Kolmikko on ollut kasassa jo kaksi viikkoa, eikä mitään suurempia - eikä pienempiäkään - ongelmia ole ilmennyt. Ongelmaksi voi tietysti mainita sen, että Inca yrittää astua Liinua, mutta sen kiellän aina kun näen. Muutoin elo ja olo on rauhallista, koirat huilivat ja painivat, syövät ja ulkoilevat ja paljon muuta ei sitten tehdäkään.
Sopivasti yritän järjestää Liinulle erilaisia tilanteita ja uusia kokemuksia, mutta niitä tietysti tulee ilman yrittämistäkin, kun eletään vaan tätä normaalia arkea. Asiaa auttaa paljon se, että on kesäaika ja ulkona tulee oltua paljon enemmän kuin talvella, jolloin sosiaalistin Incaa. Mutta hyvä on kun sosiaalistin, eipä sen kanssa ole ongelmia ja hyvin se tulee juttuun muitten ihmisten ja koirien kanssa. Liinu puolestaan tuntuu olevan kuin kala vedessä ihan missä vaan, mutta jos se eläisi tynnyrissä nyt, niin selvähän on, että koirasta tulisi tynnyrissä kasvanut.
Parhainta on, että itse en stressaa mistään noitten kanssa, mikä auttaa Liinun kanssa, kun senkään ei tarvitse stressata. En yritä niin paljon, kuin Incan kanssa. Liinun ei tarvitse muuta kuin totella sitten, kun tottelemisen paikka on :D Ja senhän se tekee niin taidokkaasti kuin tuommoinen tirppana vaan voi. Huomiotakin Liinu saa kaiketi paljon vähemmän kuin mitä Inca sai pentuaikanaan. Siitä osaksi kai johtui, että Inca vei minua välillä kymmennen nolla, mutta osaksi vaikuttaa kyllä Incan luonnekin. On se vaan selvästi "minä itse" koira edelleenkin, kun Liinu taas on tyytyväinen siihen, että se saa olla muitten jatkeena. Hienoa, että minulla on kaksi niin erilaista koiraa, jotka tulevat hyvin juttuun keskenään, toistaiseksi. Aina pitää olla vähän varauksellinen :)
Sellaisia kommentteja ja kysymyksiä olen kuullut, että onko tuo pieni tuon ison pentu. Voisi olla, mutta ei ole. Ihmiset kuitenkin näyttävät tunnistavan, että kyse on samasta rodusta, kun luulevat koiria äidiksi ja sen lapseksi. Ja hyvin samanoloisiahan nuo ovat, vesikoiramaisia olemukseltaan.
Aamupisuilla tapasimme kääpiösnautserin, josta jo olimme kuulleet huhupuheita. Se on ihan saman ikäinen kuin Liinu, 10-viikkoinen ja koira asustaa naapuritalossa. Koirat tutustuivat toisiinsa ja näyttivät jo mallia, että kyllä meiltä leikit sujuu. Kummasti pentuja vaan ilmestyy näköpiiriin silloin, kun itselläkin on pentu :)
Illalla Inca pääsee agilitiin, kun syksyn kurssi alkaa nuuskuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti