Kävelimme Prisman pihalla olevalle kiskalle ostamaan jäätelöä, minulle. Olimme siis "suuressa maailmassa". Incalla oli autoja, ihmisiä, kolisevia kärryjä ja vaikka mitä katseltavaa ja ihmeteltävää. Mutta ihmeen hyvin reissu meni sikäli, että Inca oli nätisti ja levottomuudesta huolimatta jaksoi keskittyä nameihin ja ehkä minuunkin, kun minä niitä nameja jakelen.
Eilen jo olimme harjoittelemassa Prisman liikennevaloristeyksessä tien ylityksiä ja hyvin kaikki meni silloinkin. Nyt kun pääsen liikkeelle, pitää käydä siellä useasti opiskelemassa tien ylityksiä.
Suojatien ylitykset sujuvat hyvin ja kaikki muukin, vaikka tosiaan sen oikein huomaa, että vilinässä Incasta tulee levoton, eikä se tiedä, minne se katsoisi, kun joka puolella on jotain katseltavaa.
Takaisin tulimme pikkumetsän kautta ja varmaan tuo kiskareissu otti voimille, kun takaisin tullessa Incalla oli vähän kiire ja hoppu ja se tuppasi vetämään. Ei paljon, kun aina joko käännyin tai sitten kutsuin Incan luo ja palkkasin. Nameja tosiaan kuluu. Tuolloin oli mukana nakki-possunsydän-mix ja vielä toisessa pussissa jotain raksuja. Tiukan paikan tullen niitä uppoaa enemmän, mutta sitten kun ei ole mitään erityistä, en palkkaa niin usein, vaikka Inca odottaakin saavansa namia.
Olemme harjoitelleet myös pysähtymistä niin, että Inca jää vasemmalle sivulle istumaan ja odotetaan (joko suojatien edessä tai muuten vaan kesken matkaa) ja sitten taas lähden liikkeelle ja Inca tietenkin myös. Kaikki tämmöinen sujuu hyvin, kun vaan on suussa jotain mussutettavaa tai ainakin toive siitä, että kohta on.
Kovasti Inca tykkää olla ulkona ja kun tulemme kotipihalle, niin Inca usein pysähtyy vaan istumaan ja on selvästi haluton liikahtamaankaan. No, nameja saa ulkona ja paljon huomiota ja kehuja, sisällä ei niinkään.
Aamupäivällä jaoin yhdelle pariskunnalle paljon vesikoiratietoutta tai lähinnä Inca-tietoutta. He kyselivät kovasti kaikenlaista, kehuivat Incaa ja tämä näytti kaiketi parhaan puolensa olemalla maassa nurmikolla ihan kaikessa rauhassa tuon juttutuokion ajan, joka ei ollut ihan lyhyt. Ja minäkin puhuin kuin paraskin asiantuntija ja kerroin, miten tyytyväinen olen koiraani. He taisivat lähteä nettiin kuuklailemaan espanjanvesikoiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti