Metsässä ja puistossa

Aamupäivällä olimme pitkällä metsälenkillä, niin kaukana kotoa, ettei Liinu vielä ole ollutkaan. Kävimme tekemässä pienen kiekuran jo Varissuon soilla asti. Oikein hyvin Liinu jaksaa tepastella, mutta toki päivittäiset harjoitukset ovat tehneet tehtävänsä ja Liinun voimat sen kun kasvavat päivä päivältä.

Tein koirille naminetsinnät. Incalle talloin isomman alueen, Liinulle pienemmän. Koirat olivat sen aikaa kiinni ja kauhea vikinä ja ininä, että joko joko joko me päästään. Tietää Liinukin jo tuon homman nimen, Inca sen tietää entuudestaan. Incalle se ei mikään juttu ole, mutta kun teen naminetsinnät Liinulle, en tietenkään voi jättää Incaa ilman. Ostin verta taas kaupasta ja nyt kyllä menen tekemään heti kohta metsän täyteen jälkiä ennen kuin talvi tulee. On tämä koiraihmisen elämä niin kiireistä, että ei tahdo millään ehtiä kaikkea tehdä :D Teen helppoihin paikkoihin, niin selviän helpommalla. Pakkoko sitä on risukkoihin itsensä tunkea.

Lenkitin koiria myös erikseen tänään ja oikein seurasin kumpaistakin, mitä niitten korvat ja hännät kertovat. No Incan häntä ei kerro mitään, mutta korvat kertovat. Kyllä sillä on korvat takana, kun ollaan remmilenkillä, ja niin pitääkin olla. Ja Liinukin on häntä alhaalla, kun me kahdestaan lenkkeillään, mutta tosiaan se tepastelee enemmän häntä pystyssä, kun Inca on fölissä. Se on just sitä elvistelyä, pitäisi olla vähän nöyrempi vanhemman vieressä, eikä pöyhistellä :)

Ja Liinun koirien haukkumiseen olen kiinnittänyt nyt huomiota. Siinä se ei isottele, vaan näkyy häntä olevan alhaalla ja korvat takana, kun se pöhisee, murahtelee tai haukkuu niille. Eli tuohon ei tarvi kiinnittää huomiota, jos se isottelisi niille, niin sitten pitäisi ojentaa, että kuules jotain rajaa nyt pentu! Ja jonkun verran olen seuraillut myös muita koiria, mitä ne viestivät. Jännää.

Illalla suuntasimme taas Kupittaalle ja nyt oli puistoriehassa mukana Venda Hangosta asti, Hugo, Clintan, Romppu, Guni, Iines, Inca ja Liinu. Siellä mentiin välillä semmoista vauhtia ympäri puitten ja pensaitten, että katsojilla riitti ihmettelemistä. Liinu sentään ymmärsi pysyä pois hurjimmista käänteistä. Se taisi tepastella aika paljon ihmisen luota toisen luo, ei ehkä ihmisten vuoksi, mutta namien vuoksi :D Hyvin itsenäisesti se siellä kulkikin, eikä enää pelottanut iso musta portugeesi Guni, eivätkä muutkaan isommat koirat.

Stadionilla oli futiksen paikallisottelu ja kansaa lappasi puistossa vaikka kuinka paljon. Joku siellä myös pamautti jonkun kovan pamauksen pariin kertaan, savu vaan nousi. Kai se jotenkin liittyi tuohon matsiin. Ääni oli sen verran jytäkkä, että oli kiva seurata koiria. Molemmat tietenkin reagoivat pamahduksiin, mutta yllättävän vähän ja miedosti, ei mitään vauhkoontumista, vaan ihan rauhassa kumpainenkin oli. Kai ne katsoivat, miten minä reagoin ja kun en reagoinut mitenkään, niin eivät nekään. Kai sanoin, että oho, mikäs se oli, mutta jatkoin vaan meneillään olevia puuhiani.

Kiva nyt noitten kanssa kuljeskella jo, kun Liinukin hyppää reippaasti bussiin ja sieltä pois ja molemmat matkustavat nätisti. Ei ole ongelmia senkään suhteen. Miten vikkelään aika meneekään, kun vasta Liinua nostelin linja-autoon ja se oli niin pieni, ettei muu olisi ollut mahdollista. Ja nyt se on jo niin iso, että tuntuisi vähän hassulta nostaa iso tyttö autoon. Saa sitten nähdä, miten pieneksi se muuttuu, kunhan trimmaan sen. Pitää vaan löytää sopiva aika sille etenkin, kun en ollenkaan tiedä, millainen show siitä tulee ja kuinka kauan siinä menee aikaa. Ja ehkä trimmaan Incankin saman tien. Huomenna on agi, keskiviikkona Liinun leikkikoulu, että ehkä sitten loppuviikosta otetaan trimmeri esiin.