Päivän puuhia

Inca "polskutteli" tänään jo Jaaninojassa, meni rannalta toiselle ihan reippaasti, eikä arastellut vettä. Kyllä siitä vielä vesikoira tulee!

Olemme harjoitelleet lisää sitä, että ruokiin ei kajota oli ne missä tahansa ja vaikka miten haluttaisi. Eilen oli houkuttimena mm. jauhelihaa ja tänään voileipä ihan pöydän reunalla. Kyllä Inca niiden antaa olla rauhassa. Leipää se tosin lähti nuuskuttelemaan, kun menin pois keittiöstä ja Inca luuli, etten näe sitä. Mutta minäpä näin ja ärähdin sille. Inca totteli ja jätti leivän rauhaan.

Olen myös vienyt herkkuja ulos ja Inca jättää ne sielläkin rauhaan. Naapuri, jolla on myös koiria, kyseli, että mitä hyötyä tuosta harjoituksesta on. No minä selitin sen, mitä Janita selitti pentukurssilla. Naapuri vaan sanoi, että hänen whippettinsä nappaa voileivän kädestä ja se on niin hauskaa, että ihan naurattaa. Vai niin. Meillä ei mitään napata kädestä nyt, eikä vastaisuudessa.

Incan iltalenkin aikana pesin olkkarin lattiat hyvin, etenkin ne paikat, jonne Incalla oli tapana pisuta. En kuitenkaan vielä ole ottanut esteitä pois, antaa huoneen nyt rauhassa tuulettua ja Incan unohtaa, että sinne on ikinä pisuttukaan.

Jostain nettiartikkelista luin, että koira pystyy pidättämään ikäkuukausiensa määrän tunteina plus yhden. Eli kun Inca on just kohta viisi kuukautta, niin se pystyisi siis pidättämään kuusi tuntia. No joo, yöllä kyllä, mutta päivisin trampataan ulkona parin tunnin välein, välillä useammin, välillä harvemmin, riippuu tilanteesta.

Soitin myös Liisalle, kun minulla oli kulmahammasasiaa. Incan alakulmahampaat ovat lähteneet pois uusien tieltä, mutta yläkulmahampaat eivät ole irroneet ja uudet ovat jo tulleet ikenien läpi selvästi. Voi olla, että ne vanhat kulmikset pitää otattaa pois. Pitää nyt katsoa, heiluvatko ne hampaat edes yhtään vai ovatko tukevasti kiinni.

Huomenna menen röntgeniin ja kipsinvaihtoon ja kaiketi sitten saan varata jalalle puoli painoa, mikä toivottavasti helpottaa elämää vähän. Sitten enää vaivaiset neljä viikkoa kipsiaikaa jäljellä!