Kynnet leikkasin ja puhdistin korvat, mutta en vielä nyppinyt niitä.
Yritin ensin suorittaa kynsienleikkuun siten, että istun lattialla ja pidän Incan tiukasti otteessani ja leikkaan kynnet. Vaan tämä rimpula ei suostu ainakaan hyvällä sen vertaa olemaan aloillaan eikä pysymään otteessa, että kynsien lähellekään pääsisi. Yritin muutaman kerran sitkeästi, mutta vastarinta oli sitä luokkkaa, että leikkuusta ei sillä tavalla olisi tullut mitään. Luovutin.
Myöhemmin leikimme leikkiä, jossa semmoisen kuutiohökötyksen sisään laitetaan leluja ja niitä koiran sitten pitää yrittää saada sieltä pois. Laitoin sinne herkkukengän ja autoin Incaa aina sen verran, että se sai lelut ja herkut sieltä pois. Sitten lopetettiin leikki, kun Inca alkoi jyystää kenkää. Inca lötkötteli kenkänsä kimpussa ja minä ensin pitelin tassuja ja kynsiä, sitten otin sakset ja leikkasin kynnet pikku hiljaa. Eihän se kerralla mennyt siinä mielessä, että Inca olisi koko ajan ollut samassa paikassa, mutta annoin sen vaihtaa paikkaa ja jatkaa kengän jyystämistä ja lopulta kai kaikki kynnet tuli leikattua. Eipä tuo tuossa tilanteessa laitannut hanttiin ollenkaan. Tätä harjoitusta jatketaan pian uudestaan, koska leikkasin vaan ihan pienet millin palat pois, enempää en uskaltanut leikata, kun en oikein tiedä, missä verisuonet menevät tarkalleen.
Ja samaan syssyyn puhdistin vielä korvat korvienpuhdistusaineella. Ainetta piti tiputtaa korvakäytävään, mutta en kovin hyvin saanut sitä tiputettua. Puhdistusaineeseen kostutetulla vanutupolla puhdistin korvista möhnät ja sen sain suht hyvin tehtyä. Seuraava operaation on karvojen nyppiminen korvista.
Aamulla totutin Incaa myös turvavaljaisiin. Laitoin ne päälle ja siitähän Inca ei tykännyt ollenkaan. Oli selvästi mötreillään, vikisi, eikä tullut edes kutsusta luo, vaan tapitti minua ja varmaan ajatteli, että tämmöisen kapistuksen laitoit päälleni ja vielä kuvittelet, että tulen luoksesi herkkujen perässä. En takuulla tule. No kun menin tarpeeksi lähelle, niin nakinpalojen perään sentään kurkotti kaula pitkänä. Vähän aikaa annoin valjaitten olla ja sitten vapautin Incan kärsimyksestä. Palkkioksi oli lisää nakinpaloja.
Tänään menemme vähän pitemmälle autoreissulle ja Incan olisi tarkoitus olla valjaissa autossa, mutta saapi nähdä, miten tämä suunnitelmani onnistuu. Inca pääsee tutustumaan kissaeläimiin, vaikka voi käydä niin, että kissat kaikkoavat sen siliän tien, kun hoksaavat, että koira tulee visiitille. No, Incalla on kumminkin jännää, kun pääsee tutustumaan ihan uuteen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti