Niinpä niin, kun elää vaan tätä tavallista arkea, niin koirat sosiaalistuvat kuin itsestään :)
Metsälenkillä törmäsimme meille uusiin tuttavuuksiin kooikerhondje (huoh, noita nimiä!) Mindiin, 7 kk, ja pitkäkarvaiseen mopsiin :D, 4 v. Mun koirarotutietämys on pyöreät nolla :) Isommat koirat alkoivat juoksuleikin pienen tutustumistovin jälkeen, mutta Liinu katseli niitten menoa vierestä ja sosiaalistui ihmisiin ja ihmetteli vauhdikasta juoksuleikkiä. Kolme täysikokoista juoksijaa vauhdissa olisivat olleet liikaa tirppanalle. Siinä tuli Incan tehtyä aamulenkki, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Menimme taas kuntopolun kuntolaitteille harjoittelemaan odottamista ja ihmisten tulemista ja menemistä. Olemme siellä olleet jo Liinun kanssa muutaman kerran, joten se alkaa hoksaamaan, mikä homman nimi on. Tänään koirilla olikin oikein hyvä päivä, kun paikalle sattui isoisänsä kanssa pari tyttöä, jotka kovasti hoivasivat koiria, rapsuttivat ja silittivät niitä ja antoivat keppejä niille. Myös noin parivuotias pikkupoika ihastui kovasti koiriin, silitteli niitä, erityisesti Incaa ja äiti sanoi, että NYT poika haluaa koiran, ennen ei ole halunnut :) He puhuivat venäjää, joten äiti suomensi minulle pojan kommentteja.
Ja mitäs mun mussukat, ne olivat tyytyväisiä, kun seuraa olin niin paljon, molemmat olivat rauhallisia ja antoivat kaiken tapahtua ilman mitään kommervenkkejä. Ne olivat kuin seurakoirana oleminen olisi niitten työtä :) Minä vaan ponnistelin laitteissa ja seurasin sivusta tilannetta, lopuksi kiitin koirahoitajia hyvästä hoidosta :)
Nuo kuntolaitteet ovat hyvä paikka siedätykselle, kun erilaisia ihmisiä tulee ja menee ja ne touhuavat jotain hassua ihme vempeleissä ja emäntäkin niitten mukana on hassuttelemassa. Koirat oppivat olemaan rauhassa ja odottamaan (Inca osaa, mutta Liinu opettelee) ajoittaisen hälinän seassa, että emäntä saa suoritukset tehtyä.
Ja täällä tarvittais hovikuvaajaa :) On ne niin mainioita noi mussukat. Seisoin keittiössä ruokakupit kädessä ja kutsuin koirat luo. Liinu pirpana piipertää aina nopeasti paikalle ja Inca tulee vähän verkkaisammin. Sitten molemmat istuivat ja katsoivat minua, kun pitelin ruokakuppeja :) Liinulle ei tarvi edes sanoa istu, mutta Incalle sanoin. Ja sitten ruokakupit eteen! Incalle kalkkunaa, Liinulle broitskua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti