Inca on ilmeisesti saanut tarpeekseen pisupellosta, koska tänään se on tykännyt mennä remmissä ristiin rastiin ja sinne tänne. Oikein innolla ja määrätietoisen oloisesti se on vienyt minua eri puolille, mutta kuitenkin kodin lähialueille tutustumisretkille. Jopa tämän kerrostalon alakerrassa se haisteli nurkkia ja ovia ja kiipesi portaat ensimmäiseen kerrokseen ja takaisin alas. Tämmöistä rohkeutta ei meillä vielä ole koettukaan!
"Ulos" ja "koti" ovat sanoja, jotka Inca jo "ymmärtää". Kun sanon, että mennään ulos, Inca suunnistaa eteiseen oven eteen. Mutta pisua ei saa sanoa vahingossakaan sisällä, kun siitä sanasta voi lätäkkö lorahtaa lattialle. Niin kävi eilen ihan ovensuussa, kun olimme juuri aikeissa mennä ulos. En siis sano, että mennään ulos pisulle, vaan sanon, että mennään ulos. Ulkona tuota pisua olen hokenut, niin toki se tietää, mitä siltä odotan. Ja kun olemme ulkona ja sanon koti, niin Inca tietää, että nyt lähdetään kotiin.
Turhan paljon sille tulee höpötettyä kaikkea turhaa, kun ei koira ihmisen puhetta ymmärrä. Mutta ehkä Incasta on kumminkin mukavaa, kun joku juttelee sille, vaikka ei samaa kieltä puhutakaan. Ja minusta on kiva jutella, sillä olisihan se tylsää, jos töksäyttelisin vain milloin ulos, milloin istu, milloin ei ja niin edelleen. Ei sitten olisi koiraa kannattanut hankkiakaan. Ja sitä paitsi Inca kyllä kuuntelee tarkkaavaisesti, kun sillä päällä on.
Iltaisin se on tosi villillä päällä, silloin sitä ei pitele mikään. Tuota kestää parisen tuntia, jonka jälkeen Inca on aivan uupunut. Nytkin se nukkuu, kun ensin aikansa riehui kuin pieni pyörremyrsky. Pitää kumminkin meidän mennä vielä iltapisuille ennen varsinaisia yöunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti