Sosiaalitapauksia :)

Kyllä nämä mussukat ovat sellaisia, että ei voi kuin ihmetellä niitä. Olimme illalla pikkumetsässä ja satuimme tapaamaan kaksi tokaluokkalaista tyttöä, jotka kysyivät, saako koiria silittää. No, siitä sitten alkoi sekä koirien silitys että leikitys. Tytöt olivat hyvin välittömiä ja luontevia koirien kanssa, mutta meille täysin vieraita. Toisella oli kotona Turre-koira ja toisella Liedossa hevonen.

Inca tapansa mukaan kellahti kyljelleen ja selälleen, ah, kun on niiiiin mukavaa olla rapsuteltavana :) Sama se sitten kuka rapsuttaa ja missä, kunhan rapsuttaa :D Liinukin kyllä antoi rapsutella ja se pusutteli, mutta tuohuili se myös omiaan. Se olikin jännä, kun Liinu kuljeskeli ympäriinsä Incan ollessa käsittelyssä, niin Incaltahan sai rapsuttelut jäädä, kun Liinu katosi heinikkoon pois Incan tarkkailupiiristä. Inca lähti katsomaan, minne Liinu meni ja alkoi sitten "leikittää" sitä. Ihan kuin Inca olisi vahtinut ainakin toisella silmällä Liinua ja pitänyt huolta siitä, ettei se karkaa mihinkään :O

Liinu sai rapsuttelujen sijaan paljon leikitystä. Se sai juosta toisen tytön tyhjän kännykkäpussin perässä ja leikkiä sillä, mikä oli Liinusta tavattoman hauskaa. Että ei voi kuin sanoa, että ovat varsinaisia sosiaalitapauksia nämä hauvelit!

Lopuksi sitten esittelin, miten Inca antaa tassua ja vielä se sen muisti, vaikka ei olla aikoihin sitä tehty. Ja sitten laitoin molemmille koirille naminetsinnät nurtsille ja nämä tuhistelivat hyvin keskittyneesti, vaikka tytöt hyppivät vieressä narua koirien remmeillä :D

Kun sitten lähdimme kotia kohti, niin Incalle iski joku kaivuuvimma ja se jaksoi tuhista kallionkoloissa ja ties missä eri paikoissa kaivamassa sammaleita ja multia niin vimmatusti kuin se olisi ollut tärkeääkin hommaa toimittamassa. Ja kaiketi se olikin. Jotenkin vaan niin huvittavia sen touhut, kun se on niin tosissaan!

Ja sitten tapahtui semmoinen episoodi, että koirat olivat keskenään sellaisessa paikassa, että en niitä hyvin nähnyt eli en tiedä ihan tarkalleen miten tapahtumien kulku meni. Ilmeisesti Inca bongasi pupun ja ampaisi sen perään, Liinu huusi kuin syötävä ehkä pelästyksestä ja Incan äkkinäisestä liikkeestä ja varmaan se lopulta säikähti karjaisuani, kun tein taas Incalle selväksi, että pupuja ei jahdata. Inca lopetti jahtaamisen ja tuli takaisin päin. Liinua ei näkynyt missään, mutta jostain se tuli, kun kutsuin sitä. Luulin jo, että se on lähtenyt livohkaan, kun meno on niin hurjaa :D

Ja tuossa melkein kotiovella taisi olla Manta-koira, kääpiösnautseri, joka on Liinun ikäinen. Sillä oli kova koulu menossa. Koira kieppui remmissä sinne tänne kuin väkkärä ja sen omistaja pysähtyi heti, eikä matka jatkunut. Siinä seistiin ja odotettiin, yritettiin ja odotettiin....Menimme ohi nopeasti, Liinu oli tavattoman kiinnostunut koirasta, samoin Inca, mutta ei sen enempää häiritty koirakon harjoituksia. Tuli ihan mieleen Inca-pikkuinen :) Nelivetoa joka suuntaan :D Onneksi ne ajat ovat takana! Se vaan ihmetyttää, että Liinu ei tosiaan ainakaan vielä ole osoittanut merkkiäkään vastaavasta remmikäyttäytymisestä. Onko tuo niin koirakohtaista? Todennäköisesti.