Inca painaa noin 3,6 - 3,8 kiloa. Punnitsin Incan sylissä kaksi kertaa ja nuo lukemat tulivat. Eli Inca painaa vähän alle neljä kiloa.
Aamuherätys oli tänään ennen kuutta. Inca alkoi repiä ja purra hiuksiani :) Oli siis sängyssä, kuten tavallista. Ja oli koko yön. Ehkä tänään pitää emännän ottaa itseään niskasta kiinni ja järkeillä asia niin, että koirat nukkuvat lattialla ja ihmiset sängyssä. Voihan sitä aina yrittää.
Annoin Incan purkaa aamuenergiansa ennen kuin annoin ruuan. Sitä hillitöntä hehkutusta kestää puolisen tuntia, jonka jälkeen ruokaankin ehtii paremmin keskittyä. Seitsemän jälkeen lähdettiin aamulenkille hihnan kanssa, eikä se ole mukava. Paljon mukavampaa on juosta ilman kuristavia pantoja, mutta se on vähän kiikun kaakun täällä kun on autoja ja kaikkea muuta. Incalla kyllä nimittäin on töpinää töppösissä. Mutta päätönhän pieni ressukka vielä on. Hyvin tulee kuitenkin kutsusta ja seuraa minua kuin hai laivaa. Ja minähän seuraan kaikkea tarkkaan ja olen hyvin varuillani, jos Inca on vapaana. Sen verran alkavat nämä kulmat jo kuitenkin olla tuttuja, että Incalla on rohkeutta enemmän tutkimusmatkailla, vaikka kuinka olisimme suojaisassa paikassa.
Ja toisaalta tuo parveke on vaikea tapaus. Tänään meillä oli siedätyshoitoa. Menin parvekkeelle Inca sylissä ja tämähän vinkui ja tärisi, eikä tykännyt yhtään moisesta hoidosta. Mutta minä vaan olin parvekkeella kaikessa rauhassa hiljaa Inca sylissä. Seisoin ja Inca katseli maisemia kyllä kiinnostuneena, mutta peloissaan. Sitten istuimme parvekkeella hyvän tovin, niin kauan, että Inca rauhoittui syliin ja nuuski tuolia ja seiniä ja pöytää. Toinen sessio oli muutaman tunnin kuluttua ja se meni jo paremmin. Jaa-a, millaista onkaan, kun menemme bussiin ensimmäistä kertaa!
Sen päiväinen hepulikohtaus syntyi, kun ovikello soi ja saimme ensimmäisen vieraan! Tuostahan tuli kuin kumipallo, joka pomppii huoneesta toiseen, niin innoissaan se oli. Sanoin vieraalle, että ollaan kuin ei oltaiskaan ja annetaan Incan rauhoittua ja sitten vasta tervehditään ja huomioidaan Inca. Mutta kyllä meitä nauratti tuo pomppupallo, niin mainio se oli! Ei siinä kuitenkaan kauan mennyt, kun Inca rauhoittui ja tuli nuuhkuttamaan sohvalla istuvaa vierasta. Oikein oli mielissään, kun sai rapsutuksia ja hyväilyjä. Siihen Inca kellahti selälleen tyytyväisenä.
Kaupassakin kävin vihdoin. Inca nukahti keittiöön ennen kahdeksaa ja minä laitoin portin kiinni ja hipsin kauppaan. Reissussa meni noin 40 minuuttia. Inca heräsi, kun rymistelin kotiin, mutta ei siis ollut herännyt välillä.
Juu ja ensimmäisen kerran on täällä nakerrettu seinää ja tapettia! Niin, vaikka on jos jonkinlaista laillista purulelua tarjolla. Vaan kuka niitä samoja aina jaksaa nakerrella, kun löytyy jotain uuttakin!
Pian on tiedossa uusi hepulikohtaus, kun saamme taas vieraita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti