sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Harjoituksia

Inca nukkuu keittiössä, mutta portti on auki. Välillä olen pitänyt sitä kiinni, niin että olemme eri puolilla porttia. Äsken juuri Inca oli portin ahtaammalla puolella ja vinkui siellä, kun ei nähnyt minua. Olin hetken aikaa näkymättömissä ja sitten menin näkyviin puuhailemaan niitä näitä ja lopulta menin keittiöön jatkamaan "tärkeitä" puuhailujani enkä ollut tietääksenikään Incasta. Kun vähän aikaa oli kulunut ja Inca oli mennyt eteiseen, kutsuin Incaa tulemaan keittiöön ja sitten annoin namipalan ja paljon hyväilyjä. Siihen sijoillensa nukahti.

Roskat kävin viemässä siten, että Inca nukkui "vapaana". Eipä herännyt oven kolinoihin, vaan nukkui samassa paikassa kun tulin takaisin.

Olimme hetki sitten ulkona hihnalenkillä haistelemassa jännittäviä hajuja ja kiipeilemässä lumivuorilla. Annoin Incan juosta vapaana lumikasojen rajaamalla alueella. Hyvin toimii luoksetulo ulkonakin. Vaikka Inca olisi nuuskimassa kivaa puuta tai muita jänniä juttuja, niin heti kyllä lähtee tulemaan luo, kun kuulee kutsun.

Ja Inca myös seuraa, missä olen ja jos lähden menemään poispäin, niin tämäpä kipittää perässä, ettei vaan eksy minusta. Kokeilin muutamia kertoja ja ainakin tuossa häiriöttömässä paikassa poispäin käveleminen sai Incan tassuihin vauhtia. Selvästi hän myös jäi välillä seuraamaan jonkun lumikasan päällä, mitä meinaan, olenko paikallani vai lähdenkö johonkin suuntaan kävelemään. Ei meistä ihmisistä tiedä, mitä milloinkin teemme. Kannattaa pienen koiran olla valppaana.

Aamupäivällä Inca näki hölkkääjän ja tietenkin autoja. Ne eivät enää tainneet säikyttää siten kuin eilen, mutta hölkkääjä oli selvästi outo tyyppi. Nyt sellainenkin on nähty! Naapurin tätejä oli taas rappukäytävässä ja ihmettelivät, että mikäs minulla nyt on, olenko ottanut koiran! Sanoin, että tämä on Inca. Luulen, että siinä joku laski, kuinka mones koira Inca tässä talossa on ja ajatteli että taas yksi nurkkiin pissaaja lisää, onkos tuokin nyt mennyt ottamaan koiran!! Inca on ehkä kymmenes koira tai sinne päin, en ole varma, montako koiraa talossa on. Mutta me emme pisu nurkkiin.

Niin ja pari talon koiraakin näimme, mutta emme tehneet lähempää tuttavuutta. Hermostuttivat Incaa ihan selvästi. Tai hermostuttiko hihna, joka ei päästänyt lähemmäs koiria. Siinä emännällä funtsaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti