Jos laskuissa oikein menen ...:D
Kahteen koiraan on jo niin tottunut, etten enää muistakaan aikaa ennen Liinua. Jonkinlainen rutiini on alkanut muodostua ja pitkälti se on samanlainen kuin se oli aiemminkin. Liinu ei ole kovin paljon muuttanut mitään, mutta on tuonut aimo annoksen väriä Incan ja minun elämään :) Sen verran muutosta on kuitenkin tullut, että enää en jouda niin paljon harrastelemaan Incan kanssa, kun on Liinun kanssa puuhattava sen omia juttuja. Ja omat resurssit ovat rajalliset. Ihan siihen en sentään lähde, että joka ilta olen menossa johonkin koiraharrastukseen jomman kumman kanssa. Meidän parasta harrastusta ovat metsälenkit ja tokaksi parasta hyvät remmilenkit.
Tänään olemme harrastaneet molempia. Liinu pääsi tänään taas uusille kaukaisille metsäpoluille, mutta vielä on paljon "koskematonta" metsää jäljellä :) Mukavaa nyt lenkkeillä, kun ilmat on viileämpiä. Ja Liinu pääsi myös kahdenkeskisellä remmilenkillä kävelemään uusia reittejä, matka ei ollut pitkä, mutta tunnin verran siinä meni :D Illalla tein Incan kanssa reippaan remmilenkin, johon siihenkin meni tunnin verran, mutta matkaa kertyi rutkasti enemmän kuin Liinun kanssa. Hyvin menivät molempien remmilenkit, Liinu-pikkuisenkin, mutta se ei tiedäkään, että remmissä voi vetääkin.
Liinu sai tänään hyvää siedätyshoitoa, kun 1,5- ja 4-vuotias esittivät performanssia, johon vain lapset kykenevät. Täällä juostiin, kikatettiin, hypittiin, peuhattiin, hassuteltiin, kiljahdeltiin, tömisteltiin ja vaikka mitä. Liinu ei ollut moksiskaan, vaikka ympärillä oli aikamoinen sirkus :D Inca hakeutuu tuommoisissa tilanteissa omiin oloihinsa rauhallisempaan paikkaan, se ei välitä olla myrskyn silmässä. Liinu kai tajuaa, että noikin on lapsia, mitäs niistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti