Kävimme varaamassa ajan rokotukseen oikein paikan päällä, tuli tehtyä bussimatka ja tutustuttua sekä outoihin ympäristöihin että tulevaan rokotuspaikkaan.
PetVet on sopivan lähellä, joten menimme sinne. Bussimatkalla vikinä oli taas vähäisempää kuin edellisellä kerralla, mutta edelleenkään Inca ei ole hiljaa. Kuitenkin on havaittavissa jonkinasteista "tottumista", kun nyt Inca katseli ulos ikkunasta ja oli muutenkin rauhallisempi. Inca tietää, että bussi pysähtelee ja ihmisiä tulee ja menee ja että bussi mutkittelee ja seisahtuu liikennevaloihin jne. Ehkä tärkein tieto on, että bussista pääsee pois ennemmin tai myöhemmin.
PeteVetissä, kun sinne pääsimme (kannoin Incaa, oli vähän pelokas), meni hyvin. Pari haukkua siellä tavattiin ja sitten siellä oli hyviä koirankeksejä (namskis!), että ehkäpä rokotus sujuu sitten jo rutiinilla, kun paikka on tuttu. Ei ole liikaa uutta yhdellä kertaa. Kaikkea tämä viisas emäntä ajatteleekin ja ottaa huomioon!
Nätisti Inca taas makasi jalkojeni juuressa, kun tyttö kirjoitteli tietojani koneelle. Viikon kuluttua tiistaina menemme saamaan Duramune-rokotuksen ja 6.4. Incahan on tasan 12 viikkoa. Tänään madotetaan.
Punnitsin Incan siellä tai Inca meni itse vaa'alle, kun houkuttelin sen siihen koirankeksillä. Siellä oli oikein kunnollinen vaaka. Inca painoi 5,2 kiloa tuon vaa'an mukaan. Aamulla kotivaaka näytti 5,1 kiloa.
Takaisin tulimme vähän eri reittiä. Kävelimme moottoritien ja junaradan ylikulkusiltaa pitkin. Se on sellainen katettu kevyenliikenteen silta. Sieltä Inca katseli moottoritien autovilinää. Junakin olisi tullut jonkun ajan kuluttua, mutta en jäänyt sitä odottamaan. Incalla oli kiire kotiin. Bussi toi kotiin ja Inca vikisi siinä tapansa mukaan. Nyt uni taas maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti