Nukkumaan menimme ennen yhtätoista ja nousimme ylös seitsemän paikkeilla. Hyvin meni koko yö taas. Inca nukkuu illasta aamuun ja kummasti pysyvät pisutkin sisällä, ainakaan en ole löytänyt lätäkköjä mistään. Papereille tulivat niin aamupisut kuin kakitkin. Mutta se on turha toivo, että näissä pakkasissa ehtisin Incan kanssa aamupisuille ulos. En ole edes yrittänyt.
Ainoa häiriö Incan yöunissa taisi olla se, kun kaappasin hänet viereeni aamuyöstä :)
Mutta hyvin unet maittoivat sängyssäkin. Unia Inca näkikin vilkkaasta ajoittaisesta liikehdinnästä päätellen. Ehkä unissa huristi kummallisia pöriseviä otuksia, joita ihmiset sanovat autoiksi. Mitähän nekin muka ovat?
Aamulla Incassa riittää virtaa ja vauhtia niin, ettei syödäkään tahdo ehtiä. Laitoin nappuloita keppuun ja niitä Inca välillä kävi napostelemassa. Hän rauhoittui paremmin syömiseen, kun olin vieressä ja otin nappuloita käteeni ja annoin syödä kädestä. Melko vähällä ruualla tuo näyttää tulevan toimeen, mutta pienihän se massukin on. No eilenkin Inca nakersi herkkukenkää ja herkkutikun ja sai namipaloja ulkopisureissuilla ja tule-harjoituksissa. Olen kuin äiti, joka on huolissaan lapsensa riittävästä ravinnonsaannista.
Tänään on ohjelmassa jälleen jotain uutta. Aloitamme yksinoloharjoitukset. Joko tänään tai huomenna emännän on nimittäin käveltävä kauppaan. Millainen mekkala täällä syntyy, kun olen pois, se selviää viimeistään naapurien valituksista. Jätän toki kaikkea viihdykettä ajankuluksi ja lähden, kun Inca nukkuu, niin eiköhän se siitä suju hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti