Mikä määrä roskia maassa onkaan! Ainahan niitä on ollut ja tulee olemaan, mutta nyt, kun lumet sulavat ja Inca tonkii kaikkea maasta löytyvää, sen vasta huomaa. Vaikka mitä olen koukkinut Incan suusta pois, kun kaikkea ei tosiaan voi koirakaan syödä, vaikka niin se näyttää luulevan.
Unelmoin jo jostain singaporelaisesta yltiösiisteydestä, kun ulkoilustakaan ei tahdo tulla mitään, kun koko ajan Incalla on jotain suussa tai sitä saa yrittää pitää irti kaikesta möhnästä, mitä maassa on. Onhan se ymmärrettävää, että koira haluaa tutkia, haistella, nuuskia ja maistella kaikkea mahdollista, mutta kaikki mahdollinen ei välttämättä ole terveellistä.
Yksi suuri riesa ovat tupakantumpit ja toinen purukumit. No, kolmansina koirankakat, jotka kyllä voisi korjata pois, etenkin ne isoimmat kasat, joita metsänsyrjissä ja muualla on. Inca ei tosin maistele niitä, mutta voi tassutella kasojen yli, eikä se ole kiva. Lumi on peittänyt armeliaasti kaiken, mutta kohta saa varoa lasinsirpaleitakin ja muuta oikeasti vaarallista tai vahingollista.
Näin koiranomistajana tulee tarkasteltua maailmaa uudesta näkövinkkelistä ja suhtauduttua roskaamiseen entistä kriittisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti