sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ei me ihan metsäläisiä olla...

...mutta useamminkin voitaisiin käydä kaupungilla. Tänään vein koirakatraani siis keskustaan totuttaakseni Liinua citykoiraksi. Mutta Inca sitä tottutelemista ehkä enemmän kumminkin kaipaa :)

Bussimatka meni hyvin ja bussissa joku englantia puhuva otti Liinusta kuvan, kun se oli niin söpö! Kauppatorilla jäimme siis pois ja en yhtään tiennytkään, että bussissa oli joku saatanan perkeleen (mäkin osaan kiroilla, kun sille päälle satun!) räkyttävä rakki takapäässä, kun me istuttiin bussin etupäässä. Koira sieltä tulee kuonopanta päässä ja räkyttää niin jumalattomasti ja tunkee liki ja Liinu ihan kauhuissaan, kun se oli vielä bussin lattialla, että oppii kävelemään bussista pois pikku hiljaa. Ja sen räkyttävän rakin pitelijä siinä sano vaan koirallensa että älä nyt viitti haukkua. Vaikka varmaan tasan tarkkaan tiesi miten koiransa käyttäyttyy, kun oli sille kuonopannankin laittanut, että olisi voinut niin kun pitää koiransa niin, ettei se yritä tunkee meidän päälle. Yöks! Menisi Peetsalle, ni olis koira järjestyksessä.

No siitä Liinu sitten alkoi piippailemaan ja sitä se teki aluksi aika paljon, eikä tietty ihme. Mutta me mentiin sitten vaan käveleen eteenpäin ja alettiin ihmetellä kaupunkia. Käveltiin kyllä melko tyhjässä kaupungissa, kun oltiin aikaseen liikkeellä, mutta kyllä siellä silti ihan tarpeeksi oli ihmeteltävää. Hansa aukesi ja se oli niin tyhjä, että oli oikein kummallista ja aavemaista liikkua tyhjässä kauppakeskuksessa. Mentiin rappuja ylös ja alas, samoin hissillä ja käveltiin itsestään aukeavista ovista.

Sitten käveltiin torille ja istuttiin penkille. Siihen tuli pariskunta, jonka kanssa juttelinkin aika pitkän aikaa. Koirat huili maassa. Etenkin Liinu-pikkuiselle kuitenkin rankkaa tuommoiset uudet paikat, hajut ja kokemukset. Pariskunta kertoi, että Oulun koneessa oli ollut agilitin joku SM- tai muu mestari bordercollie ja miten viisas koira se oli.

Kun sitten aikamme olimme jutelleet, lähdimme kävelemään jokirantaan ja sitä pitkin tuomiokirkkopuistoon ja bussiin. Siinä on emännälläkin vähän handlaamista, kun kahden koiran kanssa yritää kulkea sivistyneesti :) Pikkasen taitaa olla petraamisen varaa! Milloin toinen pysähtyy haistelemaan ja millon taas toinen, ja välillä toinen on hihnanmitan päässä takana ja toinen saman verran edessä ja minä kädet levällään seison siinä välissä :D No paraiten se menee joko niin, että molemmat ovat omilla puolillaan ja suht lyhyellä remmillä taikka niin, että molemmat ovat samalla puolella ja myös suht lyhyellä remmillä. Incalla on taipumus edistää ja Liinulla taipumus jätättää ja hengailla sinne tänne, mitä Incakin mielellään harrastaisi. Mutta se on nyt parempi opetella heti alusta yhteiset kävelysysteemit, sitten myöhemmin se voi olla vaikeampaa. Ollaan niin vähän vielä harrastettu remmilenkkejä yhdessä, että ei ihan olla mestareita. Ja luulen, että Incaa vähän stressaa Liinun mukana olo, kun iltaisin olen tehnyt Incan kanssa pitkän ja reippaan remmilenkin, niin se kulkee tosi hienosti ja tuntuu oikein nauttivan siitä. Kuten minäkin :)

Sitten olen huomannut, että Inca lähtee heti pois sängystä, jos Liinu yöllä tulee sänkyyn. Liinuhan on ruennut nukkumaan lattialla ja Inca nukkuu sängyssä. Tänäänkin aamuyöstä Liinu piipitti, kun se halusi sänkyyn ja saman tien kun Liinu pääsi sänkyyn, Inca lähti lattialle. Incalla voi olla ehkä jonkinlainen sopeutumisvaihe meneillään ja se on kai alkanut miettiä (koirat niin paljon miettiikin), että ei toi leikkikaveri lähdekään täältä ikinä pois. Tavallaan hyvä, että Inca on noin nuori vielä, jos se olisi vanhempi, niin sitä voisi nyppiä paljon enemmän taloon tuleva pentu. Ja ollaanhan me Inca kanssa oltu turhankin kiinni toisissamme, että kaiketi Liinun tulo on sitä kuvioita rikkonut ja vaatii oman aikansa, että uusi tasapaino löytyy meidän kaikkien välille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti