Kävimme ensimmäisellä bussireissulla. Ajelimme bussilla yhden pitkän pysäkkivälin matkalla Mustiin ja Mirriin. Takaisin tullessa oli peräti kaksi pitkää pysäkkiväliä!
Inca oli kaiketi ihmeissään, mitä nyt tapahtuu, kun suunnistimme aivan uusille urille, bussipysäkille. Mutta ihan hyvin Inca kipitti remmissä ja lopun matkaa kannoin, kun on tuo meidän pysäkki vähän kaukana. Linja-autossa Inca inisi, kuten sillä on tapana aika usein vikistä. Milloin innostuksesta (kun on haistanut esim. Iineksen hajun rappukäytävässä tai hississä), milloin taas ehkä pelosta tai arkuudesta, kun on jotain outoa tekeillä.
Mustissa ja Mirrissä kaikki sujui mallikkaasti. Inca teki tuttavuutta myyjien kanssa ja sai namipaloja :) Siellä olikin paljon herkullisia tuoksuja! Ostin turvavaljaat autoreissuja varten. Kun myyjä niitä esitteli ja mietittiin kokoa, niin Inca makasi lattialla pää kenkäni päällä. Ostin myös aktivointilelun ja vähän herkkunakerreltavaa. Kiva kun on kauppa minne koiratkin pääsevät sisälle ja vielä tässä lähellä.
Kotiin päin tullessa ja bussia odotellessa Inca ihmetteli edestakaisin meneviä kaikenkokoisia ja näköisiä autoja. Olivathan ne hieman pelottavia, mutta silti kiinnostavia.
Kun bussi toi meidät kotinurkille ja lähdimme kävelemään kotia kohti, niin Incalla oli semmoinen vauhti päällä, että hyvä kun pysyin perässä. Ja ihan oikeaan suuntaan meni koko ajan. Hyvä suuntavaisto kerrassaan. Alaovella Inca ei kumminkaan halunnutkaan sisään, vaan suunnisti meidän pisupellolle päin. No, totta kai menimme sinne vähäksi aikaa juoksentelemaan ja nauttimaan vapaudesta palkkioksi hyvin sujuneesta matkasta.
Ja sitten oli vuorossa taas portaitten kiipeämistä. Reissu kesti ehkä puolitoista tuntia ja uuvutti Incan niin, että on nukkunut jo pitkän tovin, eikä vielä näytä olevan aikeissakaan herätä.
Millainen kokemus reissu oli Incalle? Toivottavasti positiivinen, että suostuu tulemaan toistekin bussiajelulle. Sitten ajammekin hiukan kauemmas ja voimme mennä vaikka Kupittaan juna-asemalle katsomaan junia ja liukuportaita.
Lopun päivää vietämme rauhassa ja lähdemme ulkoilemaan, kunhan Inca herää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti