Incan kanssa metsässä, Liinun kanssa maailmalla

Aamupäivällä Inca sai paljon omaa aikaa, kun kävimme kahden melkein parin tunnin metsäreissulla. Menimme oikein pitemmän kaavan mukaan, viime kerrasta onkin aikaa. Aika vaan hurahtaa siihen malliin, että kovin montaa metsälenkkiä ei olla tehty kahden Liinun tulon jälkeen. Yleensähän Liinu on mukana ja silloin lenkki mennään Liinun ehdoilla. No, on tässä ollut kuumaakin, ettei niin kovasti olla jaksettu lenkkeilläkään.

Liinu oli kiltisti kotona ja heräili eteisessä kun tulimme kotiin. Iltapäivällä oli sitten Liinun vuoro saada uusia kokemuksia, joten nappasin koiran kainalooni, menimme bussilla Kupittaalle ihmettelemään tekniikan suuria saavutuksia, junia. Incaa en ottanut mukaan, kun Liinun pitää oppia siihenkin, että välillä me reissataan kahdestaan, eikä isosisko ole aina mukana näyttämässä mallia ja antamassa koiramaista turvaa.

Bussimatka oli lyhyt, eikä oksennuksia tullut :) Liinu käveli erilaisilla pinnoilla, itsestään avautuvista ovista, katseli bagaasejaan kantavia ja vetäviä ihmisiä, tulevia ja lähteviä junia, autoliikennettä Kupittaan ylikulkusillalta sekä ajeli kahdella erilaisella hissillä, toisella alas ja toisella ylös ja myös liukuportaissa mentiin, mutta Liinu oli sylissä. Muutoin se joutui kävelemään joka paikkaan (ovista, hisseissä), että tuli kokemusta itsenäisestä kulkemisesta ja siitä, että maailma ei ole vaaroja täynnä ja pieni koirakin selviää hyvin emännän kanssa.

Takaisin tullessa jouduimme odottamaan bussia yllättävän kauan, ehkä yksi vuoro oli välistä pois, mutta Liinu otti lunkisti, kävi kerälle odottamaan ja aikansa kuluksi näykki jotain maassa olevaa kasvillisuutta. Ihan vilkkaan autotien vieressä olimme, mutta eipä tuo koiraa haitannut. Piipaapoliisiautokin meni ohi, sekään ei herättänyt sen suurempaa ihmetystä.

Juna-asemalla Liinu vähän vinkui, oli se sen verran outoa. Välillä pidin sitä hetken sylissä ja sitten taas se sai tepastella itse. Mutta ihan rauhallisesti se reissun otti, ei ollut paniikissa tai muuta sellaista.

Kun pääsimme kotiin, vaihdoin koiran lennossa, Liinu jäi nukkumaan ja Inca pääsi remmilenkille.

Illansuussa koirat olivat sitten niin intoa täynnä, kun eivät olleet saaneet telmiä yhtään ulkona yhdessä, että piti mennä pikkumetsään ja siellä jopa Inca "repesi". Se juoksi edes takaisin kuin hepulikohtauksen saanut pikkupentu, mikä oli enemmänkin koomisen näköistä, kun se ei todellakaan ole pikkupentu. Siinä vauhdissa olimme Liinun kanssa enemmän tai vähemmän tiellä. Liinu yritti pysyä parhaansa mukaan Incan vauhdissa mukana, mutta huonolla menestyksellä.

Pikkumetsän kallioilla nämä bongasivat pari lätäkköä, joissa ei todellakaan ollut kirkasta vettä, vaan semmoista sammaleen, mullan ja muun maa- ym. aineksen sumentamaa vettä. No juotavaksi se kelpasi hyvin ja sitten lätäköitten ympärillä alkoi juoksu- ja maassapiehtaroimisesitys ja Liinu-pieni erityisesti nautti lammikoista koko pikkukoiran innollaan. Onneksi oli remmi mukana, ettei tarvinnut kantaa koiraa kotiin. Se oli mutainen kasa, joka joutui heti ammeeseen.

Liinu onkin ollut jo monta kertaa ammeessa ja shamppoopesutkin se on saanut. Talvikoira Inca sai odottaa ekaa suihkuaan paljon kauemmin, ei turkki likastunut ja toisaalta talvipakkasilla ei koiraa viitsi silleen huvikseen kastella.