Tänään tuo muuten mukava ihminen otti esiin kummallisen kapistuksen kaapista. Ensin se oli lattialla hiljaa paikoillaan, mutta sitten yhtäkkiä siitä alkoi kuulua aivan kauhea mölinä. Eikä sitä mölinää ja kapistusta päässyt minnekään pakoon.
Yritin olla eteisen nurkassa emännän takin ja kenkien takana piilossa ja huomaamattomana ja kurkkia, minne ihminen mölisevää kapistusta liikuttaa ja ihmettelin, että miksi. Minua kiusatakseenko? Vaikka minä olen näin suloinen? Sanoi, että se on pölynimuri. Mikä sekin on.
Ihminen ei sitä pelännyt, vaan muina naisina meni sen kanssa ympäri reviiriäni. Kunnes kapistus lopetti mölinän. Mutta minä vikisin nurkassani. Ihminen laittoi kapistuksen kaappiin, ei sanonut minulle mitään, mutta otti minut syliin ja silutteli. Antoi minulle herkkutikun. Miksi? Tässä järkytyksessä maistu edes herkut. Nyt nukun. Ja kun herään, kaikki olikin vain pahaa unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti