Ihmettelin illalla, että missä Inca on, kun ei sitä näkynyt tavanomaisilla nukkumapaikoilla, eikä missään muuallakaan. Ja asunnosta pois on mahdoton päästä. Kerkesin jo huolestumaan, että minne Inca on kadonnut! No, kun huhuilin, niin Inca ilmestyi unisena sängyn alta katsomaan, että mitä nyt taas, onko jotain asiaa vai miksi minut herätetään. Vähän aikaa rapsuttelin ja silittelin ja pidin hyvänä ja Inca jatkoi nukkumista. Kun lähdin pois, niin tämäpä taapersi takaisin sängyn alle.
Iltapäiväulkoilu sujui jo paremmin remmissä ja nyt oli takkikin päällä, ei tosin tekemäni, kun se on liian iso vielä! Ostin kaupasta pienemmän ja se sopi kuin valettu. Silti Inca pikkuinen palelee tärinästä päätellen, eikä ne ulkoiluhetket kovin pitkiä ole. Mutta hyvä kun tuo remmihomma alkaa sujua. Pikapisuilla kyllä käymme tuossa lähellä ilman remmeleitä.
Kohta pitää päättää, mikä on yöllä nukkumajärjestys. Voihan olla, että Inca tykkääkin nukkua uudessa paikassa, eikä minulle jääkään mitään päätettävää. Saa nähdä, miten käy. Onhan pieni koiranpentu tosi ihana nukkumakaveri, mutta entäs sitten, kun Inca painaa 15 kiloa. No, kaikkeen tottuu. Eikä kasvaminen tapahdu yhdessä yössä. Ja sängyn alle Inca ei mahdu kauan, kun kuuluu jo nyt pää kopisevan sängynpohjaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti