Tänään tämä kurja emäntä sai päähänsä raahata pienen viattoman pennun niinkin kamalaan paikkaan kuin juna-asemalle. Muka junia katselemaan! Mikä kärsimys!
Niinpä niin Incaseni.
Incalla oli tosiaan koettelemusten aamupäivä ja nyt se nukkuukin ilmeisesti lopen uupuneena. Ensin mentiin henkilöautoon ja ajeltiin Kupittaan asemalle. Inca pieni vikisi ja tärisi koko matkan, että ettekö te typerykset ymmärrä, että tämä ei ole yhtään kivaa. Mutta mikään ei auttanut. Tämä oli toinen kerta kun Inca oli henkilöautossa, kotiinhakureissun jälkeen ei sen ole tarvinnut mennä moiseen kapistukseen. No, matka ei ollut pitkä, siinä pari kolme kilometriä ehkä. Mutta sekin tuntui kai liian pitkältä.
Ja sitten heti perään, kun oltiin päästy autosta pois, oltiin jossain aivan oudossa ympäristössä. Vikinä kuitenkin loppui, kun päästiin ulos. Mutta se alkoi uudelleen, kun mentiin sisään asemarakennukseen, eikä se loppunut koko aikana, joka asemalla vietettiin.
Kaiken muun kummallisuuden lisäksi Inca näki tietenkin myös junan. Turvallisesti toki sylissä katsellen ja vikisten. On siinä nyt pohtimista pienellä, että mikä sekin vekotin oli.
Kotimatka autossa sujui jo hiljaisemmin ja rauhallisemmin, mutta juna-asemajärkytyksen jälkeen auto olikin jo turvallinen ympäristö.
Kaiken päätteeksi Inca pääsi juoksentelemaan vapaana pellolla, että ehkä se ja pienet nakinpalat, joita minulla oli matkassa mukana, hiukan helpottivat koettelemusta.
Ympärillä olevat ihmiset kai ajattelivat, että miksi ihmeessä tuon pienen koiranpennun vikisemään asemalle. No siksi ihmeessä, että se oppii sietämään erilaisia ympäristöjä ja luottamaan minuun, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka mennään välillä kummallisiin paikkoihin.
Ja aika rauhassa tässä muuten ollaan oltukin, pyöritty kotinurkissa vaan Musti ja Mirri reissun jälkeen.
Mutta hädin tuskin olimme päässeet asemalle, kun eräs nainen kysyi, että onko tämä espanjanvesikoira. Hänellä oli lagotto, mutta kertoi harkitsevansa espanjanvesikoiraa, kun tuo hänen koiransa oli jo vanha ja kai vähän sairaskin. Siinä sitten rupattelimme aikamme näitä koira-asioita minäkin kuin vanhan tekijän kokemuksella:) Vaan eipä sitä ulkopuolinen tiedäkään, että Inca on ensimmäinen koirani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti