lauantai 27. maaliskuuta 2010

Pennut temmeltävät






Pennuilla oli hauskaa! Miten hyvin ne tulivatkaan juttuun keskenään kaikki neljä pentua. Juoksivat ja painivat minkä kerkesivät. Vilma, Incan sisko, oli siellä myös, kuten kuvista arvata saattaa. Tai saattaa arvata sen, että siellä oli kaksi espanjanvesikoiraa. Ehkä ne vielä tunnistivat toisensa, ainakin meno oli sitä luokkaa, että ollaan me ennenkin painittu yhdessä.

Niin, Inca ei arvannutkaan, mitä kivaa odotti typerän bussimatkan päässä. Vikinä bussissa ei ollut ehkä yhtä runsasta kuin aiemmin, mutta ei Inca hiljaakaan ollut. Takaisin tullessa syötin sille loput possunsydänpalat, niin ei Inca ehtinyt vinkua juuri ollenkaan. Pitää vaan ahkerasti harrastaa bussimatkailua, jos ei muuten niin "huvin" vuoksi.

Mutta oli kiva nähdä, että ihan vieraatkin pennut olivat tosi hyviä kavereita keskenään, kun ensin oli nuuskittu ja tutustuttu. Se oli pentutemmellyksen paras anti ehdottomasti. Ja niin kai oli tarkoituskin, sillä vähäistä se muu "koulutus" oli. Jotain asioita kouluttaja siinä puheli ja neuvoi naksuttimen käyttöä, jonka myös ostin. Ohjeet näyttävät äkkiseltään tarpeeksi hyviltä, että niitten avulla varmaan pääsee alkuun. Kouluttaja kehui tuota naksuttamista, joten kokeillaan nyt sitäkin.

Niin ja hyvä tietenkin oli myös se, että pennut saivat olla luontevasti vieraitten aikuisten seurassa ja kosketeltavana. Siinä temmellyksessä ne eivät kai paljon huomanneet kenen jaloissa milloinkin pyörivät, mutta kuitenkin ympärillä oli ystävällismielisiä isoja ihmisiä.

Inca oli aivan "poikki" temmellyksen jälkeen ja heti kun pääsimme kotiin, se kellahti nukkumaan. Nukkuu varmaan pitkät päikkärit. Väsymyksen huomasi jo temmellyksessä, kun loppua kohti vauhti hiipui. Sehän kesti semmoisen kolme varttia, mikä oli ihan passeli temmellysaika. Välillä oli toki rauhallisempaa "koulutustakin".

Tuo pienin (ruskeavalkoinen) koira on tanskalais-ruotsalainen pihakoira, tosi pieni, mutta se ei menoa haitannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti