäin pariin otteeseen meidän omassa metsässä pyörinyt ympyrää, kun lumi on muuttanut tuttuja reittejä niin, ettei niitä tunnista. Ja jos aurinko ei paista, niin suunnat menee äkkiä sikin sokin. Ehkä olisi parempi vetää vaan pelttolenkkejä järven ja jokien jäitä odotellessa :)










Rauhalliset harkat :)

Nytpä ei tarvinnut agiharkoissa ihmetellä hyökkäävää koiraa, se ei enää tule ainakaan meidän ryhmään, ei ehkä mihinkään ryhmään ennen kuin se osaa käyttäytyä. Harmillista koirakon kannalta, mutta hyvä meidän muitten kannalta. Niin, tuskin se koira kovin onnellinen on, kun sillä lailla joutuu riehumaan ties mistä syystä.

Rataa kovasti suoritettiin :D Välillä meni paremmin, välillä huonommin :o Inca nimittäin ei meinannut ollenkaan mennään putkeen, vaan olisi kiivennyt vieressä olevalle puomille ja toisella kertaa A-esteelle. Mutta ei se mitään, yksi koira ei suostunut kiipeemään puomille, ei sitten millään ja tuo koira on sentään jo aika mestari. Mikä noille koirille välillä tulee, että ne saa päähänsä kaikenlaista kummallista???

Keinuakin keinuteltiin useampi kerta, mutta siinä tarvitaan avustaja, Inca ei vielä itse keinauta sitä. Mutta hyvä kun päästiin keinu edes avustajan avulla useampi kerta kunnolla, kyllä se siitä ajan kanssa, eikä meillä kiire ole minnekään.

Näköjään nyt, kun ei enää olla aloittelevien ryhmässä, tehdään ratoja ja itse asiassa se on ihan kiva. Tehtiinhän niitä ennenkin, mutta nyt on pitempiä harkkaratoja ja vaikeampia, kuten juuri tuo, että putki ja puomi/putki ja A-este ovat vierekkäin ja koiran pitää mennä sinne minne ohjataan, eikä sinne minne sitä haluttaisi mennä.

Ja Inca on taas niin rapsutusten perään, että ei ole tosikaan. Siellä harkoissa se olisi halunnut olla kouluttajien rapsuteltavana, minun kättäni se jaksaa nuolla vaikka kuinka (ja se on paljon se, koska Inca ei ole mikään pusuttelija toisin kuin Liinu), kun rapsuttelen sitä ja bussissa sitä alkoi silittää mummeli ja Incahan meni ihan tuon ihmisen jalkojenjuureen istumaan rapsuteltavaksi. Siinä se oli niin kauan, että ihminen jäi pois kyydistä. Me juttelimme koira-asioita ja Inca oli ylen tyytyväinen oloonsa :) Toinenkin ihminen vielä rapsutteli sitä myöhemmin, että ei Incaa ainakaan voi ihmisaraksi sanoa, eikä varautuneeksikaan, kun ventovieraat ovat noin raariita sille! Jos se olisi kissa, se kehräisi tyytyväisyyttään :D Mutta kyllä Incan olemuksesta ja ilmeestä näkee, milloin se on onnessaan.

Niin juu ja maksoin agilityliitolle harrastajalisenssimaksun tälle vuodelle, on nyt sitten joku vakuutuskin olemassa.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Sinisiä hetkiä :)

On vähän turistiolo :D Vasta pari päivää sitten vettä lotisi koko päivän ja nyt ollaan keskellä talvea :O On kun olis tipahtanut eksoottiseen talveen jostain eteläisemmiltä leveysasteilta. Niinpä kameran akku lataantui ja lähdimme iltapäivällä katsomaan Aurajoen rantoja täl pual jokke. Jäästä ei voi puhua, mutta jonkunmoista hilettä joen pinnalla oli. Joutsen siellä vielä uiskenteli :) Vielä kun joki jäätyisi, että päästäisiin kävelemään jäälle. Ehkä Littoisten järvi jäätyy vikkelämmin, kun se ei virtaa. Ja tässä osa turistin miljoonista kuvista:


 



Kyllä joutsen kuvassa on.

Kylämäen lumikasoissa on aina ihania
lannan hajuja ja makuja :)
  
Meillä harrastetaan koiratanssia...

...tässä parihyppyä...

...tässä maassa pyöritystä.


Luntaaaa....

Tulihan lunta tännekin, virallisen tiedon mukaan sitä on 5 cm. Mutta se on mittauspaikalla, metsässä sitä ei niin paljon ole. Mutta on sitä sen verran, että koirat pääsivät nauttimaan lumipalloista turkissa :) Etenkin Incan tassuihin niitä tulee, mutta ei Liinukaan niiltä säästy. Aika maitopartoja koirista tuli, tosin kamerasta loppui virta jo alkumetreillä, mutta sain sentään jonkun lumikuvan otettua. Ehkä tämä talvi nyt kestää hetken aikaa, niin saadaan vielä lisääkin näitä sinisävyisiä kuvia :D







Tässä opetellaan odottamaan kylppärissä lumen sulamista.
Tosin se kestää yllättävän kauan, joten ehkä
suihkuhommat jatkuvat.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Nappuloita juu

Täältä voi lukea ei niin kivan tarinan.

Koiranruokabisneksen riemuvoitto. Hyi että!


Vesikoirafoorumille kirjotin:

"Olipa surullinen - ja karmiva - tapaus :(

Mäkkärinkin mielestä heidän raaka-aineet ja ruuat ovat mitä laadukkaimpia ja terveellisiä, mutta päivästä toiseen syötynä epäilen lopputuloksen olevan perin huono. Sama se nappulateollisuuden kanssa. Ei sillä ole muuta pointtia kun tuottaa mahdollisimman paljon voittoa eli ruokiinhan ympätään mitä tahansa höyhenistä alkaen :o

Ne korulauseet, joilla nappuloita markkinoidaan, ovat vain ja ainoastaan tehty sitä varten, että tuote pärjää hurjassa kilpailussa, joka tuolla alalla on. Nappulamerkkejähän on niin tuhottomasti, ettei niistä ota selvää saimaan sällikään. Ja jokaikinen niistä on parasta, mitä lemmikillesi voit tarjota.

Mulla koirat on raakaruualla, mutta senkään kaikkivoipaisuudesta en mene takuuseen. Kaikki on mahdollista teki niin tai näin. Mutta koska en itsekään vedä äitien laittamaa sapuskaa päivästä toiseen, niin sitä ei tee mun koiratkaan. Ne saa joskus nappuloita, esim. reissussa kun ollaan. Ja minäkin syön joskus äitien valmistamaa ruokaa."

torstai 5. tammikuuta 2012

Mammoja ja lumijuttuja

Näimme tänään metsälenkillä mammoja tai siis tulevia mammoja :) Emma ja Inez olivat metsässä tutustumassa toisiinsa, kun ne ovat Mynämäen synnytyslaitoksella samaan aikaan. Mammat olivat hyvin rauhallisia, eikä Liinu useista yrityksistä huolimatta saanut vipinää tulevien äitien kinttuihin! Ja noitten mammojen peput olivat Liinusta tosi kiinnostavia, varmaan ihan omanlaisensa haju, kun on tiineenä. Incakin kai jotenkin vaistosi (haistoi?), että asiat ei ole kuten ennen eli Inez ei ollut oma itsensä. Ei tullut peuhukaveria.

Mutta hyvin Liinukin tutustui Emmaan, vieraaseen koiraan. Ehkä vesikoira aina vesikoiran tunnistaa tai sitten se, että Inez oli mukana, vaikutti tutustumiseen. Niin olivat samanoloisia nämä neljä koiraa, että kyllä ne sukulaisiksi tunnisti :)

Sen sijaan lumen tuomat uutuudet - lumiukko ja lapsi pulkassa - aiheuttivat Liinulle pöhisemistä, poukkoilemista, vohkimista ja muuta härdeliä :D Niin, nuo lumethan tai rännät olivat ja menivät, mutta yksi lumiukko, tai sen tapainen yritelmä, oli ilmestynyt maastoon ja sen verran lunta hetken aikaa oli, että nähtiin lapsi äidin vetämässä pulkassa. Inca ei näitä enää noteerannut, sen kokemusmaailmaan ne jo entuudestaan kuuluvat, ei niille tarvi enää pöhistellä. Jotenkin vaan mielenkiintoista, että rakettipauke ei mitenkään hätkähdyttänyt koiria, mutta sitten jotkut tuommoiset kummallisuudet, kuten lumiukko, ovat hyvin epäilyttäviä. Mitähän koirien päässä oikein liikkuu?

Ja niin paljon tuo tiistainen agijuttu minua vaivasi, että laitoin meidän agivastaavalle meiliä ja sainkin vastauksen, että asiaa oli käsitelty ao. toimikunnassa jo tiistai-iltana ja että seuraavaan kertaan mennessä asia on hoidettu kuntoon. Se on vaan niin, että niin ihmisten kuin koirienkin turvallisuus ja hyvinvointi ennen kaikkea, mutta myös se, että koska maksan tunneista, haluan tuntien olevan hintansa väärtti. Kukaan muu ei kait ollut vaivautunut antamaan palautetta, mutta minä olen sellainen nipo, että kun joku asiaa ottaa päähän, niin se sitten ottaa päähän ja sille pitää tehdä jotain eli saada se järjestykseen.

Nyt me lähdetään vimpalle pisureissulle ja sitten ruetaan koisimaan, tosin koirat koisivat jo nyt.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Agiliti alkoi

Kevään ekat harkat sitten takana. Tehtiin rataa, joka viime viikolla jäi tekemättä. Radat menivät ihan hyvin ja Inca on innokas kun mikä, ainakin namien perään :D Se muuten taitaa olla ainoa koira, joka tuossa joukossa on niin tuhottoman kiinnostunut hallin lattian hajuista. Siellä taitaa olla niitä muilta pudonneita nameja...

Mutta mutta. Joukkoon tuli uusi koirakko, joka on ilmeisesti jossain muualla harrastanut agia, koska tulivat kokeneempien ryhmään. Tilanne saattoi olla koiralle uusi tai sitten se muuten vaan kävi kuumana, mutta kahden hyppyesteen jälkeen se säntäsi tosi aggressiivisena toisen flätin kimppuun ja ärhenteli niin pahanpäiväisesti, että hui vaan, eikä totellut ollenkaan ketään!! Siinä oli täysi työ saada koirat erilleen. Jatkossa tuo hyökkääjä oli sitten narun päässä. Ja mitäkös siitä hyppelemisestä sitten tulee.

Ja hyökkäilevä käytös ei jäänyt tuohon, vaan se meni naruista huolimatta uudestaan samaisen flätin kimppuun ja vielä kolmannen kerran tollerin kimppuun :O Tolleri oli kait narttu, nuo flätit uroksia. Mutta hurjana se oli, eikä remmi sitä pidellyt, eikä ohjaaja tietenkään remmiä. Koira kun lähtee, niin sama, onko remmiä tai ei.

Mutta mutta. Jos minä olisin ollut kouluttaja, niin se olisi ollut ekasta kerrasta poikki sen koirakon harjoitukset ja se olisi saanut mennä kotiin harjoittelemaan, miten käyttäydytään. Siinä meni nimittäin monen, ehkä kaikkien, harkat vähän pieleen. Ja koirakon emännän olisi pitänyt olla hurjan paljon tiukempi koiransa kanssa, koiraa luultavasti rauhoitettiin nameilla :O :O Vaikea kuvitella, että koira käyttäytyi noin ihan ensimmäistä kertaa, vaikka onhan sekin mahdollista. Ehkä muut koirat provosoivat sitä. Mutta silti. Miten sen kanssa voi yleensä kulkea missään??? Kai sille mussutetaan namia suu täyteen...Arrrggghhhh!!

No, en tiedä, miten tuollaisissa tilanteissa kouluttajien pitäisi toimia, mutta itsellä olis kyllä tiukka linja ja nyt tuntui siltä, että nuo kouluttajat olivat ihan lepsuja asian suhteen. Jos kentällä on hyökkäilevä ja aggressiivinen koira, niin se ei todellakaan kuulu sinne kentälle. Niin, ja jos se koira olis mun koira, niin häipyisin vähin äänin takavasemmalle ja tulisin takaisin sitten, kun koira on kunnolla ja varmasti hanskassa. Tuo koirakko jäi sinne hengailemaan, mutta kolmannen hyökkäyksen jälkeen ne eivät enää menneet radalle. Pitää ottaa kolinapurkki varoiksi harkkoihin mukaan, Incan päälle nimittäin ei yhdelläkään koiralla ole asiaa, ei jos minä asiaan mitenkään voin vaikuttaa. Luotto siinä menee koiralta tykkänään ja sehän ei hevillä palaudu.

Juu, mutta kyllä kiukutti ja kiukuttaa pikkasen...on siinä harkoissa kiva olla. Tulipa paasattua, huoh.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi vaihtui

Eilen aamupäivällä teimme normaalin metsä/peltolenkin, jonka loppuvaiheessa tapasimme Viima-portugeesin. Koirat pääsivät pellolle riehumaan ja purkamaan energiaa, jota aina vaan riittää :) Viima oli taas kovasti kiinnostunut peuhaamaan Incan kanssa ja Liinu komensi haukkumalla :o Sitä selvästi jurppii, kun Viima on kiinnostuneempi Incasta, mikä kaiketi johtuu siitä, että Inca on sukukypsä. Ja onhan se muutenkin tasaväkisempi pari kokonsa puolesta ja Liinu tuppaa jäämään kolmanneksi noiden pyörityksessä. Ihmekös tuo, että jurppii!

Koirat siis väsytettiin aamupäivällä ja iltapäivällä väsytin ne uudestaan pitkällä remmilenkillä. Niin, jos noita nyt oikeesti saa väsytettyä millään :D Tarkoitus kuitenkin oli, että päivän lenkkeilyt tehtiin ennen rakettiaikaa. Kuuden aikoihin olimme ulkosalla pienellä pisureissulla, kun paukuttelu virallisesti alkoi, mutta eipä kuuluvat äänet suurempaa hämmennystä aiheuttaneet.

Kotona sitten pidin välillä ikkunaa auki, että äänet kuuluivat paremmin ja koirat tottuivat niihin. No, tuskin niitä sen kummemmin olisi tarvinnut totuttaa ääniin. Kävin saunassa illalla ja koirat olivat tietty keskenään. Kun tulin takaisin, olivat nämä hyvin uneliaan oloisia. Ei siis ollut yksin ollessakaan jänskättänyt tai sitä ei ainakaan näytetty mulle :D

Vimppa pisureissu oli siis hyvissä ajoin ennen H-hetkeä ja se meni rauhallisesti nuuskutellessa. Ei minkäänlaista epänormaalia käytöstä. Eikä puolenyön paukuttelu häirinnyt koiria ollenkaan, vaan nämä vetivät sikeitä. Ihan tahallaan ja tarkoituksella en kuitenkaan tykkää koiria viedä ulos pahimman paukuttelun aikana. Ei se varmaankaan ole ilo koirien korville ja hermoille, eikä minunkaan.

Aamulla kahdeksan aikaan aamupisuilla olikin sitten ihanan rauhallista ja hiljaista :) Ilmeisesti tänä vuonna ei paukuteltu niin paljon kuin aiemmin. Roskiakaan ei ollut kaikki paikat täynnä, kuten viime vuonna, jolloin Inca sukelsi hangesta ruutipötkylöitä tämän tästä.

Päivällä Clintan ja Bela tulivat moikkaamaan meitä, kun ovat nyt Turussa. Bela-pikkuista me ei ennen ollakaan nähty. Teimme pienen pyrähdyksen metsänlaitaan, että koirat saivat olla vapaana. Liinu olisi kovasti tykännyt peuhata Belan kanssa, mutta ei pikkuisesta ihan vielä ollut leikkikaveriksi. Oli niin outo ja uusi tilanne ja ihan vieraita haukkuja ympärillä. Ja Incalla oli työ ja tuska Clintanin kanssa pitää se pois kimpustaan. Clintan taisi käydä aika kuumana, että liekö Incan juoksut tulollansa vai muutenko vaan hormoonit pojalla hyrräsivät. Noh, jos se aikataulu nyt pitää, niin tässä kuussa ne juoksut sitten alkavat.

Meillä on pikkupakkasta eli olemme saaneet tassutella kuivin tassuin ilman suihkushow'ta, jee! Tänään aurinkokin näyttäytyi ja yhdessä hippulumen kanssa oli oikein keväinen vaikutelma.