Mitä lähemmäs H-hetki tulee, sen jännemmältä tuntuu! Ja miksi ei tuntuisi, eihän minulla ole kokemusta koiranpennun kotiintulosta. Eikä pennullakaan ole kokemusta siitä, millaista on joutua eroon omasta laumastaan täysin vieraaseen ympäristöön. Voi meitä!
Eilen pennut ulkoilivat illalla, kun oli jo pimeää. Rohkeasti ne painelivat pitkin pihaa, lumivuoria ja kauas pihavalosta. Kaikkea kivaa sieltä löytyikin, kuten käpy ja männynoksa ja niitä sitten riepoteltiin sinne tänne. Hienoja saaliita kerrassaan.
Sain Liisalta kaavat koiran viittaa varten. Pikku puuhaa minulle viimeisiksi odotuspäiviksi. Myös leluja voisin väsätä itse tukevasta puuvillakankaasta, kun eivät nuo kaupasta ostetutkaan kovin kummoisia kaikki ole. Se, että ne kestävät riepottelua, on tärkeintä. Toisaalta mikä tahansa rätti tai pyyhe on koiralle kiva lelu.
Kotikin pitää kaiketi laittaa uuteen uskoon eli korjata Incan ulottumattomiin kaikki sellainen, minkä soisi säilyvän ehjänä ja puhtaana. Verhot, kirjat, kukkaset, matot ja johdot. Ja minun pitää opetella uusille tavoille, enää en voi jättää omia tai kirjaston kirjoja lojumaan sängyn viereen lattialle, voivat olla äkkiarvaamatta entisiä kirjoja. Vielä en ole tehnyt mitään järjestelyjä, mutta aikaahan on monta pitkää päivää, kokonaista kolme päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti