Paraisilla

Liinu pääsi tänään tutustumaan "toiseen kotiimme", eikä sille tuottanut mitään ongelmia kotiutua uuteen paikkaan. Ihan se oli siellä kuin olisi aina talossa asunut, vaikka ekaa kertaa oltiin. Pihalla se oli vapaana eikä se näyttänyt hinkuvan pihalta yhtään minnekään. Nuuskutteli paikkoja, torkkui välillä, seuraili, mitä ympärillä tapahtuu, peuhasi Incan kanssa ja haukkui naapureita :) Samaa teki Inca. Vaikka ne sille ovat ihan tuttuja.

Naapurit kävivät ihmettelemässä pentua, eikä Liinu ollut moksiskaan. Kun noukin marjoja, koirat olivat siinä lähettyvillä nurtsilla, kun pesin perunoita ulkona, Liinu auttoi kovasti pesuhommassa ottamalla perunoita suuhunsa ja läiskyttelemällä vettä. Minulla oli vähän hassu pesuvati, kun laitoin perunat lasten ison kuorma-auton lavalle ja vettä sinne. Liinu kiipesi lavalle ja mahtui juuri ja juuri sinne tepastelemaan vedessä. Harmin paikka, että kamera oli kotona :(

Iltapäiväruokansakin Liinu söi hyvällä ruokahalulla ja torkkui keittiön lattialla, kun ihmiset söivät. Myös Liinu hoksasi heti kissanruuat ja näyttivät maistuvan sille yhtä hyvin kuin Incallekin :) Taitavat olla erityisen makoisia verrattuna koiranruokaan.

Illalla kävelimme kaupungin raittia Kalkholmenin rantaa uimaan, koska Bläsnäsin vesi on jotenkin uimakelvoton. Joku vene on tietty käynyt kippaamassa sinne moskat. Rannalla on kyltti, että jos ui, pitää peseytyä ja ottaa yhteys terveyskeskukseen. Vesi on kuulemma ruskeaa :( Semmoiseen veteen nyt koiria voi viedä uimaan.

Uimakaveriksi tuli Lilla-pieni :) Inca sai hakea vesileluja vedestä ja pennut enemmän peuhasivat rannalla, johon puuhaan Incakin oli kovin mieltynyt, etenkin Lillan jahtaamiseen :o Liinu-pikkuinen ui pari kertaa oikein reippaasti ja piehtaroi hiekassa sitäkin enemmän. Lilla oli myös oikein reipas polskuttelija, kun ottaa huomioon, että se oli Lillan eka kunnon uintireissu. Vesi oli hyvin lämmintä, mutta eipä ole kylmiä ilmoja ollut sitä viilentämässä, joten mikäs siellä oli polskutellessa.

Oli takakontillinen väsyneitä ja hiljaisia koiria, kun tulimme Marian kyydissä kotiin.

Liinu oli sekä meno- että tulomatkalla autossa ihan kunnolla ja piippailematta, eikä oksennuksiakaan enää ole tullut. Alkaa tirppana jo tottua matkusteluun, eikä tarvi pienen enää stressata sitä.