Niin aika hurahtaa, että Liinu on ollut jo viikon Incan "seurakoirana" :) Ja onhan se ollut minunkin seurakoira! Ja hyvin on mennyt koko ajan, mitään ongelmia ei ole ollut näitten kanssa, mitä tuo pieni tirppana nyt kuseksii nurmikolle :D Mutta se ei ole minun ongelmani.
Mitä Liinu on oppinut? Ei varmaan paljon mitään, kun en ole sille mitään erityistä opettanut. On se tietty oppinut heti olemaan yksin sekä Incan kanssa kahdestaan ja se on paljon se. Pannat ja remmit eivät ole tuottaneet hankaluuksia, eikä vapaana olo. Tuossa juuri kun kävelimme metsästä kotia kohti ja Liinu seurasi ihan perässäni, minulle tuli mieleen Yodo. Menomatkalla vastaan tuli pari ihmistä ja pistin koirat polun viereen odottamaan, niin Liinu meinasi lähteä ihmisten luo, mutta nappasin sen kiinni ja sanoin, että odotetaan tässä. Ei ees unelmoida kaikkien vastaantulevien ihmisten luo ryntäämisestä. Muuten minulla on kohta kaksi koiraa, jotka luulevat, että kaikki maailman ihmiset rakastavat niitä yli kaiken :D Ja se on kerrassaan väärä luulo :o
Illalla olin Liinun kanssa kaksisteen pihalla nurtsilla ja Paavo-koira tuli meitä treffaamaan. Nyt ne saivat nuuskutella toisiaan niin, että Liinu oli maassa ja oli se vähän ehkä peloissaan aluksi, mutta sitten se ei enää siitä sen kummemmin välittänyt vaan nuuskutteli nurmikkoa. Paavo on semmoinen suunnilleen Incan kokoinen koira, mutta musta. Siinä on snautseria ja muistaakseni lapinkoiraa tms.
Näissä taloissa on kääpiösnautserin pentukin, joka on ollut pari päivää kotona, kertoi Paavon emäntä. Ehkä saamme siitä Liinulle yhden pentukaverin, kun törmäämme jossain vaiheessa.
Incan kanssa olin illan vähän viilettyä katsomassa lehmiä ja lampaita eli teimme kaksisteen pitemmän remmilenkin, ettei unohdu sekään taito.
Taitaa Liinusta kehkeytyä "metsäkoira", kun useimmiten olemme jossain metsässä. Siellä on vaan niin kätevää olla noitten kanssa ja oppiihan Liinu siinä seuraamaan, missä lauma - ja etenkin lauman johtaja - liikkuu. En minä sitä koko ajan huutele, eikä sitä tarvitsekaan huudella, se pitää tarkkaan huolen, ettei se jää yksin. Välillä Liinu menee Incan perässä Incan polkuja, mutta kyllä se nopeasti tulee perääni, jos menen vaan. Ja jos Liinu kulkee edessäni, se pysähtyy vähän väliä katsomaan, tulenko perässä. Ja sitähän Incakin tekee kyllä.
Koirat telmivät keskenään tosi paljon, mutta saan ne kyllä rauhoittumaan, kun niin haluan. Jos esimerkiksi Liinu on valvonut kauan, niin en anna Incan jallittaa sitä leikkiin. Enkä myöskään anna Liinun hyppiä Incaa päin. Kun on lepohetken aika, niin silloin huilitaan. Ja kyllähän ne rauhoittuvat itsekseenkin, kun aikansa ovat telmineet.
Tänään vein Liinun ekoille pisuille puoli kahdeksan jälkeen. Vimpalla iltapisulla oltiin kahdentoista aikaa. Yöt menevät siis hienosti. Niin ne menivät Incankin kanssa.
Tämmöistä meidän arki nyt on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti