Vaikka mitä!

Onpas taas ollut hulinapäivä, etenkin tämä ilta, kun kaksi koiraani ovat jaksaneet peuhata lähes tuntitolkulla :) Piti sitten lopulta viheltää peli poikki, kun näytti siltä, että peuhua jatkuu loputtomiin.

Opettelimme juuri nimiä. Incalla ole hajuakaan kuka Liinu on :o Laitoin koirat paikoillensa istumaan ja sitten kutsuin Liinua ja nami suuhun (erikoistapaus!) ja sitten kutsuin Incan ja namia suuhun. Liinu pitää kutsua ekaksi, kun se ei malta odotella kauaa. Ja sitten koirat istumaan ja vuorotellen kumpaisellekin namia suuhun ja samalla sanoin koiran nimen. Kaipa Inca on huomannut, että Liinuttelen, mitä en ennen tehnyt ja ehkä se tietää, että Liinu tarkoittaa toista huushollin koiraa. Yritän nyt kumminkin vääntää rautalangasta, että näin on.

Aamupäivällä olimme kaikki metsälenkillä ja kuntotelineillä harjoittelemassa odottamista. Olimme juuri päässeet telineille, kun ohi juoksi nainen, joka sanoi, että jessus sentään, luulin että mulla on näköharha silmissä :D Se näköharha olikin mainio: molemmat koirat seisoivat samassa asennossa vierekkäin ja katsoivat juoksijaa ja molemmilla oli valkoista paperia suussa, joka oli löytöä matkan varrelta. Kun siitä taas olis saanut kuvan, mutta kun ei niin ei. Nauratti se tilanne, koirat oli niin hyvän näkösiä ja ihmisen kommentti niin spontaani!

Päivällä Liinu pääsi kaupungille ihmettelemään toripuluja ja ihmisvilinää Incan jäädessä kotiin pitämään vahtia. Kyllä Liinua hämmensi, mutta ihmekös tuo, kun koira on niin pieni ja ympärillä suhahtaa suuuuria ihmisiä. Hiljaksiin kuljimme torin laitaa, menimme kävelykadulle, Hansaan ja sieltä Eerikinkadulle ja kohti kotibussia. Aikaa tuohon meni ihan riittävästi, enkä enempää viitsinyt Liinua stressata oleilemalla siellä pitempään. Liinu kulki omin jaloin, eikä se pahemmin piipannut. Vasta ihan lopussa otin koiran syliin, ettei se jää ihmisten jalkoihin, kun oli jalkakäytävällä vähän ahdasta. Mutta saihan tirppana huomiota ja rapsutuksiakin, ei tuommoisia karvapalloja kaupungilla usein näe :)

Sitten kotona hetken huilattuani vaihdoin koiraa ja lähdin Incan kanssa pitkälle lenkille. Menimme oikein pitkän kaavan mukaan semmoisen kahden tunnin lenkin pääasiassa metsässä. Tuntui Inca nauttivan :) Se sai puhista laiduntaville lehmille ja matkan varrella olevalla kentällä tokoilimme ihan kiitettävästi. Ja muuten Inca sitten nuuskutteli hajuja, joita se ei ole pitkiin aikoihin päässyt nuuskuttelemaan. Se oli mukava lenkki!

Ja kotiin tultuani vaihdoin taas koiraa ja menin Liinun kanssa pikkuiselle remmilenkille. Sen jälkeen koirat sitten aloittivat peuhaamisen, välillä ne söivät ja sitten jatkoivat.

Ja Incan kanssa tapasimme 4 kuukautta vanhan amerikan karvattoman terrierin, meniköhän oikein tuo rotu. Se kuulemma oli kasvanut kennelissä, jossa oli kaksi perroa. Kennel kasvattaa molempia rotuja ja se sijaitsee Lieksassa.

Miten tätä nyt luonnehtisi? Koiratäyteistä elämää :)

Ja taas muutama videonpätkä päivän peuhuista. Jossain paikoissa koirat ei saa mennä ees sohvalle ja nää rahtaa luutkin sinne :o Mitäs mun mussukat ei sais tehdä. Ne saa tehdä mitä vaan, kunhan muistaavat totella sitten, kun pitää totella :D Ja muuteski tämä huusholli näyttää siltä miltä se näyttää :D, että varmaan jatkossa pitää siivota ennen filmaamista, kun koko sekasotku tallentuu ikuisiksi ajoiksi netin ihmeelliseen maailmaan. Mutta valkkaan ne pätkät, joissa näkyy mahdollisimman vähän koirien aiheuttamaa kaaosta!