tiistai 9. elokuuta 2011

Agia ja citykoiraharjoituksia Incan kanssa

Liinu-pikkuinen jäi taas yksin kotiin, kun lähdin Incan kanssa agilitiin. Piti olla kontakteja, mutta sateen liukastamat kontaktit jätettiin seuraavaan kertaan. Onneksi illalla ei satanut, päivällä satoi rankasti ja ukkostikin. Pussia, putkea, keppejä ja siinä välissä hyppyjä oli harjoitusohjelmassa tänään. No, ne menee kuten menee, ei me niistä ressata :) Kivaa siellä on ja opetus on hyvää.

Kotimatkan teimme mutkan kautta eli jäimme bussista pois rautatieasemalla, kävimme siellä kääntämässä sisällä ja ulkona. Siitä onkin aikaa, kun Inca viimeksi on ollut asemalla, joten hyvä välillä käydä muistuttamassa mieleen, että semmoinenkin paikka vielä on. Asemalta hipsimme kohti keskustaa, menimme stokkalle ja sieltä Hansaan ja suuntasimme sitten jokirantaan ja tuomiokirkkotorille, bussiin ja kotiin.

Meni kaupunkilenkki tosi hienosti! Kuljimme reipasta vauhtia, emme pysähdelleet muualle kuin valoihin, eikä Inca saanut nuuskia eikä kerätä tölkkejä tai muita roskia. Se kulki vieressä, remmi lyhyellä ja hyvin se sipsuttikin ilman mitään kommervenkkejä koko matkan. Ihmisvilinää ja muutakin vilinää oli riittävästi, joten mikään haahuilu sinne tänne ei olisi passannutkaan. Tuli oikein hyvä mieli ja olo, kun kaikki sujui niin hyvin. Kaupungissa nyt kumminkin on eri asia kulkea kuin kotinurkissa. Paljolti se on kiinni myös omasta asenteesta, miten koira käyttäytyy. Kyllä se vaistoo ja tajuaa, mikä meininki emännällä milloinkin on ja nyt oli sellainen meininki, että mennään eikä meinata ja että mennään vielä hyvässä järjestyksessä. On Inca semmonen ihanuus, että ei sitä voi muuta kun rakastaa :)

Pikku-ihanuus oli kotona vastassa niin iloisena, kieppui Incan ympärillä häntä vipottaen puolelta toiselle. Jätin Incan kotiin ja vein tirppanan ulos ja metsään pikkuiselle lenkille. Se ressuka on nyt joutunut olemaan yksin, kun eilen ja tänään olin Incan kanssa liikkeellä, mutta seuraavaksi vien Liinun kaupungille ja Inca saa jäädä kotimieheksi, ei kun -koiraksi. Hyvin Liinu jää yksin kotiin. Se ei edes pyri mukaan, vaan jää ihan rauhassa tänne. Kai se näkee, että nyt noi menee, eikä niillä ole aikomustakaan ottaa mua mukaan :(

Siitä lähtien kun Liinu alkoi nukkua lattialla, ovat aamut venyneet, kun en enää herää Liinun aamutohinoihin. Se käy aamupisuilla olkkarissa paprujen päällä ja samassa paikassa se käy, kun se joutuu olemaan liian pitkän aikaa yksin kotona. Tai kun en rahtaa sitä tarpeeksi usein ulos. Kyllä Liinu tulee sänkyyn joskus aamuvarhaisella, mutta siinä vaiheessa se on ehtinyt jo tuhtata omiaan ja käydä pisuilla. Sitten se tulee ja nuolee multa suun ja nenän monet kerrat :) Ja taitaa se torkkuakin, kun en kerta nouse ylös ja Incahan on hyvin aamu-uninen, ettei siitäkään saa kaveria.

Liinu on oppinut myös hyppäämään sohvalle tai siitä on tullut niin iso, että se pääsee sohvalle. Ensimmäisen kerran se kapusi sohvalle viime viikolla pölynimuria karkuun, mutta nyt se hyppii sinne jo sujuvammin. Se on siis jo iso koira! Pikkukoirat sohville hyppele.

Tuossa kun menin koirineni iltapisuille ja molemmat istuivat hissin lattialla ja katsoivat minua, niin ajattelin, miten tavattoman lutusia ne ovat. Liinukin istuu hissin lattialla, vaikka en sitä sille ole opetanutkaan. Enkä ole opettanut sille edes katsekontaktia :o Silti se vaan tapittaa mua ihan kiitettävällä intensiteetillä :) Se tekee aika paljon asioita samoin kuin Inca. Jos Inca makaa hissin lattialla, niin Liinukin makaa. Mutta hyvin Liinu on oppinut kulkemaan rappukäytävässä, hississä ja ovissa ilman sen kummempia opettamisia. Ei nyt aina pitäis verrata, mutta Incan kanssa oli noittenkin asioitten kanssa vääntöä ja säätöä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti