Nukkumajärjestys uusiksi

Viime yönä kokeilin sitten, mitä tapahtuu, kun koirat eivät pääse toistensa liki yöllä. Oli vähän rauhallisempaa :) Tässä jo pitemmän aikaa Inca on yleensä aamuyöstä rähissyt Liinulle, joka on mennyt kai liian lähelle Incaa ja häirinnyt sen unia. Tuota alkoi olla sitten jo kaksi kolme kertaa yössä ja se oli mulle liikaa. Jakuvasti herää siihen, että jossain joku rähisee ja haukahtelee ja komentaa, eikä ipana usko millään, että nyt kaikki nukkuu. Ja jostain syystä Incan rähinät ei mene Liinulla perille, vaan sitten rähinää on ja piisaa, kun Liinu ei usko kerrasta. Tuo episodi yleensä päättyy siihen, että Liinu pinkasee ja ponkasee viereeni vauhdilla jostain olkkarista!

Laitoin häkin sängyn viereen siten, että Liinulla oli mahdollisuus nukkua lattialla tai häkissä, mutta pois se ei tuosta kolosta päässyt muuta kuin sängyn kautta ja siellähän olen minä esteenä :D No, Inca inisi ja ynisi ja oli kummissaan ensin, kun Liinu oli häkissä, mutta kyllä se sitten lopetti ja Liinu sopeutui hyvin nukkumaan erillään Incasta. Inca saa siis nukkua edelleen missä lystää, mutta Liinun tila on rajattu. Muutaman kerran Liinu yritti tulla sänkyyn tai päästä pois nukkumapaikastaan, mutta käpertyi joko lattialle tai meni häkkiin, kun ei sillä ollut poispääsyä. Rähinät siis loppuivat, kun koirat olivat erossa toisistaan ja Inca sai nukkua rauhassa. Pitää nyt jatkaa tällä systeemillä jonkin aikaa ja katsoa, jos tilanne rauhottuu ja Liinu oppii nukkumaan ilman, että se menee häiritsemään Incan unia.

Jotain erilaista

Ainaisen kurassarämpimisen ohessa olemme harrastaneet jotain muutakin, nimittäin kaupunkilenkkeilyä. Illalla olimme heijastinkävelyllä (Piikkiön Vipstoren järkkäämä) kaupungilla ja aamupäivällä - kuinka sattuikin olemaan sateentonta - muuten vaan kaupunkikävelyllä. Sitä tulee harrastettua niin vähän, joten nyt on tsempattu sillä saralla.

Eilinen oli aikamoinen koettelemus koirille ja emännälle, kun heijastinkävelyllä oli ehkä 15 ihmistä ja koiria vielä enemmän. Oli ilta ja siis pimeää ja oltiin ihan vieraissa ympyröissä tuon vieraan joukon kanssa, niin oli siinä koirissa pitelemistä. Olihan joukossa yksi tuttukin, Oiva, Liinu tosin näki Oivan ensimmäistä kertaa. Ja Oivasta oli tullut aivan tosi tosi komea uros! Incakin näytti pikkukoiralta Oivan rinnalla, puhumattakaan nyt Liinusta, joka oli vallan piiperöinen.

Liinu oli ekaksi kai kauhuissaan, että mihin ihmeeseen emäntä on koiransa kuskannut, mutta lenkille kuitenkin lähdettiin muiden muassa. Inca oli ihan "innoisssaan" niistä muista koirista (ja Liinukin) ja kaikesta muusta huumasta, mitä lauantai-ilta kaupungilla tarjoaa. Kovasti jouduin molempia huomattelemaan, kun remmissä pitäisi osata kulkea nätisti kuljettiin sitten ryhmälenkillä, kuussa tai sirkusparaatissa. Harjotusta siis vaatii tämä revohka. Ja tosiaan kun kaupungilla oltiin, niin siellä ei voi haahuilla jokaisen hajun perään tai poukkoilla sinne tänne, vaikka kuinka mieli tekisi. No ennen ei olla ryhmälenkkeilty tuommoisessa kokoonpanossa, että tekipä terää koirille.

Kokoontuminen oli Kupittaalla ja sieltä suunnattiin Kaskenmäkeen, sitä alas Linnankadulle ja Uudenmaankatua takaisin Kupittaalle. Kunnon kaupunkikierros siis. Mutta näkyvyyttä ja huomiota tämä joukko kyllä sai, kun oli paljon koiria ja ihmisiä ja kaikilla erilaisia heijastavia juttuja. Jotkut ohikulkijat saivat Liikenneturvan lahjoittamia heijastamia :) ja monet kyselivät, mikä juttu tämä on.

Helpommalla olisin selvinnyt, kun olisin mennyt mukaan vaan yhden koiran kanssa, mutta kun en koskaan osaa päättää, että kumman kaa, niin sitten ei auta muu kuin ottaa molemmat mukaan. Ja molemmille treeni olikin tarpeen.

Aamupäivällä menimme muuten vaan hengailemaan kaupungille ja tämä reissu meni kuten meidän remmilenkit yleensäkin menevät, siis ihan hyvin. Sunnuntaisin on kaupungilla rauhallista, joten silloin on hyvä harjoitella. Joenrantoja nuuskuttelimme ja käytiin vielä tsekkaamassa kävelykadun jouluvalotkin, jotka eivät päiväsaikaan miltään näyttäneet.

Inca on syönyt viime päivät ruohoa ihan tolkuttomasti ja välillä se sitten ahmittuaan oksentaa sitä ja mahanesteitä. Tätä on jatkunut jo useampana päivänä. Kyllähän Inca usein rouskuttaa ruohoa, mutta nyt se syö sitä poikkeuksellisen ahnaasti ja paljon. Ruuan joukossa kumminkin on kaikenlaista vihreää, kuten yleensäkin, että en oikein tiedä, mistä tuo ruohojen runsas rouskuttaminen johtuu. Broitskun siivetkin se jätti taas tänään syömättä, mikä on harvinaista, mutta naudan maha teki kauppansa. Olen antanut sitten sitä, kun se on hyvää massulle. Naudanmahaa on aina jauhelihamössöissä mukana, mutta nyt Inca on saanut sitä pelkästään. Liinukin tykkää mahasta, kun hullu puurosta, mutta Liinuhan nyt tykkää kaikesta :) Se maha vaan on aika kaamean hajuista, mutta maku lienee sitäkin herkullisempi.

Korvien puhdistelu ja tiputtelu jatkuu edelleen, eivät ole ihan puhtaat vieläkään. Kun aikani olen tuhertanut tippoja korviin, nyt lopulta vihdoin hoksasin, mistä kohtaa korvista on otettava kiinni, että saan tipat korviin paremmin. Mulla on ollut ihan väärä ote, mutta nyt, kun otan korvan juuresta karvoista otteen, niin tipat saa sujautettua korvakäytävään aika hyvin. Eli harjoitus tekee mestarin etenkin, kun muuttaa toimintatapojaan. Kolme viikkoa tulee kohta täyteen, mutta kyllä tässä vielä tovi menee, että korvat ovat kokonaan kunnossa.

Kuvapläjäys

Emäntä napsi sekalaisen otoksen kuvia koiristaan illan pimeydessä, tosin päivät ei juurikaan ole valoisampia kuin illat :D Uhkasinkin jo fb:ssä mennä koirien kanssa talviunille! Ja näin Liinun puolivuotispäivän kunniaksi kerrottakaan, että ulkona on lämmintä semmoiset 8-9 astetta, kyllä tarkenee!

Liinu painaa 12 kg ja säkä on se jotain 39-40, kuka siitä ottaa selvän. Iso tyttö siis jo, mutta Incan rinnalla kuitenkin pieni tytöntyllerö :)

Inca

Liinu ja Inca

Päivänsankari

Leukapainia

Päättömiä koiria, mut nää onkii välil iha päättömii!

Repimisleikkiä

Sitä samaa

Liinu lempipuuhassaan, jyrsimässä :)

Lempimuonaa

Palvelu toimi loistavasti ja kotiin ilmestyi kaksi pahvilaatikkoa, toisessa broitskun siivet, toisessa luita ja erilaisia jauheliha- ym. pötkylöitä ja muuta muonaa. Nyt on emäntä rehkinyt niitten siipien kanssa, ne kun tuli semmoisina levyinä, jotka piti vähän sulatella ja saada pienempiin osiin ja sitten pusseihin ja pakastimeen. Mietin kyllä, että oliskohan sittenkin joku helpompi tapa ruokkia koiria, mutta ei vissiin ole :) Luin juuri kääppänöitten lehdessä aikoinaan olleen Anna Multasen kirjotuksen barffauksesta ja siitä, mitä myrkkyä teolliset safkat on ja mitä kaikkea höyheniä ja kynsiä niihin on jauhettu joukkoon. Kyllä koira niillä pärjää 7 vuotta ja sitten alkaa tulla jotain oireita ja vaivoja. No, jos koiransafkateollisuudelta kysyttäisiin, niin koirat elää niitten ruualla tutkitusti huipputerveenä vähintään 150-vuotiaaksi, ihan koiran iässä. Olkoon mitä marketti- tai lemmikkikaupparuokaa tahansa. Takuuta ei koiran terveydestä ole syötti sitä tai tätä, mutta en minä itsekään joka päivä vedä äitien laittamaa ruokaa, joskus kyllä. Sama juttu koirilla.

Sen verran helppo homma kuitenkin tämä kotiinkuljetus oli, että tätä pitää saada lisää :D Naapureilla on ihmettelemistä, että Lempimuona, mitä??? Auton kyljessä nimittäin lukee Lempimuona. Ei noi naapurit kyllä yhtään ole uteliaita, eikä ne yhtään seuraa, mitä pihalla tapahtuu. Eiei. No kohta, kun mulle vielä tulee vähän ikää lisää, niin kodinhoidon ateriapalvelu toimittaa mulle ruuat kotiin ja Lempimuona koirille :DDDD On meillä sitten kissanpäivät!

Inca sai tänään samanlaisen takin kuin ostin Liinulle. Kävimme sovittamassa XL kokoa ja sehän sopi Incalle hyvin. Liinun takki on L kokoa. Nyt on koirilla sitten unisex-asut. On niillä molemmilla kevyemmät best friendin punaset takitkin. Incalla oli jo semmonen, niin tottakai Liinu sai samanlaisen. Kehtaa kylillä kuljeskella, jos koirilla on päällä mitä sattuu :D

Mustissa ja Mirrissä oli kaksi jotain pientä pystykorvakoiraa, jotka haukkuivat kuin syötävät noille mun hurtille ja koko ajan. Nämä ihan hipihiljaa :) Eikä se koirien omistaja saanut niitä hiljenemään. Ehkä ne sitten vaan oli sen luonteisia, että ne haukkuu. Mutta kiva, että omat koirat osaa olla hiljaa, vaikka ne välillä pöhistelee ja haukahtelee, mutta ei sentään ole äänessä jatkuvalla syötöllä.

Päivän "hyvä" ostos oli uusi lelu koirille. Ei mennyt viittä minuuttia ja lelusta tuli risa :D Leikkiihän sillä toki vielä, mutta rikki mikä rikki. Se on pehmojuttu, jolla on pitkät jalat eli sillä on kiva leikkiä vetoleikkejä. Mutta sen otuksen kroppa on siis jo rikki. Liinu se jyrsijä on. Mulla on siis kotona kaksi lemmikkiä, koira ja jyrsijä. Aika hintavia vaan nuo kertakäyttökoiranlelut :D Oma vika, mitäs haksahdin.

Lämpöaalto...

...iski ja vei mennessään pakkaset, mutta ehti Liinu vielä tänään metsälenkillä pudota jään läpi lätäkköön ja sitäkös pikkukoira säikähti! Uusi kokemus, mutta nyt tassutellaan taas kurassa, eikä uusia pakkasia ole näköpiirissä.

Lämpöaalto iski myös pakastimeen, jonka emäntä sulatti ja siivosi, kun meni tilaamaan Lempimuonasta kunnon satsin muonaa hauveleille. Ja muona tuodaan oikeen kotiin asti huomenna :) Lempimuonalla on kotiinkuljetus ja kun tilaa yli 30 euron edestä, ei tule toimitusmaksua. No, on se kai noissa hinnoissa sitten piilotettuna. Emäntä on nimittäin huomannut, että kaksi koiraa syö enemmän kuin yksi koira :o Tulee ainakin broitskun siivet halvemmaksi, kun ostaa niitä isomman satsin kerrallaan. Pulma on vaan tuo pahuksen pakastin, johon ei hirveitä määriä mahdu. Mitään ihmisen ruokaa siellä ei enää olekaan. Että semmonen tärkeysjärjestys meillä :DDD Kyllä koirien kelpaa. Nyt vaan jää nähtäväksi, miten saan kaikki sapuskat mahtumaan pakastimeen. Sinne tuli kyllä hyvin tilaa, mutta toisaalta kaikenlaista tuli myös tilattua siipien ohella. Paljon helpommalla selviäisi, kun kaataisi keppuihin nappuloita ja sanoisi, että tossa on, syökää.

Kävin tänään Incan kanssa harjoittelemassa koirien ohitusta, Liinu ei ollut mukana. Eihän Incan koirien ohituksissa mitään suurta häikkää ole ollut, se on vaan välillä turhan kiinnostunut tölläämään niitä. Tein tuolla fb:ssa treffit meidän nurkille ja vastaan käveli kaksi ihmistä koirineen, joista toinen oli rotikka. Ohitus meni kuitenkin niin hienosti, ettei siinä tarvinnut suorittaa mitään erityistoimenpiteitä. Inca pysyi siinä missä pitikin, katseli kyllä, mutta maltillisesti. Ja Inca käveli siinä ohitettavien puolella varta vasten, että oli vähän vaikeempaa. Sitten tehtiin vielä toinen ohitus niin, että rotikka oli vapaana ohituksessa. Ja se meni ihan nappiin. En siis tunne noita ihmisiä ollenkaan ja kommunikoitiinkin vain puhelimella, ettei koirat hiffaa, että tää onkin joku lavastettu juttu. Jos Incan käytöksessä olisi ollut huomautettavaa, tunkenut niitten koirien tykö tms., niin tuo pariskunta olisi sitten häätänyt sen veke. Se on tehokasta, jos omistajan sana ei kerta koiran korvissa kuulu. Mutta nyt ei siis ollut huomautettavaa. Tiukkis emäntä...

Pikkupakkasta

Vuosi sitten 18.11. Inca näytti jo lumikoiralta, nyt ei ole lumesta tietoakaan, pikkupakkasta sentään on eli kurakelit ovat ainakin hetkeksi loppuneet. Liinu on saanut luistella jäätyneissä lammikoissa ja ihmetellä huurteista ja kahisevaa ruohoa. Inca puolestaan on etsiskellyt tuoretta ruohoa, mutta kaikki oli aamulenkillä pakasteessa :(

Olemme remmilenkkeilleet Paraisilla rattaitten kanssa, Turussa toisten rattaitten kanssa sekä naapurin koirien kanssa. Ei ollakaan oltu metsälenkillä moneen päivään, hoitohommia ollut aika paljon. Eilen yritin ratkaista, miten saada mahtumaan hissiin itsensä lisäksi kaksi lasta, rattaat ja kaksi koiraa. Vastaus on: ei mitenkään. Ensin siis lapset ja rattaat alas, sitten lasten kanssa ylös hakemaan koirat ja koko konkkaronkka alas. Ja sama toiseen suuntaan takasin tullessa. Aika show, onneksi ei ole mun arkea :) Ja nämä täällä olevat vararattaat eivät ole pienintä sorttia, joten itse hädin tuskin mahduin rattaitten viereen hissiin, talvitakki oli liikaa :D

Illalla olimme hoitohommien jälkeen yhteislenkillä naapurin koirien kanssa eli Elli ja Inez antoivat Liinulle siedätyshoitoa, miten remmilenkkeillään toisten koirien kanssa. Ensin Liinu pöhisteli ja koikkelehti, kuten sillä tapana on, kun toisia koiria on näköpiirissä. Mutta nopeasti se rauhottui. Samoin Inca kuvitteli ensin, että jee se pääsee telmimään koirien kanssa ja kesti vähän aikaa saada se ymmärtämään, että nyt ei leikitä, eikä edes nuuskita kavereita. Kun nämä asiat saatiin järjestykseen, meni yhteislenkki mallikkaasti. Liinu oli kovasti kiinnostunut nuuskuttelemaan naapurin tyttöjen peppuja, toisella kun on juoksut ja toisella kait alkamaisillaan, niin taisi tulla uudenlaisia tuoksuja pikkukoiran nenuun. Liinu nyt muutenkin on tosi nuusku, ehkä vielä enemmän kuin Inca, joka sekin on aikamoinen nuusku.

Paraisten reissu meni sen puolesta hyvin, että Liinu ei oksentanut, mutta olen pitänyt tarkkaa huolta siitä, että massussa ei ole ruokaa ennen matkoja. Se ehkä auttaa ja toivottavasti Liinun matkapahoinvointi hiljalleen unohtuu.

Incalla jatkuu korvien hoito miten kuten, välillä tipat menee paremmin jonnekin korvien seutuville, välillä huonommin. Vielä ne eivät ole puhtaat, joten hoitoa jatketaan niin kauan, että mitään möhnää ei puhdistettaessa tule. Jos lääkkeen saisi kunnolla ja varmasti joka kerta korvaan, se nopeuttaisi paranemista, nyt siitä voi vaan haaveilla!

Valssiaskeleita

Ilta kului valssatessa Incan kanssa :) Oltiin siis agiharkoissa, eikä koiratanssitunnilla.

Keppejä mentiin molemmilta puolilta ja mehän ollaan aina menty kepit silleen, että olen vasemmalla puolella ja nyt sitten mentiin niin, että olin keppien oikealla puolellakin eri puolella siis kun koira. Huomattavan vaikeaa sekä minulle että Incalle. Keinussakin päästiin jo suurimmasta keinukammosta ja lopuksi Inca taisi mennä sen jo ilman suurempia apuja. Kas, emäntä kun ei muista, mitä missäkin kohtaa tapahtuu, kun siinä radalla on aina niin jänskää, että unohtuu tärkeät asiat. Keinua ei olla taas harjoiteltukaan pitkiin aikoihin, tassuhaavan jälkeisellä kerralla viimeksi. Mutta Incan jo tuntien tiedän, että ekaksi on vaikeeta (puomi, A), mutta sitten kun se hoksaa homman jujun, esteet menee ihan hyvin. Ja parempi noin kuin tyhmänrohkeesti. Muutoin oli putki, puomi, A-este, muuri ja hyppyesteitä ja niissä sitten valssattiin, että saatiin koira etenemään radalla oikealla tavalla. Incan hypyt ovat tulleet paljon ilmavammiksi tässä ajan kuluessa, esteethän ovat useimmiten viritelty maxikorkeudelle ja aluksi tuntui, että Inca meni rimoja hipoen yli. Nyt sillä on ehkä hyppytekniikka ja taito kehittynyt ja se osaa arvioida, miten esteitten yli hypitään. Mutta rankkaa se kropalle varmasti on, joten Inca sai päivän päätteeksi vielä hieronnat :)

Nyt oli paljon haukuntaa hallilla ja se tuntui pikkasen häiritsevän Incaa. No, pikkasen häiritsi emäntääkin, mutta kai se kuuluu asiaan, että koirat haukkuu. Se on vaan se, kun Inca ei omia aikojaan hauku siellä, niin sitten ihmettelee, mitä noi muut oikeen haukkuu. Hallissa vaan kaikuu haukunta siihen malliin, että ei kuule, mitä kouluttaja sanoo.

Kotiin tullessamme Liinu on aina niiiin iloinen, se kiehnaa ja hyppii Incan ympärillä, eikä tiedä miten päin se olisi. Minusta se ei niinkään piittaa, selvästi se iloitsee siitä, että Inca tuli takaisin. Inca ei taas harkkojen jälkeen - jos muutenkaan - ole kovin innostunut ympärillään sähläävästä Liinusta.

Tipat korviin alkoivat viikonlopulla mennä ilman suurempia niskojen nakkelemisia, toki päätä pitää vähän vääntää ja kääntää, mutta tipottaminen ei enää ole tahtojen taistoa. Sitkeä sissi Inca joka tapauksessa on, siitä ei pääse mihinkään. Ja kyllähän se luonteenpiirre tulee esiin muutenkin, joten pakko vaan olla itse vielä sitkeämpi sissi! Vajaa viikko vielä pitää hoitoa jatkaa ja todenäköisesti jatkan pitempään, että korvat varmasti paranevat nyt kerralla ja kunnolla.

Liinun paino tänään on 11,6 kg. Se on harventanut ihan itse syömistään kolmesta kahteen kertaan. Tarjosin sille "varhaisaamiaisen" ja kun se ei muutamana aamuna kelvannut, niin lopetin tarjoamisen. Nyt se syö kaksi kertaa päivässä kuten Incakin.

Hoitotoimia

Nysse sitten lähti, Liinun turkki nimittäin. Se menikin vallan loistavasti vitosterällä, joten ei mennyt kovin lyhyeksi. On aina vähän epävarmaa, millä terällä turkit lähtee, mutta mieluusti leikkaan tuolla vitosella ainakin näin talvea vasten. Ja jos vaikka yrittäisimme tamminäyttelyyn, niin ehtii siihen mennessä kasvaa hyvin.

Ennen

Jälkeen

Söpö :)

Nukuttaa leikkuun ja lenkin jälkeen

Ja vielkii vaa ramasee

Samoin ramasee Incaa, jota ei kiusattu trimmauksella.

Liinun turkki ei muuttanut väriään, vaan on edelleen tumma ja tasaisen värinen. Liinu antoi leikata hyvin, mutta keittiön pöytä ei ole vieläkään muuttunut hyväksi trimmauspöydäksi, kummallista, eikä valaistus ole mistään kotoisin. Siinä suurin osa turkista kuitenkin leikattiin, Liinu makoili pöydällä ja minä leikkelin. Sitten se hoksasi katsoa ikkunasta ulos, että mitäs tuolla näkyykään. Ei olla näköjään katsottukaan täältä yläilmoista ulos, kun Liinu alkoi murisemaan autoille ja ihmisille, niin epäilyttäviltä ne näyttivät. Mutta noin muutoin leikkuu meni hyvin, tunnin siinnä taas tuhersin suunnilleen. Kyllä se trimmauspöytä vaan pitää hankkia, eikä kunnon valaistuskaan olisi pahitteeksi.

Sievä koira Liinusta taas kuoriutui :)

Inca sai pitää turkkinsa, antaa sen nyt kasvaa tammikuuta silmällä pitäen. Ja Incan kanssa joutuu nyt häsläämään ihan tarpeeksi, kun me parannellaan korvissa olevaa hiivatulehdusta. Inca ei nimittäin istu pää kalleellaan rauhassa, että tiputas nyt ne tipat. Ei. Se nakkelee niskojaan siihen tahtiin ja semmoisella voimalla, että en tiedä, minne tipat milloinkin menevät. Luultavasti ne kuitenkin menevät korvaan, kun ne ovat tulleet  paremmiksi. Ell-asemalla neuvoivat, että toinen pitää kiinni ja toinen tiputtaa. No joo. Liinusta ei ole kiinnipitäjäksi eikä tiputtajaksi :D Se siitä neuvosta. Kaksi kertaa päivässä meillä pidetään tippashow'ta siihen lisäksi vielä korvien puhdistus puhdistusaineella, minkä teen kerran päivässä ennen toista tippashow'ta. Se sentään menee ihan sujuvasti. Jos Liinusta olisi kyse, niin se kellahtaisi selälleen, että jee, mitäs kivaa nyt tehdään! Aah ihanaa! Mutta Inca on toista maata. Se osaa pistää hanttiin, jos kuka!

Takkiostoksilla

Kävin Liinun kanssa tällä viikolla kokeilemassa Hurtan takkeja ja fleecepusakoita Lemmikkiasemalla, mutta ne eivät jotenkin vaan istuneet tai sopineet Liinun kropalle. Pituutta pitää olla 45 senttiä, mutta Hurtan takeissa on sitten väljyyttä liian kanssa muualla. Ja ne pusakat oli aika onnettomia. Ja olishan siellä ollut vaatteita design by Ristomatti Ratia, mutta juu, ei kiitos. Niitä edes kokeiltu. Olis ollut tarjolla pöksyä ja takkia.

Tänään shoppailtiin Mustiin ja Mirriin broitskuostoksille ja niillä olikin ihan hyvä takkimallisto, Buster, joka sopi Liinulle hyvin. Pituus ja leveys on hyvässä suhteessa, kun Liinu on vielä tuommoinen pentumainen kropaltaan. Ei jää tässä takissa semmoista älytöntä väljyyttä, on soukempi malli kuin Hurtan. Ja tämä takkihan me sitten ostettiin, kun se hyväksi havaittiin. Nyt voin rueta trimmauspuuhiin Liinun kanssa, jos sille päälle satun. Todennäköisesti näin käy, sillä ihan keskitalvella en turkkia kumminkaan halua leikata ja jos leikkuu menee jonnekin maaliskuulle, niin turkki on sitten siinä vaiheessa jo varmaan aika kaamea. Trimmasin Liinun elokuun lopussa.

Takki on ihan talvitakki, veden ja tuulenpitävä päälikangas, jotain vanua välissä ja fliissiä sisällä. Oli sentään kohtuuhintainen, halvempi kuin Hurtta.

Vähän pruuvattiin kotona vielä, kaikkea se pieni koira joutuu vaan sietämään ja kestämään:

Kokoeroa

Selasin taas blogia taaksepäin ja etsin sen ajankohdan, jolloin Inca hyppäsi ammeeseen. Se oli toukokuun lopulla 2010 eli Incahan oli semmoiset 4,5 kuukautta silloin. Liinu tulee kohta puolivuotiaaksi, eikä sille ole tullut mieleenkään edes yrittää hypätä ammeeseen, vaan nostan sen aina. Ammeen reuna vaan on liian korkea Liinulle. Voihan tietenkin olla kyse myös luonteesta, uskalluksesta ja rohkeudesta, mutta kyllä Liinu tuolla ulkona menee pitkin maita ja mantuja ja kallioita ja kiviä niin rämäpäisesti, ettei mistään arkajalkuudesta tuossa asiassa ole kyse. Elämän realiteetit ovat vaan Liinun kohdalla erit kuin Incalla. Mutta selvä kokoero noilla siis ihan oikeasti on.

Tulipa blogia selatessa lueskeltua kipsijalka-aikaakin ja ihmettelen suuresti, miten pärjäsin Incan kanssa. Se oli mahdoton ulkoilutettava ilman kipsiä ja jalan murtuminenhan muutti kaiken. Incasta tuli entistä vaikeampi ulkoilutettava ja silti könkkäsin ulos monta kertaa päivässä. Tai siis Incasta ei tullut sen omasta mielestä ollenkaan vaikea, vaan se teki niin kuin kunnon koiran kuuluu tehdä, se otti hommat haltuun, kun emäntä kerta oli huonossa hapessa ja hädin tuskin pysyi pystyssä. Kukas muu hommat olisi hoitanut, jollei avulias pikku koira :) Häädänpä autot ja kaikki muut kauas pois, että emäntä saa kulkea rauhassa, räyh räyh räyh! Sanovat että aika kultaa muistot, mutta ei kyllä tässä nilkan murtumassa.

Säkä

Mittasinpa Liinun säkäkorkeuden mittanauhalla ja Liinun suosiollisella avustuksella :) Liinu söi mittanauhaa, minkä kerkesi, mutta säkä on suunnilleen 39-40, ei ainakaan enempää. Mittaustulos saattaa tosin olla hieman epätarkka.

Ja sitten vilkaisin blogia taaksepäin ja löysinkin Incan säkäkorkeuden, jonka olin mitannut heinäkuussa 2010 eli Inca on ollut silloin 6 kuukautta vanha. Säkä oli tarkan mittanauhamittauksen mukaan 44-45 senttiä ja sehän se on nykyisinkin, vaikka mitään virallista mittaa Incasta ei ole otettukaan.

Tästä nyt voi tehdä päätelmän, että Liinusta tulee medikoira, kun agilitistä on kyse. Tuskin se nyt viittä senttiä korkeutta enää kasvaa. Liinulla on paljon matalammat jalat kuin Incalla, joka on semmoinen pitkäsäärinen neitonen.

Malttiharjoituksia

Ekaksi Liisalle, että en ilmoittanut Incaa Tampereelle, kun ei sen turkki vielä ole kovin pitkä. Katellaan sitten tamminäyttelyä, mikä tilanne meillä sillon on. Liinun turkki oliskin ollut hyvä Tampereelle, mutta ikä ei taas sinne riittänyt. Nyt sitten en tiedä, mitä teen Liinun turkin kanssa, leikkaanko vaiko en. Se on niin hyvässä mallissa, että en raaskis leikata, mutta toisaalta nyt se sitten pitäisi leikata ennen talven pakkasten tuloa. Noh, pitää fundeerata vielä.

Illan agiharkkoissa opeteltiin malttia niin pöydällä olemisessa kuin esteen takana lähtöluvan odottamisessa. Incan kanssa en niin ole siihen juuri puuttunut, että miten se lähdössä on, kun on ollut tärkeempää saada se innolla mukaan radalle. Jos siinä sitten vielä tylsänä täytyy ootella, niin ei ole Incasta kivaa. Mutta nyt ooteltiin oikein olan takaa ja kunnolla eri tilanteissa radalla.

Sellainen malttiharjoitus mm. oli, että oli kaksi hyppyestettä perä perää ja koira jätettiin odottamaan ekan esteen eteen, käveltiin vimpan esteen taakse ja sieltä annettiin hyppykäskyt. No Inca meinasi lähteä ennen aikojaan hyppelemään ja lähtikin liikkeelle, karjasin EI, Inca pysähtyi esteen eteen kuin seinään ja odotti käskyä, JEE! Toisessa harjoituksessa koira jätettiin hyppyesteen eteen, käveltiin pöydän taakse ja sieltä annettiin koiralle hyppy- ja pöydälle käskyt. Samoin sen radan lopussa koira jätettiin pöydälle, käveltiin hyppyesteen taakse ja annettiin sieltä hyppykäsky. Hyvin se meni. Laitan Incan istumaan pöydälle, että tajuaa, että siinä pitää tosiaan olla se viisi sekkaa ennen kun saa jatkaa matkaa.

Muutoin radoilla oli keppejä, muuri, pussi, putki ja tietty hyppyesteitä. Niitä sitten erilaisina variaatioina.

Inca aina oottelee niin rauhallisena omaa vuoroa, että jotkut siinä olivat ihan kateellisia :) Inca ei silleen ole innoissaan, että se haukkuisi ja vehkoisi, vaan se saattaa makoilla maassa tai sitten se nuuskuttelee niitä hajuja. Mutta se on siis tosi rauhallinen hallilla.

Kovasti ne jallittaa meitä menemään möllikisoihin ja jo parin viikon päästä olisikin mahdollista mennä kokeilemaan oikeata kunnon möllirataa. Esteitä siinä kuulemma on noin 14-20, joten onhan siinä hommaa ottaa se haltuun. Mutta siinä sitä sitten oppii. Katsotaan, mitkä meidän eli minun fiilikset on, kun aika koittaa.

Liinun iltahuvia on tänään ollut vesikupin läiskyttely. Se on muutamaan otteeseen käynyt puhaltelemassa kuplia ja sitten se on kaapinut vedet lattialle niin, että keittiön lattia on lainehtinut. Ei ihan noin tosissaan tarvitsisi ottaa sitä, että on vesikoira, kyllä mä ilmankin uskon :D

Harjotuksia harjotuksia

Emäntä on saanut taas harjotusta lapsen pukemiseen ja riisumiseen (*pyyhkii hikeä*), kun olimme hoitohommissa Paraisilla oikein yönyli-keikalla. Ja koirat ovat saaneet harjotusta mm. rattaitten ja potkulaudan vieressä kävelemiseen. Ja emäntä on saanut harjotusta kahden koiran ja rattaitten kanssa kulkemiseen. Nyt ollaankin kaikki ihan naatteja.

Koirat pääsivät temmeltämään rantaankin, mutta ne ottivat hiekkakylpyjä enemmän kuin vesikylpyjä. Liinu tosin läiskytteli rantavedessäkin, mutta kumpikaan ei uimaan mennyt, enkä ruennut viskomaan mitään keppejä. Varmaan ne olisivat uineetkin, mutta sitten olisi pitänyt märän turkin kanssa kävellä takasin, niin en viittinyt sitten yllyttää. Hiekan pesemisessä vasta hommaa olikin, kun nämähän pitivät rantahietikolla omaa peliään eli juoksivat ja painivat ja riehuivat minkä kerkesivät ja Liinu välillä piehtaroikin oikein kunnolla hiekassa niin, että sitä varmasti meni joka paikaan. Rannalla oli tyyntä, mutta niin syksyistä. Haikeudella vaan muistelin kesää, kun kävimme Incan kanssa päivittäin siellä uimassa, vesi oli lämmintä ilmasta nyt puhumattakaan. Oi niitä aikoja...

Ja koirat ovat tosiaan saaneet harjotusta ja siedätystä vaikka mihin "lapselliseen" elämään. Ovat ne toki hoitaneet tärkeitä koirahommia eli vahtihaukkuneet tai muuten vaan haukkuneet ihan kiitettävällä intensiteetillä, etenkin Liinu. On se niin pelottava, kun se haukkuu, että ihan varmasti hurjimmatkin rosvot pyörtävät äkkiä käpälämäkeen :D Noin periaatteessa lasten ja koirien kanssa käyvät samat komennot: istu, alas, tänne, tule, ei, odota...Koiratkaan eivät aina olleet selvillä, kenen nyt kuuluu odottaa ja kuka saa mennä...

Matkat menivät hyvin, Liinu ei oksentanut. Mentiin henkilöautolla ja tultiin bussilla. Pidin huolta, että maha on suht tyhjä, ehkä paasto auttaa. Kotona koirat saivat hyvät luut ja sen jälkeen onkin uni maittanut. Pian se maittaa emännällekin.

Kiertämisiä ja välistävetoja

Illan agitreenit mentiin kiertäen ja välistä vetäen, mukana oli myös rengas ja putki. Ensin hyppyesteet olivat neliössä ja tokaksi ne olivat rinnakkain eli nyt on kierretty ja vedetty välistä jos vaikka miten päin ja juostu välillä putkeen. Meillähän harkoissa porukka jaetaan kahteen ryhmään ja kaksi on kouluttajiakin, ensin ollaan toisen kouluttajan hoteissa ja sitten mennään toisen oppiin. Nyt paikalla oli 9 koirakkoa kymmenestä eli ryhmät olivat 4+5. Ihan siinä saa riittävästi harjoitusaikaa, eikä varmaan emäntä sen paremmin kuin koirakaan jaksaisi paljoa enempää.

Oikein mallikkaasti meni meidän kierrot ja välistävedot, emäntä alkaa pikku hiljaa oppimaan agikuvioita ja Incakin on saanut mukavasti kiinni juonen päästä ja menee kivasti esteitä. Incalle sopii tämä vuodenaika paljon paremmin kuin kesä, jolloin siltä oli veto pois, eikä sitä kauheasti kiinnostanut hypellä. Ja onhan sille tullut varmuutta nyt paljon, että kai sekin vaikuttaa innokkuuteen. Hyvin maltillisesti se kuitenkin on hallissa, kun me odotetaan vuoroa, mutta kyllä se sitten heti on valmis hommiin, kun vuoro tulee. Hajut siellä on edelleen, mutta enää ne ei kiinnosta ihan niin paljon kuin aluksi, jolloin ne olivat uusia.

Tämä kurssi kestää vuoden loppuun ja heti tammikuun alussa sitten jatketaan samoissa ympyröissä. Kun ei sitten vaan olisi pitkiä paukkupakkasjaksoja. Tai että ainakin aina tiistaisin olisi leutoa :D

Mitään kremppaoireita ei Incalla ollut eikä tullut, joten näyttää siltä, että eilinen vaiva oli onneksi nopeasti ohimenevä.

Valtiattaret päikkäreillä

Varmuudeksi metsälenkitin koirat erikseen ja meno oli huikeasti rauhallisempaa. Incalla on nimittän agi-ilta ja koska ei mitään kremppoja enää tänään ole ollut havaittavissa, menemme harkkoihin. Liinu aina intoutuu ihan yksinkin metsässä, kun vien sen sinne, missä on sen lempparimetsäojat. Jonkunmoinen koiran huvipuisto, missä läiskytellään ojissa ja juostaan välillä sammaleissa edes takaisin ja ympyrää, hauskaa on!

Näin rauhallisesti ja sulassa sovussa nämä kisailijat kuitenkin torkkuvat päiväuniaan. Ei ole ahdasta, eikä ahdista liika läheisyys :)