Eilen oli 13-viikkoissynttärit ja tänään on vuorossa taas synttärit, kun Liinu täyttää 3 kuukautta. Yhtä juhlaa meillä :D Se tosin ei näy mitenkään arjessa, ei ole koiranherkkukakkua eikä muutakaan erityistä. No joo, syötiin Liinun kanssa metsässä mustikka-puolukka-mixiä :D Molemmat tykätään noista marjoista ja Liinuhan syö mustikoita ihan puskista. Inca piti vahtia kalliolla, meiän mustikka maa! Inca ei niistä välitä.
Liekö ollut sattumaa vai ihan suunniteltua, mutta eka yö meni nyt silleen, että papereilla ei ollut pisuja eikä kakkoja. Liinu kyllä tuli aamuyöstä sänkyyn nuolemaan mun kasvot ja jäi siihen viereen nukkumaan, mutta sitä ennen se ei siis ollut käynyt tarpeillaan. Olinkin vähän hämmästynyt ylös noustessa ja laitoin sutjakasti vaatteet päälle ja tukka pörrössä lähdettiin kaikki ulos. Heti tuli sitten pisut ja kakat. Tästä se alkaa ison koira elämä, pikku hiljaa ja askel kerrallaan.
Incakin on alkanut paremmin sietämään sitä, että Liinu on sängyssä. Se ei lähde pois, vaan jatkaa uniaan Liinusta huolimatta. Niin, en tiedä, olenko muistanut kirjoittaa, että Liinuhan on jo pitkät ajat hypännyt sänkyyn, sitä ei enää tarvi nostaa sinne. Mun puolesta se saa nukkua missä haluaa, kuten Incakin saa ja jos koirat keskenänsä sopivat samaan petiin, niin sehän on vaan hyvä. Suurimman osan yöstä Liinu viettää vielä lattialla, Inca taas on välillä ihan mun lähellä nukkumassa, mitä se ei juuri koskaan aiemmin ole tehnyt.
Päivän kunniaksi olen myös viritellyt trimmeriä :) Eli olen esitellyt sitä Liinulle ja kuivaharjoitellut trimmaamista ja sehän on vaan kivaa, kun trimmerillä silutellaan turkkia :D Voipi olla huomenna trimmauspäivä, jos ei sitten illalla jo. Ensin vaan siedätetään allergista lasta taas koirille, että en viitsi rueta pöllyttämään ennen sitä. Ja pitää turkkikin pestä ennen trimmausta.
Ja päivän kunniaksi Inca sai tuta, mitä tapahtuukaan, kun ei totella. Lähti tuolla metsälenkille kiellosta huolimatta menemään jonkun juoksijan luo, eikä meinannut tulla takasin. Sitä oma-aloitteisuutta, juu! Kun se sitten rupes tulemaan niin ensin lensi purkki, sitten kävelin pitkät tovit, Inca tuli kaukana perässä ja kun se oli tarpeeksi lähellä, sitten lensi remmit. Ja taas mentiin (minä ja Liinu, sehän kipitti mun vieressä koko ajan). Sitte kutsuin Incan iloisesti luo ja tuohan tuli reippaasti, että jee, kivaa, ei noi hylännytkään mua. Sitä en tiedä, mitä Liinu ajatteli, mutta ei sen väliä, kun näki hyvin, että oli Incasta kyse ja että olen tosissani ja vielä hurjan kiukkuinen!! Ei ole nimittäin tarvinnut aikoihin muistuttaa Incaa tottelemisesta. Mutta näin se on, että koiran kanssa pitää olla aina skarppina. Tai siis Incan kanssa ainakin.
Liinun paino tänään 6,7 kiloa :) Ja Incan 17,4 kiloa, aika samoissa on ja pysyy näköjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti