Eilen, kun lähdimme remmilenkille, Inca asteli kuin vanha tekijä rappukäytävään ja tepasteli hissille. Hissiin ei sentään vielä uskaltanut tepastella, vaan sylissä oli turvallisempi olla. Mutta takaisin tullessa rohkeutta oli jo sen verran, että silloin hissinlattia ei enää näyttänyt pelottavalta ja Inca uskalsi kuin uskalsikin ajella ylös ilman sylissäolon turvaa.
Parveke, kylpyhuone ja vessa ovat myös tulleet niin tutuiksi, että niihin Inca menee jo reippaasti.
Yksinolo sujuu hyvin. Kauppareissulta kun tulin, Inca nousi unisena ylös minun verskahousujeni päältä ja meni kohta takaisin jatkamaan unia samaan paikkaan, kun en mitenkään reagoinut Incaan. Lähtiessä jätän herkkutikun ja se on aina syöty, kun tulen takaisin.
Ja sitten Inca vissiin lukee salaa, mitä kirjoittelen tänne, kun eilen Inca ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostuksensa sähköjohtoja kohtaan. Eilenhän juuri pääsin kehumasta, että niitä ei ole vielä erityisemmin huomioitu. No, tuo kiinnostus on ollut vielä vähäistä, mutta usemman kerran Inca on kulkenut seinien vieriä, siellä missä johtoja on. Onneksi johdot ovat saaneet olla rauhassa. Mutta olenkin houkutellut Incan leikkimään, että se ei ole ehtinyt toteuttaa aikeitaan, jos niitä on ollut.
Ulkona on ollut niin kylmä yö, että aamulla Inca oikein kauhistui ja jähmettyi paikalleen, että mihin kamaliin arktisiin olosuhteisiin sen vein. Saman tien lähdettiin takaisin sisälle. Vieläkin on niin kylmä, että juuri ja juuri Inca hoitaa vessa-asiansa ja sitten jo pienet tassut alkavat palella. Toinen takajalka ilmassa, ymmärrä nyt hyvä emäntä, että minua paleltaa näillä vessareissuilla. Kyllähän minä ymmärrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti