Tänään lähti pentulan viimeinenkin pentu omaan kotiin. Tuli kasvattajalta viesti, että hiljaista on ja ikävä on heillä pentuja jo. Asioilla tuppaa olemaan aina useampia puolia, toisaalta on varmasti helpottavaa kun "villikoiralauma" on hajaantunut eri puolille Suomea, ja toisaalta taas pitkän penturupeaman jälkeen tuntuu oudolta ja tyhjältä, jotain oleellista puuttuu nyt.
Inca & emäntä kiittävät Liisaa ja Ilkkaa! On ollut hienoa aikaa aina ensimmäisestä tapaamisesta lähtien ja näin ensimmäisen koiran omistajana olo on turvallinen, kun tiedän, että apu on puhelinsoiton päässä, jos ja kun apua ja neuvoja tarvitsen. Ja niitähän tarvitaan aina...
Lisäsin linkkilistaan Ressun blogin (oskupoika). Ressu on siis Incan veli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti