Kokemäellä, jatkuu...

Kävin metsälenkittämässä koirat, jotka tuntuvat olevan hyvin uupuneita. Liekö eilisestä touhupäivästä johtuvaa vai Kokemäen reissusta, joka uuvutti poikkeavuudellaan, ei liikunnallisuudellaan. Nähtiin Anita ja koirat ja Liinuhan huusi kuin syötävä, kun kaameita naapurin koiria tunki lähelle, apuaaa! No, se kirku loppui, kun eivät ne syöneetkään Liinua :D

Peetsalla oli ollut eilen kaksi perroa ja tänään ennen meitä yksi perro testattavana eli yhden viikonlopun aikana neljä perrotestiä ja yhdet perropentuneuvot. Joku perro-omistajakin siis käy Peetsalla, kun välillä tuntuu, että myrkkyä on koko pevi-juttu melkein missä vain piireissä. Ehkä ihmiset käy sitten salaa :D No minä ihan kaapista tullut ulos tämän asian kanssa :DDDD

Mutta sanoihan Peetsa, että pehmeälle koiralle nämä pevi-jutut ei käy. Ehkä kaikilla on sitten vaan hurjan pehmeitä koiria.

Menin siis Kokemäelle kimppakyydissä tila-autossa, jonka takapenkille majoituin koirineni. Koirat olivat nätisti kuin vain voi olla. Torkkuivat siinä penkillä sekä mennen että tullen. Takakontissa oli kuskin koira, 7-kuukauden ikäinen noutaja, Irlannin tuonti ja harvinainen rotu. Suomessa on kuulemma yksi kasvattaja. En siis mene sanomaan rotua, kun se oli niin outo minulle. Ja Liinu ei oksentanut, hyvä!

Perillä kävelimme ensin tiellä ja Peetsa sitten seuraili tilanteita ja kertoi, että "toi on paha" tai muuta sellaista jostain tilanteesta. Oli sitten ne luoksetulot ja mentiin takasin pihalle, jossa laitoin Liinun pihalla aitaukseen ja alkoi Incan testaaminen.

Peetsa ekaksi kertoi, mitä teen ja mitä tapahtuu, että tiesin, mitä tuleman pitää. Ensin kuljettiin räminätynnyrin ohi eli tynnyri rämähti, kun oltiin kohdalla. Meni ok, ei mitään paniikkia ja kun sitten kuljettiin uudestaan tynnyrin ohi ilman että se rämähti, niin Inca ei mitenkään oireillut tai reagoinut vaan ihan meni siitä tynnyrin ohi niin kuin pitikin.

Eteen puusta suhahtava "nukke" tietysti säpsähdytti, mutta taaskin Inca otti lunkisti ja tuli sitten haistelemaan nukkea, kun kehoitin, eikä mitenkään arastellut. Siitä kehuja koiralle :) Eli hyvin meni tämäkin jutska.

Kelkka eli semmoinen outo liikkuva ihmishahmo, jota tietysti vähän haukuttiin kuten pitääkin, mutta ei siitäkään sen kummempaa syntynyt. Kun pyysin taas Incaa haistelemaan hahmoa, se tuli ja taas kehuja :) Sitten se oma-aloitteisesti meni hahmon toiselle puolelle haistelemaan sitä ja siitä tuli kommentti, että Inca on oma-aloitteinen. Kun itse menin hahmon toiselle puolelle ja pyysin Incaa haistamaan hahmoa, ei se kiinnostanut sitä enää pennin vertaa. Se oli hyvä. Näin piti olla. Toi on nähty, mitäs siitä.

Sitten hahmo vietiin piiloon ja sitten kuljin Incan kanssa sen ohi, se meni hyvin, Inca ei reagoinut siihen. Sama ilman remmiä ja ok sekin meni. Inca kulki vieressä kuten pitikin.

Kun koskaan ennen en ole missään vastaavassa ollut, niin oli varsin mielenkiintoista olla kokemassa tuokin. Ja kuten jo totesin, Inca on hyvähermoinen koira, mikä tietenkin on valtavan positiivista ottaen huomioon niin yksilön kuin vähän laajemmatkin jutut.

Kaiken kaikkiaan Inca oli Peetsan mukaan hyvä koira, ei mitään vikaa :))) No joo, aika paljon kehun, mutta kukas se kissan hännän jne....

No Liinu oli siis tarhassa koko tuon ajan ja sitten laitoin vielä Incankin tarhaan Liinun kaveriksi, kun lähdettiin tuon noutajan kanssa "kylille" ja testiin. Hyvin nuo nököttivät tarhassa kun tulimme takaisin. Olivat vieri vieressä istumassa ja katsoivat tarkkaan, missä olen. Mutta olivat hiljaa, eivätkä intoutuneet vinkumaan, kun istuimme pihalle juttelemaan noutajatestin tuloksesta. Samoin istuimme, kun omat koirat oli kävelytetty ja Inca testattu ja käytiin läpi esiin tullee asiat. Silloin Inca ja Liinu olivat vapaana pihalla.

Ja Liinu tosiaan näyttää keskisormea Incalle, mutta ei minulle. Tuosta elvistelystä voi kuulemma myöhemmin tulla ongelmia, joten on syytä puuttua asiaan. Ehkä olen lällyttänyt Liinua Incan nähden liikaa, jolloin se on ruennut kuvittelemaan itsestään liikoja. Mutta tosiaan aika vähän nuo saavat huomiota (yhdessä tai erikseen) ja kaikin puolin yritän kohdella niitä tasapuolisesti. Omaa käyttäytymistä ei vain aina hoksaa kontrolloida ja nuo pikku pirulaiset voivat kekata mitä vaan kaikessa oveluudessaan.

Ja Liinun hihnakäyttäytymiseen voi puuttua enemmän ja tarkkailla sen eleitä haukkumisten yhteydessä. Jos se isottelee, niin sitten nyppäys niskasta, että lopettaa alkuunsa moisen. Ja namejahan tuo ei ole saanut, eikä saakaan, eikä mitään istu istu istu istu ja muita namikoulutuksia tarvi sille opettaa, kunhan oppii tottelemaan, ni se on tärkeintä. Mutta paljonhan se oppii Incalta - niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä :) Sen istumisenkin.

Tosi kiva oli seurata vierestä sen noutajan testausta ja kuulla testin tulokset ja neuvot.

Hyvin antoisa reissu  ja hyvällä mielellä tietty sikäli olen, että meillä asiat on kohdallaan ja toivottavasti jatkossakin tulee olemaan. Hyvä oli juuri tuo, että oli molemmat koirat matkassa, niin Peetsa sitten näki, miten koirat käyttäytyvät keskenään ja miten me toimimme laumana.