Virvoin varvoin ja muuta sadepäivän puuhaa

En muistanutkaan, että tänään on virpomispäivä, mutta Inca oli tyytyväinen, kun sai kivan koristellun pajunoksan. Ovinkellon soidessa Inca vaan hyökkää ovelle sellaiselle innolla, että on täysi työ pitää sitä aloillaan ja sylissä. Pitää harjoitella nätisti olemista.

Laitoin sadekelille eri vaatteet päälle kuin normaalisti ulos mennessä ja Inca oli ihmeissään, mitä nyt tapahtuu. Se ei roikkunut edes lahkeessa ja koko ulkoilu sujui vähän eriskummallisissa merkeissä. Jo sisällä Inca vikisi vähän ja oli jotenkin epäilevän oloinen. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa Incan takki, joka sillä pitkästä aikaa oli päällä, ettei turkki aivan kastu. Ulkoilu ei kumminkaan maistunut ja jopa kannoin Incaa välillä, kun se ei tykännyt jostain syystä kävellä. Ehkä se luuli, että taas mennään jonnekin inhottavaan paikkaan, kuten bussiin, vaikka kävelimme ja olimme ihan tutuissa ympyröissä. Seuraavilla reissulla mentiin sitten ilman takkia ja kummallisia vaatteita. Niin oli mukavampaa, lahkeetkin maistuivat taas.

Tuo takki, jonka kolme viikkoa sitten ostin Incalle, on kohta pieni. Ja silloin se oli reilun kokoinen. Kyllä se toki vielä käyttökelpoinen on, mutta huomaa, että Incan selän pituus on nyt enemmän kuin silloin. Takkihan on kokoa 25 cm. Pitää kokeilla sitä omatekemää, jos se vaikka passaisi nyt. Ei ole siis mielikuvitukseni tuotetta, että Inca on kasvanut paljon.

Naksuttimen kanssa harjoittelimme seisomista, jota ei ennen ollakaan harjoiteltu. Ja lisäksi harjoittelimme pöydällä olemista (ilman naksuttamista), mikä olikin niin mukavaa, että sinne Inca on yrittänyt päästä jo uudestaan. Eläinlääkärillä kai ainakin ollaan pöydällä, joten sitä pitää vähän harjoitella. Pian on nimittäin edessä rokotus.

Lenkillä näimme pupujussin, tai ainakin minä näin ja Incakin ehkä, vaikka se ei tainnut tajuta, mikä pusikosta yhtäkkiä lähti liikkeelle. Eihän se tiedä pupuista ja muista metsäneläimistä mitään. Lintujen laulua se selvästi joskus kuuntelee ja katselee, mistä ääni kuuluu. Pupu katosi nopeasti näköpiiristä, se ei halunnut jäädä esittäytymään pienelle suloiselle koiranpennulle. Incasta se olisi arvatenkin ollut kiva leikkikaveri.